Seuraavana käyn läpi matkat 3000-10000m sekä esteet. Kolonen voitaisiin ehkä luokitella keskimatkoihin, mutta kun nykyään siihen kulutetaan niin kauan aikaa niin menköön pitkiin matkoihin..
3000m; on matkana vaativa ja kertoo hurjan hyvin eri juoksuvauhteihin liittyvien ominaisuuksien yhteensovittamisesta. Tällä matkalla hyvään tulokseen pääsevät ne joilla on riittävä hapenottokyky, taloudellinen askel, hyvä nopeuskestävyys sekä omaavat hyvää kivun sietoa. Eli tässä kohtaavat ~kaikki tarvittava, 1500m on nuoremmille samantyyppinen, mutta mitä vanhemmista on kyse on kolonen se missä otetaan tosissaan mittaa eri ominaisuuksista.
Miehet:
Hallissahan Niclas osoitti hyvin, että ominaisuudet ovat parantuneet ja harjoittelu on purrut hyvin. Myös Mirolla oli hallissa kulku päällänsä juuri tällä matkalla. Kesä olikin eri juttu eli kauden kärkituloksen nappasikin Mikael, hyvä niin sillä se osoitti että "vanhanakin" voi kehittyä jos harjoitetaan oikeita asioita. Alle 8 minuutin tulos on kuitenkin kelvollinen ja voidaan pitää juoksijan rajana. Uutena 8:30 alittajiin liittyi Oskari. Valitettavasti tätä matkaa juostiin hyvällä porukalla liian harvakseltaan, sillä tämän avulla saisi hyvin kovuutta mailille ja toisaalta vauhtia vitoselle ja tietysti esteisiin. Kannattaa kisailla tällä matkalla jotta kulkee muutkin matkat.
Naiset:
Naisten puolella peräti 16 veti alle 10 minuutin joka kertoo jotain tasosta. Meri Rantasen 9:23 on kauden "iloisin" tulos ja kertoo hänen potentiaalistaan melkoisesti. Tätä matkaa voitaisin myös naisten puolella lisätä kisakalenteriin kovuuden saamiseksi. Parhaat tulokset tulevat kuitenkin hyvän kisan seurauksena jossa on paljon hyvätasoisia juoksijoita, kuten oli Helsingissä ja Lapinlahdella. Toivotaan että ensi kaudella top-20-listalle vaadittaisiin alle 10 minuutin aika ja kärki menisi jo alle 9 minuutin. Uskoakseni ainakin Johannalla ja Heidi E.llä pitäisi olla siihen mahdollisuudet ja toivottavasti myös Sandra pääsee sille tasolle.
Vitonen on raaka matka, mutta tasollisesti hyviä kisoja kansallisesti on aivan liian vähän. Tänä kesänä oli oikeastaan vain Kalevalaisten sekä Hämeenlinnan startit joissa oli riittävästi porukkaa hyvän kisan aikaansaamiseksi miesten puolella. Naisten puolella lähes identtinen juttu tasokkaitten juoksujen suhteen. Tälläkin matkalla se kovuus tulee vain kilpailujen kautta ja pitäisi saada porukat kisailemaan runsaammin, miksi harjoitellaan pitkä talvi jos ei kisailla ?
Miehet:
Karutonta kertomaa, vain Matti alle 14 minuuttia ja hänenkin paras aikansa syntyi jo kesäkuun alkupuolella. Jos ei ole hyviä kisoja ei tule tulostakaan, mutta kyllä tilastot kertovat myös lajin heikkouden. Onneksi kuitenkin melkoisen moni teki ennätyksensä siellä alle 15 minuutin juoksijoista ja osalla heistä on vielä tulevaisuus edessään, sillä Arttu, Oskari, Ville , Henri ja Martti olivat vielä juniorisarjalaisia. Onneksi uskaltavat juosta tätä matkaa jo nuorena sillä vain sitä kautta voidaan saada tasokin nousemaan.
Naiset:
Tälläkin matkalla oli orastavaa nousua havaittavissa sillä 10 naista juoksi alle 17 minuutin jota kotimaisittain voidaan pitää jonkinasteisena mittarina. Valitettavasti siitä on tuskallisen pitkä aika kansainväliselle tasolle; kaksi minuuttia! Onneksi tälläkin matkalla kuitenkin ennätystilastot menivät uusiksi ja etenkin Meri, Sanni, ja Nina lienevät jatkossakin pitkien matkojen menijöitä ? Johanna osoitti tällä matkalla sen, että harjoittelun onnistuessa (= terveenä säilyen) hänellä on mahdollisuudet edelleen menestyä jopa kv-tasolla, mutta onkos matka tämä vai 1500 ?
Kymppi on radalla kova matka ja viime kesän kelit eivät olleet kovinkaan otolliset tämän matkan juoksemiselle. Kisoja oli kuitenkin kalenterissa melkoisen montakin, mutta oikeastaan vain Eltsun kymppi ja Kalevalaiset onnistuivat saamaan riittävästi ravureita viivalle. Naisten puolella vain Kalevalaiset.
Miehet:
Ainoat puolentunnin alitukset tulivat jo vapunpäivänä Amerikassa (no joo Jussi uusi tempun maaottelussa). Tämä on kaksipiippuinen asia, sillä ensi vuonna EM-kisat ovat aikaisin ja Matti onnistui kunnon aikaisessa esille tulossa hyvin. Mutta mitä tapahtui kun se ei sitten kehittynytkään ? Uusi puolen tunnin alittaja "melkein" saatiin sillä Henan laskuvirheen takia se jäi odottamaan ensi vuodelle. Nuoresta kaartista Arttu, Oskari ja Ville onnistuivat myös tällä matkalla ja varmaan jatkossakin heidät nähdään kympillä kärkikahinoissa. Toivottavasti Rikun kokeilu ei jää ainokaiseksi sillä näkisin hänessä potentiaalia enempi kestomatkoilla kuin maililla. Jokisen Tuomasta ei nähty radalla mutta kuitenkin on tulollaan, siitä kertoo se, että hän voitti kuitenkin eilen 9km:n maantiejuoksussa Jaakko Keron, joka on ollut koko kisakauden mainiossa kunnossa. Järvenpään Jarkon "paluu" oli eräs kestomatkojen iloisimpia asioita minun mielestäni.
Naiset:
Koko kärkikaarti paukutteli ennätyksiään, mutta taitaa olla kärkikolmikolla maraton paras matka. Ratakympin tuloksissa olen tyytyväinen nuorten esiintymiseen sillä Nina, Sanni ja uusi tulokas Elisa esiintyivät hyvällä tasolla ja ennakkoluulottomasti. Uskon tosin että kyseinen kolmikko "löytää" itsensä ennenpitkää maratoniltakin. Ratavauhdit on kuitenkin ensin saatava paremmalle tasolle jos aikoo maratonilla menestyä, hyvä suuntaus kuitenkin on olemassa. SUL:n asettama raja EM-kisoihin on 33:58 ja Euroopan YU-liiton 33:25, siihen on vielä matkaa mutta uskon, että oman liiton rajalla nähdään joku raastajatar kisoissa, hieno homma !
Estejuoksu on täysin omanlainen laji. Siinäkin yhdistyy monia ominaisuuksia jotka vaikuttavat tulokseen. Tietysti olennainen on "Kunto" eli hapenottokyky ja iskunkestävyys, kimmoisuus, "lukutaito" sekä rytminmuutoskyky jota tarvitaan vääjäämättä kun porukassa esteitä ylitetään. Vesieste on jotenkin ylikorostettu tv-lähetyksissä, kun se hallitaan niin ei se ole olennaisesti vaikeampi kuin kuivaesteetkään.
Miehet:
Lajin kärki on melkoisen hyvä ja kun Janne teki enkan niin kärkikaksikko on kv-tasoa. Jostain syystä Mäyrä ei päässyt aivan omalle ennätystasolleen mutta toisaalta saatiin uusi 9 minuutin alittaja eli Rami. Myös Akin "paluu" esteisiin toi hyvän tuloksen ja paikan maaotteluun. Vanhat parrut eli Mikko ja Teppo saivat seuraa todellisesta estespesialistista eli Jimmystä. Toi kertoo toki hänen lahjakkuudestaan esteisiin myös sen että kun oikein harjoittelee jotain niin siinä kehittyy. Kokonaisuutena kuitenkin surkea tilanne kun vain 8 kaveria alle 9:30 joka voidaan vielä jotenkin hyväksyä juoksuksi. Toivottavasti nuorisokaartista joku alkaisi panostamaan esteisiin sillä lajinahan se on hieno ja monipuolinen.
Naiset:
Kärkikaksikko pysyi samana ja samassa järjestyksessä kuin viime vuonnakin. Kalevalaisissa oli pitkästä aikaa todellinen taisto joka päättyi Sandran niukkaan voittoon mutta Janican 9:llä alkava tulos on jo kv-tasoa ja siitä on hyvä ponnistaa kohti EM-Helsinkiä. Nuorista erinomaisen nousun tekivät niin Viivi kuin Oonakin ja ovatkin potentiaalisia kympin alittajia jo parin vuoden kuluessa, hyvä niin. Muutenkin naisten puolella nuoret uskaltavat esteisiin poikia herkemmin, tosin estekorkeus on inhimillisempi eikä vaadi aitomistaitoja eikä liikkuvuutta ihan niin paljoa kuin miesten puolella. Toivotaan että heidän kehityksensä jatkuisi, sillä kärjessä on tarvetta ja onnistumisten kautta tulee intoa ja uskoa omaan tekemiseen.
Pitkät matkat kuten puolimaraton sekä maraton otetaan käsittelyyn tuonnempana, sillä aikas moni potentiaalinen kärkipäähän pääsevä antaa "näyttönsä" vielä syksyn aikana. Odotellaan niitä ja nautitaan syksyn raikkaudesta ja koitan saada ittenikin sellaiseen kuntoon että selviytyisin maratonista. Toki en ole ollenkaan varma että onko tarkoituksenmukaista siltikään laittaa lappua paitaan, mutta tieto siitä että kunto riittäisi on jo tärkeää. Kilpaurheilu on oma lukunsa ja kuntoilu omansa, pysyttelen henkilökohtaisesti kuntoilun puolella.
maanantai 26. syyskuuta 2011
maanantai 19. syyskuuta 2011
Kauden paketointi, osa 1
Käytännössä ratakausi on ohi, joitain hajanaisia kisoja on vielä tarjolla mm. kympin juoksijoille Seinäjoella ja muutama muukin kisa, jotka ei kovin paljon vaikuta kokonaiskuvaan ratakaudesta. Aloitan lyhemmistä matkoista eli otan käsittelyyn ensin keskipitkät matkat. 800m=>Miehet:
Kokonaisuutena mentiin eteenpäin etenkin tasollisesti. Hyvää kaudessa oli paljonkin, vaikkei sitä kaikki välttämättä huomaa.
1) Niclas ja Tommy tekivät Helsingin kisoihin oikeuttavat tulokset
2)Nuoret kaverit ; Ville Lampinen ja Joonas Rinne tekivät erinomaiset tulokset ja luovat uskoa että vielä on toivoa
3) kokonaistaso nousi selkeästi, viime vuonna esim. 1:53 alittajia oli vain 10 ja tänä vuonna niitä oli peräti 21, hieno homma.
Valitettavaa sinänsä oli se, että Lahtion Mikon kausi jäi tyngäksi eikä Salosen Tuomo pystynyt starttaamaan lainkaan, heidän "avulla" olisi varmaan 1:50 alittajien määrä tuplaantunut. Toivotaan että ensi vuonna ovat iskussa ja saadaan konkreettisesti taistella edustuspaikoista, ei kuitenkaan G-mäisesti vaan juosten. Miro osoitti parantunutta nopeuttaan ja Tommi teki enkan monen vuoden tauon jälkeen kuten myös ainakin Panu, Jari, MikkoR, JoonasL ja Mikki.
Naiset:
Kärki hieman tiivistyi ja M-lk:n tuloksia tehtiin 5, viimevuotisen kahden sijaan. Toisaalta 2:10 alittajia oli yksi edelliskautta vähemmän. Karin oli palannut tasolleen, valitettavasti hän ei päässyt loppukaudesta sellaiseen kisaan jossa ennätys olisi ollut mahdollinen. Monet kuitenkin kehittyivät, kuten Heidit E ja P sekä kauden "sensaatio" vasta 15 joulukuussa täyttävä Johanna Matintalo. HÄn on mainio esimerkki kestävyyden merkityksestä eli voitti talvella myös hiihdossa ikäistensä mestaruuden sekä oli pronssilla myös SM-maastoissa. Kertoo sen, että kasilla tarvitaan monenlaisia ominaisuuksia eikä pelkällä nopeudella tahi pelkällä kestävyydellä saada tulosta aikaiseksi.
1500m=>Miehet:
Tälläkin matkalla taso oli aiempaa hieman parempi, mutta valitettavasti 3:40 alitukset jäivät tekemättä. Mielestäni etenkin Niclaksen pitäis rohkeemmin hakeutua kv-kisoihin jos on tarkoitus tehdä kovaa tulosta. Saatiin kuitenkin 3 uutta sub 3:50 kaveria; Miro, Tommi ja Ilari. Kaikkien näiden harjoittelu ja taustat ovat kovin erilaisia ja onkin mukavaa että monella keinoin voi tehdä tulosta. Miro on perinteisellä Karin linjalla kun taasen Tommi luottaa isänsä kanssa enempi Coe'n linjaan eli laatuun eikä niinkään määrään ja Ipen tulos taasen kertoo siitä että pelkkä lahjakkuus ei tuo tulosta , pitää myös harjoitella ja sen oivaltaminen nytkäytti hänet aivan uudelle tasolle. Ennätyksiä tehtiin myös näiden takana ja mm. vanha herra Teppo palasi A-lk:n juoksijaksi myös tällä matkalla. Tämä on kuitenkin sellainen matka jossa yhdistyvät lähes kaikki kestävyysjuoksussa tarvittavat ominaisuudet; tekniikka, kestävyys, nopeus, taktiikka ja rytminmuutoskyky. Tämän takia arvokisojen "mailit" ovatkin mielestäni mukavainta katsottavaa.
Naiset:
Karin oli tälläkin matkalla pitelemätön ja uskoakseni tämä on jatkossa hänen paraatimatkansa. Kerkiääkös jo ens vuoden Hesaan sellaiseen iskuun että olisi mahdollista menestyä, toivotaa sillä ainakin Ruotsi-ottelussa hän osoitti mainiota rytminmuutokykyään sekä vauhtia. Myös "vanhat" rouvat eli Johanna ja Suvi osoittivat että ovat HeidiE:n kanssa varteenotettavia ehdokkaita kotikisoihin. Johannalla lienee samanlaiset mahdollisuudet myös vitosella jos panostaa ensi talven kestävyyteen, lienee kuitenkin tarpeeksi nopea ja hyvä lopussa aivan kärkisijoille asti. Nuoriso ja Katja tekivät selvästi ennätyksiään taustalla ~4:30 tuntumassa ja uskon että heistäkin kuullaan vielä, vaikkei välttämättä juuri maililla. Tämän on kuitenkin matka joka on syytä kulkea jos on tarkoitus pärjätä kasilla, esteissä tai vitosella, harva on puhdas spesialisti yhdellä matkalla.
Keskimatkojen viehättävyys on siinä että siinä yhdistyvät kaikki asiat ja kisan seuraaminen on oltava jatkuvaa niin katsomossa kuin radalla. Pienikin herpaantuminen näkyy nopeasti tuloksissa ja sijojen heikkenemisenä. Näillä matkoilla voi myös kisailla suhteellisen paljon ja tulokset paranevat kisojen kautta. Valitettavasti edelleen Eliitti-kisoissa suositaan "kakkosluokan" ulkolaisia eikä kotimaan 2-ketjun kavereille löydy sopivia kisoja tarpeeksi. Onneksi tänä vuonna oli muutamissa paikoissa jo yritystä ja siinä myös onnistuttiinkin kuten Espoo, Jämsä ja Hämeenlinnan tulokset sen osoittavat. Työtä kilpailujärjestelmän ja hyvien kisojen järjesteämiseksi on edelleen tehtävä, ilman 2-ketjun nostetta ei ykkösketjulaisetkaan voi kehittyä, jos kaikki on liian valmista ei tarvitse olla "varpaillaan" ja silloin kehitys pysähtyy.
Kokonaisuutena mentiin eteenpäin etenkin tasollisesti. Hyvää kaudessa oli paljonkin, vaikkei sitä kaikki välttämättä huomaa.
1) Niclas ja Tommy tekivät Helsingin kisoihin oikeuttavat tulokset
2)Nuoret kaverit ; Ville Lampinen ja Joonas Rinne tekivät erinomaiset tulokset ja luovat uskoa että vielä on toivoa
3) kokonaistaso nousi selkeästi, viime vuonna esim. 1:53 alittajia oli vain 10 ja tänä vuonna niitä oli peräti 21, hieno homma.
Valitettavaa sinänsä oli se, että Lahtion Mikon kausi jäi tyngäksi eikä Salosen Tuomo pystynyt starttaamaan lainkaan, heidän "avulla" olisi varmaan 1:50 alittajien määrä tuplaantunut. Toivotaan että ensi vuonna ovat iskussa ja saadaan konkreettisesti taistella edustuspaikoista, ei kuitenkaan G-mäisesti vaan juosten. Miro osoitti parantunutta nopeuttaan ja Tommi teki enkan monen vuoden tauon jälkeen kuten myös ainakin Panu, Jari, MikkoR, JoonasL ja Mikki.
Naiset:
Kärki hieman tiivistyi ja M-lk:n tuloksia tehtiin 5, viimevuotisen kahden sijaan. Toisaalta 2:10 alittajia oli yksi edelliskautta vähemmän. Karin oli palannut tasolleen, valitettavasti hän ei päässyt loppukaudesta sellaiseen kisaan jossa ennätys olisi ollut mahdollinen. Monet kuitenkin kehittyivät, kuten Heidit E ja P sekä kauden "sensaatio" vasta 15 joulukuussa täyttävä Johanna Matintalo. HÄn on mainio esimerkki kestävyyden merkityksestä eli voitti talvella myös hiihdossa ikäistensä mestaruuden sekä oli pronssilla myös SM-maastoissa. Kertoo sen, että kasilla tarvitaan monenlaisia ominaisuuksia eikä pelkällä nopeudella tahi pelkällä kestävyydellä saada tulosta aikaiseksi.
1500m=>Miehet:
Tälläkin matkalla taso oli aiempaa hieman parempi, mutta valitettavasti 3:40 alitukset jäivät tekemättä. Mielestäni etenkin Niclaksen pitäis rohkeemmin hakeutua kv-kisoihin jos on tarkoitus tehdä kovaa tulosta. Saatiin kuitenkin 3 uutta sub 3:50 kaveria; Miro, Tommi ja Ilari. Kaikkien näiden harjoittelu ja taustat ovat kovin erilaisia ja onkin mukavaa että monella keinoin voi tehdä tulosta. Miro on perinteisellä Karin linjalla kun taasen Tommi luottaa isänsä kanssa enempi Coe'n linjaan eli laatuun eikä niinkään määrään ja Ipen tulos taasen kertoo siitä että pelkkä lahjakkuus ei tuo tulosta , pitää myös harjoitella ja sen oivaltaminen nytkäytti hänet aivan uudelle tasolle. Ennätyksiä tehtiin myös näiden takana ja mm. vanha herra Teppo palasi A-lk:n juoksijaksi myös tällä matkalla. Tämä on kuitenkin sellainen matka jossa yhdistyvät lähes kaikki kestävyysjuoksussa tarvittavat ominaisuudet; tekniikka, kestävyys, nopeus, taktiikka ja rytminmuutoskyky. Tämän takia arvokisojen "mailit" ovatkin mielestäni mukavainta katsottavaa.
Naiset:
Karin oli tälläkin matkalla pitelemätön ja uskoakseni tämä on jatkossa hänen paraatimatkansa. Kerkiääkös jo ens vuoden Hesaan sellaiseen iskuun että olisi mahdollista menestyä, toivotaa sillä ainakin Ruotsi-ottelussa hän osoitti mainiota rytminmuutokykyään sekä vauhtia. Myös "vanhat" rouvat eli Johanna ja Suvi osoittivat että ovat HeidiE:n kanssa varteenotettavia ehdokkaita kotikisoihin. Johannalla lienee samanlaiset mahdollisuudet myös vitosella jos panostaa ensi talven kestävyyteen, lienee kuitenkin tarpeeksi nopea ja hyvä lopussa aivan kärkisijoille asti. Nuoriso ja Katja tekivät selvästi ennätyksiään taustalla ~4:30 tuntumassa ja uskon että heistäkin kuullaan vielä, vaikkei välttämättä juuri maililla. Tämän on kuitenkin matka joka on syytä kulkea jos on tarkoitus pärjätä kasilla, esteissä tai vitosella, harva on puhdas spesialisti yhdellä matkalla.
Keskimatkojen viehättävyys on siinä että siinä yhdistyvät kaikki asiat ja kisan seuraaminen on oltava jatkuvaa niin katsomossa kuin radalla. Pienikin herpaantuminen näkyy nopeasti tuloksissa ja sijojen heikkenemisenä. Näillä matkoilla voi myös kisailla suhteellisen paljon ja tulokset paranevat kisojen kautta. Valitettavasti edelleen Eliitti-kisoissa suositaan "kakkosluokan" ulkolaisia eikä kotimaan 2-ketjun kavereille löydy sopivia kisoja tarpeeksi. Onneksi tänä vuonna oli muutamissa paikoissa jo yritystä ja siinä myös onnistuttiinkin kuten Espoo, Jämsä ja Hämeenlinnan tulokset sen osoittavat. Työtä kilpailujärjestelmän ja hyvien kisojen järjesteämiseksi on edelleen tehtävä, ilman 2-ketjun nostetta ei ykkösketjulaisetkaan voi kehittyä, jos kaikki on liian valmista ei tarvitse olla "varpaillaan" ja silloin kehitys pysähtyy.
maanantai 12. syyskuuta 2011
"oma" kausi
Käyn lyhyesti läpi omien valmennettavieni kautta 2011. Kausi alkaa ratajuoksujen osalta olla paketissa, joku saattaa vielä käydä esim. Liedossa lauantaina kirmaamassa, mutta otan "oikeuden" paketoida kauden jo nyt.
Naiset ensin...
Janicalla hyvä kausi, ennätykset päämatkoilla ja mitskuilla Kalevalaisissa 3 kertaa. Universiaadit tuli bonuksena ja Ruotsi-ottelu meni vähän alakanttiin kun rasitusmurtuma ? esti täysipainoisen harjoittelun sitä ennen.
Sannin kausi alkoi vaikeuksillä mutta lantion nytkäyttäminen oikeaan asentoon palautti hänet hyvälle tasolle, kiitos Håkku Prestin niksauttamistaitojen. Enkat pitkillä matkoilla ja ens kauteen, vika junnuissa, on hyvä lähteä.
Veeran hyvä vire keväällä SM-maastoissa sekä kolosen enkka ei kantanut koko kautta, vaivojen kautta hiipui into ja valitettavasti ei tullu "ulosmitattua" hyvää harjoituskautta.
Lauran into loppui jo kirjoituksiin ja siirtyi kuntoilijaksi, toivottavasti innostuis uudelleen sillä ei lajia harrastavia oo liikaa.
"Lipon enkelit" eivät selkeästikkään olleet valmiita itsenäiseen kilpaurheilun vaatimukset täyttävään harjoitteluun, valitettavasti. Tahto tehdä puuttui ja sen vuoksi harjoittelusta puuttui ilo ja tulokset jäi tekemäti. Toivottavasti he jatkavat kuitenkin tahoillaan.
Katri, suunnistaja jota avustin oli mainiossa kunnossa omassa lajissaan , harmittavasti jäi just MM-kisojen ulkopuolelle mutta itseäni harmittaa ettei tullu ratakokeilua tehtyä. Toivottavasti yhteistyö jatkuu sillä oli kiva seurata äiti-ihmistä jonka tekemisessä on asennetta.
Matti-maratoonarilla on vielä kauden pääkisa ? edessä lokakuun puolivälissä, mutta insinöörin tarkkuudella uskon senkin tuottavan hyvän tuloksen. kaveri meni selkeästi eteenpäin kaikilla osa-alueilla ja uskoisin hänellä olevan aineksia vaikka mitalitasolle asti ainakin maratoonilla.
Jukan kausi oli vähän tukkoista koko ajan, miksi ? no se on selvityksen alainen asia. Onneksi SM-viesteistä tuli mitali ja se luo uskoa ja intoa tekemiseen jatkossakin.
Arttu jaksaa yllättää positiivisesti vuodesta toiseen, nyt siihen vaadittiin ennätys että pääsi Kalevalaisten finaaliin, hieno ´homma. Nyt on tarkasti mietittävä miten jatketaan, hän opiskelee ja asustaa Porissa joten pitäiskö "luopua" 14 vuoden jälkeen ja hankkia hänelle paikallistason koutsi ? Haluan kuitenkin auttaa häntä ja ehkä se parhaiten hoituisi vaihtamalla valmentajaa, vaikeita asioita.
Alin kisakausi ei ollut parasta mahdollista, valitettavasti akilles vaivasi koko kesän ja kilpajuoksenta on silloin hankalaa. Kokonaisuuden hallinta on myös kilpaurheilun vaatimusten mukaan melkoisen haastavaa. Toivottavasti hän jatkaa ja kehittyy,tunnollinen harjoittelija ja monella mittarilla kova kaveri-
Joonas elelee ja harjoittelee toisella puolella Suomea ja jotenkin olen myös siinä tapauksessa voimaton, tuntuu etten pysty tarpeeksi auttamaan kehityksessä ? teki kuitenkin enkat päälajeissaan, mutta kevään hyvä kunto ei kantanut syksyyn asti, tosin se katkesi alkukesän sairasteluihin, mutta taso nousi selkeästi mutta pöljää päivää ei osunut kisoihin, vaikka harjoitusten perusteella niin olisi voinut käydä.
Brunolla oli vaikeuksia pitkin kautta vaikka kasin enkka tulikin. Parhaat juoksut osuivat viesteihin ja toivon että jatkossa uskaltaa keventää harjoitteluaan sillä muut asiat vievät liikaa aikaa palautumiselta. Potentiaalia on jos vain niin haluaa.
Jonathanin kausi oli rikkonainen, puoli vuotta Säkylässä ei ole parasta valmistautumista kisoihin. Kuitenki kasin enkka ja kelpo suoritukset muillakin matkoilla. Omaa kovan potentiaalin jos vain ymmärtää säännöllisen ohjelmanmukaisen harjoittelu tärkeyden. Pelkkä tunteella vetäminen ei tuota jatkossa parasta tulosta.
Miikan kausi oli vaikea, muutokset olivat suuria, opintojen aloittaminen, omilleen muutto jne. Hänelläkin olisi potentiaalia, mutta se vaatii kovasti paneutumista kokonaisuuteen, ravinto ja lepo ovat tässä tärkeämpiä kuin harjoittelu, kokonaisuuden kannalta katsottuna.
KArtsa kehittyi hyvin ja antoi hyvän osoituksen siitä että "työläinenkin" voi urheilla. Välillä hälläkin oli huonoja päiviä, mutta enkat paukkui joka matkalla. Hänenkin pitää kuitenkin olla ittelleen rehellinen ja uskaltaa levätä jos työn rasituksista ei ole palautunut.
Mikaelin kausi oli tukkoinen, tuolla määrällä ja muuten terveenä, ei jalka yms. vaivoja pitäisi tulosten olla aivan eri tasoa kuin nyt olivat. Tunnollinen kaveri, jonka on selvitettävä hengitysongelmansa, muuten on turha rimpuilla kilpaurheilun parissa. Ei voi olla noin "huono" kuin tulokset, toivotaan että ongelmaan löytyy ratkaisu ja hän palaa mitalikantaan jo ensi kaudella.
Etä-valmennettavan Toni kausi meni pilalle jo keväällä sattuneeseen salibandyssä tulleeseen vammaan. Osallistui kuitenkin viesteihin ja syksyn myötä palannut takaisin ohjelman mukaiseen harjoitteluun. Toivottavasti kaveri onnistuu vielä juoksijanakin. Haasteellista on valmentaa vain etänä mutta toivotaan että kaverilla virtaa riittää.
Kauteen mahtuu paljon ja kun on monta valmennettavaa niin tulee myös ilonaiheita ja tietysti myös surua ja ongelmia. Toivotaan että kaikki jatkavat ja haluavat ottaa selville omat rajansa urheilijoina. Mihin se kullekkin riittää on monesta asiasta kiinni. Pyrin parhaan taitoni mukaan heitä siinä asiassa auttamaan. Nyt pidetään 2-3 viikkoa taukoa yhteisestä tekemisestä ja "ladataan akkuja". Hyvää syksy kaikille.
Naiset ensin...
Janicalla hyvä kausi, ennätykset päämatkoilla ja mitskuilla Kalevalaisissa 3 kertaa. Universiaadit tuli bonuksena ja Ruotsi-ottelu meni vähän alakanttiin kun rasitusmurtuma ? esti täysipainoisen harjoittelun sitä ennen.
Sannin kausi alkoi vaikeuksillä mutta lantion nytkäyttäminen oikeaan asentoon palautti hänet hyvälle tasolle, kiitos Håkku Prestin niksauttamistaitojen. Enkat pitkillä matkoilla ja ens kauteen, vika junnuissa, on hyvä lähteä.
Veeran hyvä vire keväällä SM-maastoissa sekä kolosen enkka ei kantanut koko kautta, vaivojen kautta hiipui into ja valitettavasti ei tullu "ulosmitattua" hyvää harjoituskautta.
Lauran into loppui jo kirjoituksiin ja siirtyi kuntoilijaksi, toivottavasti innostuis uudelleen sillä ei lajia harrastavia oo liikaa.
"Lipon enkelit" eivät selkeästikkään olleet valmiita itsenäiseen kilpaurheilun vaatimukset täyttävään harjoitteluun, valitettavasti. Tahto tehdä puuttui ja sen vuoksi harjoittelusta puuttui ilo ja tulokset jäi tekemäti. Toivottavasti he jatkavat kuitenkin tahoillaan.
Katri, suunnistaja jota avustin oli mainiossa kunnossa omassa lajissaan , harmittavasti jäi just MM-kisojen ulkopuolelle mutta itseäni harmittaa ettei tullu ratakokeilua tehtyä. Toivottavasti yhteistyö jatkuu sillä oli kiva seurata äiti-ihmistä jonka tekemisessä on asennetta.
Matti-maratoonarilla on vielä kauden pääkisa ? edessä lokakuun puolivälissä, mutta insinöörin tarkkuudella uskon senkin tuottavan hyvän tuloksen. kaveri meni selkeästi eteenpäin kaikilla osa-alueilla ja uskoisin hänellä olevan aineksia vaikka mitalitasolle asti ainakin maratoonilla.
Jukan kausi oli vähän tukkoista koko ajan, miksi ? no se on selvityksen alainen asia. Onneksi SM-viesteistä tuli mitali ja se luo uskoa ja intoa tekemiseen jatkossakin.
Arttu jaksaa yllättää positiivisesti vuodesta toiseen, nyt siihen vaadittiin ennätys että pääsi Kalevalaisten finaaliin, hieno ´homma. Nyt on tarkasti mietittävä miten jatketaan, hän opiskelee ja asustaa Porissa joten pitäiskö "luopua" 14 vuoden jälkeen ja hankkia hänelle paikallistason koutsi ? Haluan kuitenkin auttaa häntä ja ehkä se parhaiten hoituisi vaihtamalla valmentajaa, vaikeita asioita.
Alin kisakausi ei ollut parasta mahdollista, valitettavasti akilles vaivasi koko kesän ja kilpajuoksenta on silloin hankalaa. Kokonaisuuden hallinta on myös kilpaurheilun vaatimusten mukaan melkoisen haastavaa. Toivottavasti hän jatkaa ja kehittyy,tunnollinen harjoittelija ja monella mittarilla kova kaveri-
Joonas elelee ja harjoittelee toisella puolella Suomea ja jotenkin olen myös siinä tapauksessa voimaton, tuntuu etten pysty tarpeeksi auttamaan kehityksessä ? teki kuitenkin enkat päälajeissaan, mutta kevään hyvä kunto ei kantanut syksyyn asti, tosin se katkesi alkukesän sairasteluihin, mutta taso nousi selkeästi mutta pöljää päivää ei osunut kisoihin, vaikka harjoitusten perusteella niin olisi voinut käydä.
Brunolla oli vaikeuksia pitkin kautta vaikka kasin enkka tulikin. Parhaat juoksut osuivat viesteihin ja toivon että jatkossa uskaltaa keventää harjoitteluaan sillä muut asiat vievät liikaa aikaa palautumiselta. Potentiaalia on jos vain niin haluaa.
Jonathanin kausi oli rikkonainen, puoli vuotta Säkylässä ei ole parasta valmistautumista kisoihin. Kuitenki kasin enkka ja kelpo suoritukset muillakin matkoilla. Omaa kovan potentiaalin jos vain ymmärtää säännöllisen ohjelmanmukaisen harjoittelu tärkeyden. Pelkkä tunteella vetäminen ei tuota jatkossa parasta tulosta.
Miikan kausi oli vaikea, muutokset olivat suuria, opintojen aloittaminen, omilleen muutto jne. Hänelläkin olisi potentiaalia, mutta se vaatii kovasti paneutumista kokonaisuuteen, ravinto ja lepo ovat tässä tärkeämpiä kuin harjoittelu, kokonaisuuden kannalta katsottuna.
KArtsa kehittyi hyvin ja antoi hyvän osoituksen siitä että "työläinenkin" voi urheilla. Välillä hälläkin oli huonoja päiviä, mutta enkat paukkui joka matkalla. Hänenkin pitää kuitenkin olla ittelleen rehellinen ja uskaltaa levätä jos työn rasituksista ei ole palautunut.
Mikaelin kausi oli tukkoinen, tuolla määrällä ja muuten terveenä, ei jalka yms. vaivoja pitäisi tulosten olla aivan eri tasoa kuin nyt olivat. Tunnollinen kaveri, jonka on selvitettävä hengitysongelmansa, muuten on turha rimpuilla kilpaurheilun parissa. Ei voi olla noin "huono" kuin tulokset, toivotaan että ongelmaan löytyy ratkaisu ja hän palaa mitalikantaan jo ensi kaudella.
Etä-valmennettavan Toni kausi meni pilalle jo keväällä sattuneeseen salibandyssä tulleeseen vammaan. Osallistui kuitenkin viesteihin ja syksyn myötä palannut takaisin ohjelman mukaiseen harjoitteluun. Toivottavasti kaveri onnistuu vielä juoksijanakin. Haasteellista on valmentaa vain etänä mutta toivotaan että kaverilla virtaa riittää.
Kauteen mahtuu paljon ja kun on monta valmennettavaa niin tulee myös ilonaiheita ja tietysti myös surua ja ongelmia. Toivotaan että kaikki jatkavat ja haluavat ottaa selville omat rajansa urheilijoina. Mihin se kullekkin riittää on monesta asiasta kiinni. Pyrin parhaan taitoni mukaan heitä siinä asiassa auttamaan. Nyt pidetään 2-3 viikkoa taukoa yhteisestä tekemisestä ja "ladataan akkuja". Hyvää syksy kaikille.
lauantai 3. syyskuuta 2011
Deeku
Otsikko kuvastaa Suomen yleisurheilun tilaa liiankin hyvin. Olen aikas tarkasti seurannut lajia yli 40 vuotta enkä muista että ois koskaan ollu tekeminen noin takkuista arvokisoissa. No toisaaltas "hyvä" että tuli syöksy , ai miksi ? No siksi että joissain kisoissa on pelastajana ollut mm. Eetu Hämäläinen tai yksittäinen keihäänheittäjä. Sehän ei tietenkään kerro mitään lajin todellisesta tilasta tai/ja tasosta. Nyt on urheilujohdolla oikeasti kriisipalaverin paikka, ja myös muutosten aika. En kylläkään tiedä mitä pitäisi muuttaa, mutta jotain tars tehrä, kertokaapas mitä ? Mun mielestä panostus tulisi olla suurinta urheilija-valmentajapareille, en väheksy seuratoimintaa ; päinvastoin mutta kun on kyse huippu-urheilusta niin siihen panostaminen pitäis myös näkyä muissakin kuin puheissa. En myöskään ymmärrä puheenjohtajan kommenttia että nyt luodaan tehoryhmä EM-kisoja varten...no huh huh kisoihin on aikaa alle 10 kuukautta !! Britit ovat tehneet tehoryhmät omia Olympialaisia varten jo vuosia sitten ja tulokset ovat nähtävissä niin nuorten kisoissa kuin aikuisten MM-tasolla.
En ole kovinkaan hyvin perillä mitä huippu-urheilu vaatii, mutta koko suomalainen järjestelmä kaipaa remonttia. Koulumaailma on aikas kaukana huippu-urheilun vaatimuksista koko ajan kovenevine vaatimuksineen. En ymmärrä mitä tekee ns. urheiluakatemiat, vastaus = ei mitään ainakaan huippu-urheilua silmällä pitäen. Urheilija ei voi opiskella omaan tahtiinsa sillä jää opintopisteet ja tuet saamatta, mutta milläs elät jos et ole olympiakomitean tukiurheilija ? vastaus: tekemällä töitä opiskelun ohessa ja sekös on oikea asia huippu-urheilun kannalta, no ei tosiaankaan. Huippu-urheilun tutkimusryhmä vai mikä se nyt onkaan on mielestäni melkoisen turha asia, siihen löytyy jostain rahaa miljoona, mutta mitä sillä saadaan aikaiseksi? Olen melkoisen skeptinen sen suhteen, henkilöt jotka siellä puuhastelevat ovat vieraantuneet siitä mitä tehdään kentällä ja etenkin sitä ennen kun ollaan huipulla.
Pidän lajista kovasti ja toivon toden teolla että laji nousisi takaisin sille tasolle että saataisiin menestystä myös MM- ja Olympiatasolla. Mitä siihen vaaditaan onkin vaikeampi asia ja ihan heti siihen ei saada muutosta. Meillä on hyviä nuoria niin heidän jatkoonsa ikäluokassa 19-23 pitäisi saada sellainen muutos ettei heidän tarvitsisi miettiä voinko jatkaa urheilua ? Eikä tarvitsisi miettiä onko mahdollista tavoitella maailman huippua vai onko "pakko" siirtyä opiskelemaan tai työelämään ? Monet menestyvät maat ovat ratkaisseet sen valtion avulla eli mm. Saksassa useat urheilijat ovat joko poliisin, tullin tai puolustusvoimien "työllistettyinä". Meillä siihen tuskin koskaan päästään, mutta sitten olisi hyvä huomioida mitä me halutaan huippu-urheilulta etenkin sellaisessa lajissa kuin yleisurheilu on , maailman laajuisesti harrastettu tulosurheilu !
Toivotan kaikille lajin parissa oleville kaikesta huolimatta valoisaa tulevaisuutta.
En ole kovinkaan hyvin perillä mitä huippu-urheilu vaatii, mutta koko suomalainen järjestelmä kaipaa remonttia. Koulumaailma on aikas kaukana huippu-urheilun vaatimuksista koko ajan kovenevine vaatimuksineen. En ymmärrä mitä tekee ns. urheiluakatemiat, vastaus = ei mitään ainakaan huippu-urheilua silmällä pitäen. Urheilija ei voi opiskella omaan tahtiinsa sillä jää opintopisteet ja tuet saamatta, mutta milläs elät jos et ole olympiakomitean tukiurheilija ? vastaus: tekemällä töitä opiskelun ohessa ja sekös on oikea asia huippu-urheilun kannalta, no ei tosiaankaan. Huippu-urheilun tutkimusryhmä vai mikä se nyt onkaan on mielestäni melkoisen turha asia, siihen löytyy jostain rahaa miljoona, mutta mitä sillä saadaan aikaiseksi? Olen melkoisen skeptinen sen suhteen, henkilöt jotka siellä puuhastelevat ovat vieraantuneet siitä mitä tehdään kentällä ja etenkin sitä ennen kun ollaan huipulla.
Pidän lajista kovasti ja toivon toden teolla että laji nousisi takaisin sille tasolle että saataisiin menestystä myös MM- ja Olympiatasolla. Mitä siihen vaaditaan onkin vaikeampi asia ja ihan heti siihen ei saada muutosta. Meillä on hyviä nuoria niin heidän jatkoonsa ikäluokassa 19-23 pitäisi saada sellainen muutos ettei heidän tarvitsisi miettiä voinko jatkaa urheilua ? Eikä tarvitsisi miettiä onko mahdollista tavoitella maailman huippua vai onko "pakko" siirtyä opiskelemaan tai työelämään ? Monet menestyvät maat ovat ratkaisseet sen valtion avulla eli mm. Saksassa useat urheilijat ovat joko poliisin, tullin tai puolustusvoimien "työllistettyinä". Meillä siihen tuskin koskaan päästään, mutta sitten olisi hyvä huomioida mitä me halutaan huippu-urheilulta etenkin sellaisessa lajissa kuin yleisurheilu on , maailman laajuisesti harrastettu tulosurheilu !
Toivotan kaikille lajin parissa oleville kaikesta huolimatta valoisaa tulevaisuutta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)