Lienee se termi mikä ensimmäisenä tulee eilisen jälkeen päällimäisenä mieleen. Poikani ilmoitti, että valmennussuhde kanssani on ohi. Tähän ei liity dramatiikkaa vaan lähinnä sitä, että ETÄ-valmennus on tullut tavallaan tiensä päähän vaikkakin joka vuosi on tullut kehitystä, mutta molempien mielestä turhan vähän ? siihen nähden kuinka totaalista on ollut panostaminen urheilu-uraan.
Saatiin kuitenkin "jotain" aikaiseksikin vuodesta 2003 alkaen SM-tasolla =; 7 henkilökohtaista kultaa, 5 henkilökohtaista hopeaa, 10 henkilökohtaista pronssia sekä mm. 8 viestikultaa, Pikaisesti laskien 41 SM-mitalia, kelvollinen suoritus Isä-poika-konseptilla. Lajikirjosta kertoo seuraavista lajeista saadut mitalit, 4x80m aidat, 4x300m, 4x400m, 3x800m, 4x800m, 4x1500m, 4km:n ja 6km:n maastojuoksun joukkuekisa sekä henkilökohtaisilla matkoilla 800m, 1500m, 1500m esteet, 2000m esteet, 3000m, 3000m esteet, , 4km:n maastojuoksu, 5000m ja 10km:n tiejuoksu.
Yksi SE-tulos, harvemmin juostulla matkalla eli M-17-sarjan 600m aika 1.23,27 on edelleen voimassa. Tämän lisäksi 17-vuotiaissa EYOF-edustus sekä Ruotsi-ottelu, 19-sarjalaisena PM-kisat sekä radalla että maastossa, 22-sarjassa kahdesti Pohjola-Baltia kisoissa. Aikuisten sarjassa kaksi maaotteluedustusta ;Ruotsi-ottelu ja hallinelimaaottelu. Toivottavasti kaikki menee vaan parempaan suuntaan ja saan seurata kehitystä "ulkopuolisena" ilman paineita siitä onkos asiat tehty oikein ?
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
torstai 6. syyskuuta 2012
Äijät
Ryhmässäni on mukana myös miespuolisia ja käynkin lyhykäisesti läpi kulunutta kautta heidän osaltaan. Otetaan vaikkapa ikäjärjestyksessä.
Matti; vaikka hän täytti keväällä "jo" 30 niin on silti lähestulkoon porukan nuorin..mitä tulee ohjelman mukaiseen harjoitteluun. Hän on siis valmis DI ja on työelämässä, mutta silti onnistunut mainiosti soivttamaan työelämän ja määrätietoisen harjoittelemisen. Hän oli "Kämppiksensä" eli Janican matkassa niin etelä-afrikassa kuin ameriikoissakin ja hyvä niin, sillä saatiin myös positiivisia kokemuksia korkealla harjoittelemisesta. Kauden pääkisa eli SM-maraton odottelee vielä Vantaalla lokakuussa mutta kaikilla mittareilla kausi on ollut onnistunut. Hän on tehnyt ennätyksensä kaikilla matkoilla , parhaana pidän vitosen aikaa ja uskoakseni maraton onnistuessaan voi tuoda ajan joka riittää jopa SM-mitaleille ? Hän on todellinen kestokone ja keveytensä ? ansiosta on myös säilynyt ehjänä ja on melko kirjaimellisesti pystynyt toteuttamaan harjoitussuunnitelmaa. DI:n tunnollisuus näkyy kaikessa tekemisessä ja onkin ollut hieno saada auttaa kaveria kestojuoksun saralla.
Kimmo, on kilpakuntoilija , jos aitajuoksijasta sellaista nimitystä voi käyttää ? mutta saatuaan työpaikan pääkaupungista nyt kesällä jäi kausi hieman vajavaiseksi vaikkakin sai muutaman startin alle. Jatko on avoin, toivottavasti jaksaa pitää itsensä kunnossa vaikkei yhteisharjoituksiin pääsisikään.
Juho, on vanha tuttavuus joka palasi toviksi kilpaurheiluun, mutta jostain syystä kipinä sammui melkein yhtä nopeasti. Kesäkuun jälkeen hän ei ole ollut mukana ryhmän harjoituksissa, vedoten opintoihinsa...omaa kuitenkin potentiaalia ja kannattaisi se hyödyntää ? Osallistui kuitenkin SM-maastoihin ja ilmeisesti halua kilpailuun olisi mutta onkos itselle asettamat tavoitteet kynnyksenä ratakisoille ? vaikea sanoa, toivottavasti pitää itsensä kunnossa ja palaa myös ratajuoksun pariin.
Jukka, oli ryhmän mukana talvikaudella mutta muuten on harjoitellut itsekseen ja seuran pikajuoksijoiden kanssa. On vihdoinkin päässyt aikuisten A-lk:n urheilijaksi ja toivottavasti ura jatkuu. On tunnollinen harjoittelija ja olisin mielelläni pitänyt ryhmässänikin, mutta urheilijan omia valintoja on kunnioitettava. Ilmeisesti en kovin hyvin hänen kanssaan onnistunut kun yli 10 vuoden valmennusyhteistyöstä en saanut mitään, en edes kiitosta...
Ali, opiskelee autohommia ja pitää itsensä kunnossa, mutta aika ja energia ei oikein riitä kilpaurheilun vaatimuksiin. Kunnioitan häntä kun tiedän taustansa, kova kaveri joka ansaitsee hatunnoston !
Arttu, aituri joka on asunut Porissa sekä nyt pääkaupunkiseudulla ja omaa potentiaalia, mutta kaikki muut asiat ja harrastukset alkavat ajaa kilpaurheilun edelle. Varmaan lahjakkain kaveri joka on porukassani ollut ja vieläkin voisi nousta SM-tason urheilijaksi niin halutessaan. Olen valmis tukemaan jos hän niin haluaa.
Joonas, opiskelee ja elelee itärajalla, pelkkä etä-valmennus ei oikein ole tuottanut riittäviä tuloksia suhteessa panostukseen. Harjoitustaso ja kilpailujen tulostaso on noussut , mutta ennätykset laahaavat eri tasolla kuin harjoitukset antaisivat odottaa. Uskon silti, että ennätykset voivat pompahtaa selkeästikkin jos vain säilyy terveenä. Suuria muutoksia valmennusohjelmiin ei varmaan tarvita, mutta kilpailuun valmistavalla kaudella ja kisakaudella on vauhteja jostain kaivettava eri tavalla. Toki kipailujen rytmittäminen ja matkojen valitseminen varmaan myös tuovat parannusta tuloksiin. Omaa edelleen mielestäni potentiaalia nousta aikuistenkin sarjassa SM-mitalitasolle.
Johannes, monialamies joka on koukussa juoksemiseen. Syksyllä istuttiin alas ja tehtiin päätös, että hän ei tarvitse varsinaista harjoitusohjelmaa, mutta olen tukena ja apuna tarvittaessa. Oikeastaan hän kunnioittaa minua niin paljon ymmärtääkseen sen, että minun on turha panostaa jos hänkään ei pysty sitä täysipainoisesti tekemään, arvostan. Hän on kuitenkin säilyttänyt tasonsa ja uskon että säilyttää kuntonsa halutessaan ja pienellä lisäämisellä palautumiseen voi tehdä vielä ennätyksiäkin. Hienointa että hän edelleen jatkaa lajin parissa.
Joonatan, hänen vuotensa oli kovin rikkonainen juoksun suhteen. Myös muutokset elämässä koulun aloittamisineen ovat olleet sekoittamassa pakkaa. Omaa huikean potentiaalin niin kestävyyden kuin nopeuden/kimmoisuuden osalta ja toivottavasti saa muut asiansa sille tasolle, että juoksemisen ilo löytyy takaisin.
Kari, raksamies joka yrittää tasapainoilla työn ja kilpajuoksun suhteen. Välillä siinä onnistuu mutta paketti on melkoisen hankala ja on tehtävä valintoja mikäli meinaa nousta sellaiselle tasolle mitä hänen tekemänsä harjoitukset edellyttävät. On kuitenkin kehittynyt kaikilla mittareilla ja on sosiaalinen ja mukava kaveri, toivottavasti löytyy sellainen konsepti jolla saataisiin hänestä parhaat puolet myös juoksijana ulos.
Miikka, "taiteilija" joka on nyt armeijassa ja toivottavasti saa sieltä rytmiä ja säännöllisyyttä tekemisiinsä. Oli keväällä Portugalin leirillä erinomaisessa vireessä...mutta ilmeisesti kotioloissa rytmi ja harjoitusintensiteetti on hieman vajavaista ? Toivottavasti kuitenkin jatkaa sillä omaa rennon juoksun taidon joka on etenkin hänen päämatkallaan, kasilla, ensiarvoisen tärkeä ominaisuus.
Mikael, hänen vuotensa on myös ollut melkoisen sekava ja kilpaurheilu ei ole ollut ykköskategoriassa. On nyt siviilipalveluksessa Porvoossa ja on löytämässä juoksun ilon takaisin. Omaa hyvät ominaisuudet ja harjoitustausta sekä harjoituskestävyys ovat mainiota luokkaa ja voi halutessaan palata SM-mitalistiksi. Toivottavasti tajuaa mahdollisuutensa ja jatkaa kilpaurheilijana.
Antti, porukan nuorin on ollut ryhmän mukana syksystä asti. Aloitti juuri urheilulukiossa triahtlonistina. Ongelma on ollut liian kova harjoitusintensiteetti, ei ole vielä ymmärtänyt rytmityksen tarpeellisuutta ja tehojen merkitystä. Kova ja hiipuva harjoitus harvoin kehittää muuten kuin alaspäin ja näin on liian usein käynyt. Lepoa tarvitsee ja oikeanlaisia kovia harjoituksia. Ongelmana kilpailullisuus eli jokaisessa harjoituksessa yrittää roikkua vauhdissa mukana vaikka kuinka painotan omien vauhtien merkitystä. Tuolla harjoitusmäärällä mutta paremmalla palautumisella oltaisiin selkeästi paremmissa tuloksissa. Toivottavasti lukion aloittaminen tuo ymmärrystä palautumisen ja rytmityksen merkitykselle. Harjoitusintoa riittää, mutta lajikin on vielä hakusessa.
Kaikkien kanssa on ennen uuden kauden aloittamista syytä istua alas ja miettiä mikä olisi kenekin kannalta paras vaihtoehto. Olen tehnyt tätä valmennushommaa melkoisen kauan ja uskon silti, että minulla edelleen olisi annettavaa, mutta myös urheilijoiden tulisi ottaa asiat "tosissaan", sillä sama vaiva ja aika menee suunnitteluun ja toteutuksen valvomiseen joka tapauksessa. Siinä miettimisen aihetta itse kullekkin. Syksyä ootellessa.
Matti; vaikka hän täytti keväällä "jo" 30 niin on silti lähestulkoon porukan nuorin..mitä tulee ohjelman mukaiseen harjoitteluun. Hän on siis valmis DI ja on työelämässä, mutta silti onnistunut mainiosti soivttamaan työelämän ja määrätietoisen harjoittelemisen. Hän oli "Kämppiksensä" eli Janican matkassa niin etelä-afrikassa kuin ameriikoissakin ja hyvä niin, sillä saatiin myös positiivisia kokemuksia korkealla harjoittelemisesta. Kauden pääkisa eli SM-maraton odottelee vielä Vantaalla lokakuussa mutta kaikilla mittareilla kausi on ollut onnistunut. Hän on tehnyt ennätyksensä kaikilla matkoilla , parhaana pidän vitosen aikaa ja uskoakseni maraton onnistuessaan voi tuoda ajan joka riittää jopa SM-mitaleille ? Hän on todellinen kestokone ja keveytensä ? ansiosta on myös säilynyt ehjänä ja on melko kirjaimellisesti pystynyt toteuttamaan harjoitussuunnitelmaa. DI:n tunnollisuus näkyy kaikessa tekemisessä ja onkin ollut hieno saada auttaa kaveria kestojuoksun saralla.
Kimmo, on kilpakuntoilija , jos aitajuoksijasta sellaista nimitystä voi käyttää ? mutta saatuaan työpaikan pääkaupungista nyt kesällä jäi kausi hieman vajavaiseksi vaikkakin sai muutaman startin alle. Jatko on avoin, toivottavasti jaksaa pitää itsensä kunnossa vaikkei yhteisharjoituksiin pääsisikään.
Juho, on vanha tuttavuus joka palasi toviksi kilpaurheiluun, mutta jostain syystä kipinä sammui melkein yhtä nopeasti. Kesäkuun jälkeen hän ei ole ollut mukana ryhmän harjoituksissa, vedoten opintoihinsa...omaa kuitenkin potentiaalia ja kannattaisi se hyödyntää ? Osallistui kuitenkin SM-maastoihin ja ilmeisesti halua kilpailuun olisi mutta onkos itselle asettamat tavoitteet kynnyksenä ratakisoille ? vaikea sanoa, toivottavasti pitää itsensä kunnossa ja palaa myös ratajuoksun pariin.
Jukka, oli ryhmän mukana talvikaudella mutta muuten on harjoitellut itsekseen ja seuran pikajuoksijoiden kanssa. On vihdoinkin päässyt aikuisten A-lk:n urheilijaksi ja toivottavasti ura jatkuu. On tunnollinen harjoittelija ja olisin mielelläni pitänyt ryhmässänikin, mutta urheilijan omia valintoja on kunnioitettava. Ilmeisesti en kovin hyvin hänen kanssaan onnistunut kun yli 10 vuoden valmennusyhteistyöstä en saanut mitään, en edes kiitosta...
Ali, opiskelee autohommia ja pitää itsensä kunnossa, mutta aika ja energia ei oikein riitä kilpaurheilun vaatimuksiin. Kunnioitan häntä kun tiedän taustansa, kova kaveri joka ansaitsee hatunnoston !
Arttu, aituri joka on asunut Porissa sekä nyt pääkaupunkiseudulla ja omaa potentiaalia, mutta kaikki muut asiat ja harrastukset alkavat ajaa kilpaurheilun edelle. Varmaan lahjakkain kaveri joka on porukassani ollut ja vieläkin voisi nousta SM-tason urheilijaksi niin halutessaan. Olen valmis tukemaan jos hän niin haluaa.
Joonas, opiskelee ja elelee itärajalla, pelkkä etä-valmennus ei oikein ole tuottanut riittäviä tuloksia suhteessa panostukseen. Harjoitustaso ja kilpailujen tulostaso on noussut , mutta ennätykset laahaavat eri tasolla kuin harjoitukset antaisivat odottaa. Uskon silti, että ennätykset voivat pompahtaa selkeästikkin jos vain säilyy terveenä. Suuria muutoksia valmennusohjelmiin ei varmaan tarvita, mutta kilpailuun valmistavalla kaudella ja kisakaudella on vauhteja jostain kaivettava eri tavalla. Toki kipailujen rytmittäminen ja matkojen valitseminen varmaan myös tuovat parannusta tuloksiin. Omaa edelleen mielestäni potentiaalia nousta aikuistenkin sarjassa SM-mitalitasolle.
Johannes, monialamies joka on koukussa juoksemiseen. Syksyllä istuttiin alas ja tehtiin päätös, että hän ei tarvitse varsinaista harjoitusohjelmaa, mutta olen tukena ja apuna tarvittaessa. Oikeastaan hän kunnioittaa minua niin paljon ymmärtääkseen sen, että minun on turha panostaa jos hänkään ei pysty sitä täysipainoisesti tekemään, arvostan. Hän on kuitenkin säilyttänyt tasonsa ja uskon että säilyttää kuntonsa halutessaan ja pienellä lisäämisellä palautumiseen voi tehdä vielä ennätyksiäkin. Hienointa että hän edelleen jatkaa lajin parissa.
Joonatan, hänen vuotensa oli kovin rikkonainen juoksun suhteen. Myös muutokset elämässä koulun aloittamisineen ovat olleet sekoittamassa pakkaa. Omaa huikean potentiaalin niin kestävyyden kuin nopeuden/kimmoisuuden osalta ja toivottavasti saa muut asiansa sille tasolle, että juoksemisen ilo löytyy takaisin.
Kari, raksamies joka yrittää tasapainoilla työn ja kilpajuoksun suhteen. Välillä siinä onnistuu mutta paketti on melkoisen hankala ja on tehtävä valintoja mikäli meinaa nousta sellaiselle tasolle mitä hänen tekemänsä harjoitukset edellyttävät. On kuitenkin kehittynyt kaikilla mittareilla ja on sosiaalinen ja mukava kaveri, toivottavasti löytyy sellainen konsepti jolla saataisiin hänestä parhaat puolet myös juoksijana ulos.
Miikka, "taiteilija" joka on nyt armeijassa ja toivottavasti saa sieltä rytmiä ja säännöllisyyttä tekemisiinsä. Oli keväällä Portugalin leirillä erinomaisessa vireessä...mutta ilmeisesti kotioloissa rytmi ja harjoitusintensiteetti on hieman vajavaista ? Toivottavasti kuitenkin jatkaa sillä omaa rennon juoksun taidon joka on etenkin hänen päämatkallaan, kasilla, ensiarvoisen tärkeä ominaisuus.
Mikael, hänen vuotensa on myös ollut melkoisen sekava ja kilpaurheilu ei ole ollut ykköskategoriassa. On nyt siviilipalveluksessa Porvoossa ja on löytämässä juoksun ilon takaisin. Omaa hyvät ominaisuudet ja harjoitustausta sekä harjoituskestävyys ovat mainiota luokkaa ja voi halutessaan palata SM-mitalistiksi. Toivottavasti tajuaa mahdollisuutensa ja jatkaa kilpaurheilijana.
Antti, porukan nuorin on ollut ryhmän mukana syksystä asti. Aloitti juuri urheilulukiossa triahtlonistina. Ongelma on ollut liian kova harjoitusintensiteetti, ei ole vielä ymmärtänyt rytmityksen tarpeellisuutta ja tehojen merkitystä. Kova ja hiipuva harjoitus harvoin kehittää muuten kuin alaspäin ja näin on liian usein käynyt. Lepoa tarvitsee ja oikeanlaisia kovia harjoituksia. Ongelmana kilpailullisuus eli jokaisessa harjoituksessa yrittää roikkua vauhdissa mukana vaikka kuinka painotan omien vauhtien merkitystä. Tuolla harjoitusmäärällä mutta paremmalla palautumisella oltaisiin selkeästi paremmissa tuloksissa. Toivottavasti lukion aloittaminen tuo ymmärrystä palautumisen ja rytmityksen merkitykselle. Harjoitusintoa riittää, mutta lajikin on vielä hakusessa.
Kaikkien kanssa on ennen uuden kauden aloittamista syytä istua alas ja miettiä mikä olisi kenekin kannalta paras vaihtoehto. Olen tehnyt tätä valmennushommaa melkoisen kauan ja uskon silti, että minulla edelleen olisi annettavaa, mutta myös urheilijoiden tulisi ottaa asiat "tosissaan", sillä sama vaiva ja aika menee suunnitteluun ja toteutuksen valvomiseen joka tapauksessa. Siinä miettimisen aihetta itse kullekkin. Syksyä ootellessa.
tiistai 4. syyskuuta 2012
Syksy
Niin se vaan on, että syksy saapuu taasen. Monen osalta kilpailukausi alkaa olla paketissa, mutta tosiraastajilla (=maratoonareilla) on vielä SM-maraton tulossa eli se pidetään Vantaalla 14.10.2012.
Otan kuitenkin oikeuden tehdä pientä tilinpäätöstä omien (nais)urheilijoideni kaudesta jo tässä vaiheessa.
Janica, kausi alkoi todella surkeasti eli vuosi sitten oli jalat siinä kunnossa, että ei voinut juosta lainkaan...juoksuluvan saatuaan aloitti heti Amsterdamin puolikkaalla, virhe nro 1. Eli siitä alkoi sellainen "Kierre" että se ei ole vieläkään helpottanut. Siitä kun pääsi juoksemisen makuun uudestaan niin oli lähtö Etelä-Afrikkaan ja vuorossa eka korkeanpaikan leiri. No sen leirin anti oli kyseenalainen, kun ei oikein tiennyt missä kunnossa sinne lähti, kun juoksukilsoja oli ennen leiriä niin vähän alla. Sieltä palattuaan oli muutama hallikisa keskenkuntoisena ja eikun uudestaan matkaan ja tällä kertaa vuorossa USA ja Flagstaff, sekin oli melkoista tarpomista kun kunto ei ollut kohillaan.. Leirien väli oli aivan liian lyhyt siihen nähden, että olisi päässyt normaaliharjoitusrytmiin kiinni. Amerikoissa tuli kuitenkin harjoiteltua ja kisailtuakin jokunen kerta. Viestit sieltä eivät olleet kovinkaan hyviä, mutta eipäs sitä voinut etukäteen tietää kun noita matkoja varailtiin että missä mennään. Jälkikäteen on aina helppo olla viisas, mutta kyllä EM-ryhmään pääsy ja sitä kautta saatu rahoitus "sekoitti" niin urheilijan kuin valmentajankin...eli mentiin muiden mukana leireilemään ilman omaa ajatusta ?
Kesäkausi meni tukkoisissa merkeissä ja juuri kun juoksu alkoi jollain tapaa tuntua siltä kuin se pitäiskin niin iski mystinen jalkavaiva (toki tulihan kasilla kesällä ennätys...), joka siis esti ~täysin valmistautumisen Kalevan Kisoihin juoksemalla. Pyöräily kehittää ja ylläpitää varmasti aivan mainiosti hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa, mutta juoksussa tarvittavaa iskutusta se ei pysty matkimaan...Kisat meni ajallisesti ~siten kun oli ajateltukkin eli esteet "kestivät" ~10:30, tosin ennakkoon uskottiin että sillä ollaan pronssilla, mutta Mira äityikin kauden parhaaseensa ja otti enkallaan mitalin ja "hyvä" niin, sillä nyt voitiin mollivoittoinen kausi paketoida ilman lisärasitusta (Ruotsi-ottelua). Nyt on tarkasti mietittävä miten näistä kaikista ongelmista voitaisiin ottaa oppia, ettei tehtäisi samoja tai "edes" samantyyppisiä virheitä uudelleen. Ei olla vielä istuttu alas eikä mietitty mitenkään sitä miten edetään jatkossa ja mitkä ovat hänen tavoitteensa ? Toivon mukaan jatkaisi ainakin 4 vuotta ja uran huipennuksena olisi Olympiakisat Brasilian Riossa v.2016 ! (=myös valmentajalle?)
Sanni, kausi oli melkoisen hajanainen ja syksyn mainio vire katosi johonkin tammikuun Portugalin leirin syövereihin ? Olin toki itse pari viikkoa mukana ja muutama harjoitus oli parasta Sannia koskaan, mutta ilmeisesti kuormitus oli kuitenkin liian kovaa ja ns. ylikunto vei mukanaan. Vielä kun hänkin lähti Ameriikkaan korkean paikan leirille vajaakuntoisena niin eipä siinä paljoa ollut tehtävissä sieltä paluun jälkeenkään. Maastot jo kertoivat että vaikea kausi on edessä. Kesän kisat menivät melkoisen heikolla tasolla omaan aiempaan tasoon nähden, mutta pientä valonpilkahdusta nähtiin muutamissa loppukesän harjoituksissa ja "paluu" esteisiin toi viimeisenä junnuvuotena SM-kultaa ja sitä kautta onnistumisen tunteen. Nyt on edessä uudet kuviot kun hän lähti eilen Brysseliin vuoden pestillä au-pair-hommiin ja kaikki muuttuu. Ei ole vielä tarkkaa kuvaa miten meidän yhteistyö jatkuu, vai jatkuukos lainkaan ? Toivon, että uudessa ympäristössä tekeminen ja oleminen auttaa häntä löytämään "itsensä" ja juoksukin alkaa taas kulkea. Mielestäni hänellä on kuitenkin huikeasti potentiaalia hurjien kestävyysominaisuuksien ja asenteensa puolesta. Aika näyttää.
Muiden naispuolisten kanssa olen ollut lähinnä "konsulttina", Jaana Salonen on mennyt hyvin eteenpäin ja Tukholman "talvessa" alle 3 tunnin maraton on mainio osoitus hyvin tehdystä työstä. Myös muilla matkoilla on ennätykset parantuneet, mutta samaa "vaivaa" tuntuu olevan kuin muillakin naispuolisilla valmennettavilla, eli maltin puute. On hienoa ettei tarvitse erikseen kannustaa, mutta joskus voisi olla paikallaan vähän miettiä sitä, että kuinkas paljon sitä kovuutta tulee arvostaa. Edessä on vielä kauden pääkisa eli SM-maraton ja toivottavasti se sujuu hyvissä merkeissä ja tuomisina on ennätys.
Suvi Miettinen aloitteli syksyllä ryhmäni kanssa, mutta se sortui omaan mahdottomuuteen eli ei voi olla kahta Pekkaa (isä on myös Pekka) jotka kertovat mitä tehdään. Kun on kunnianhimoinen ja kovaa harjoitteleva tyyppi niin silloin pitäisi olla jarruttaja eikä vetäjä mukana...mutta katsotaan palaakos vielä porukoihin ? Omat ehtoni ovat kyllä tässä(kin) tapauksessa selkeät = jos palaa niin minä kerron mitä tehdään ja koska. Kovuus ja sen ihannointi on tavallaan hyvä asia, mutta levon ja rasituksen ymmärtäminen on tärkein asia valmennuksessa ja se kun on kadoksissa niin tuloksia ei voi tulla.
Suunnistaja Katri Lindeqvist oli talvikaudella satunnaisesti mukana porukkaharjoituksissa, mutta en tiedä mihin hän kesällä "katosi" ? Toivottavasti hän kuitenkin jatkaa, sillä hänen asenteesta olisi monella opittavaa. Toki lajina suunnistus on myös sellainen, että on suorituksen aikana on ajateltava eikä voi suin päin mennä metsään. Uskoisin, että hänellä olisi mahdollisuuksia kehittyä myös juoksussa ja sitä kautta tulokset olisivat parempia myös kartan kanssa. Hänen valintoja ja autan jos kysytään ja tarvitaan.
Äijien suhteen teen analyysin myöhemmin. Uskon, että ryhmäharjoittelulla on paikkansa ja siitä voidaan hyötyä jos on osaava valmentaja ja urheilijat eivät kilpaile liiaksi keskenään. En ole kuitenkaan vielä varma mitenkäs jatkan valmennuskuvioissa, sillä mm. SUL:n lajivalmennuskuviot ovat edelleen avoimet ja sekin vaikuttaa jatkooni. Olen kuitenkin tyytyväinen, että olen saanut olla hienojen ihmisten parissa mukana ja nähnyt heidän tuskansa ja onnistumisensa urheilun parissa. Odotellaan mitä syksy tuo tullessaan.
Otan kuitenkin oikeuden tehdä pientä tilinpäätöstä omien (nais)urheilijoideni kaudesta jo tässä vaiheessa.
Janica, kausi alkoi todella surkeasti eli vuosi sitten oli jalat siinä kunnossa, että ei voinut juosta lainkaan...juoksuluvan saatuaan aloitti heti Amsterdamin puolikkaalla, virhe nro 1. Eli siitä alkoi sellainen "Kierre" että se ei ole vieläkään helpottanut. Siitä kun pääsi juoksemisen makuun uudestaan niin oli lähtö Etelä-Afrikkaan ja vuorossa eka korkeanpaikan leiri. No sen leirin anti oli kyseenalainen, kun ei oikein tiennyt missä kunnossa sinne lähti, kun juoksukilsoja oli ennen leiriä niin vähän alla. Sieltä palattuaan oli muutama hallikisa keskenkuntoisena ja eikun uudestaan matkaan ja tällä kertaa vuorossa USA ja Flagstaff, sekin oli melkoista tarpomista kun kunto ei ollut kohillaan.. Leirien väli oli aivan liian lyhyt siihen nähden, että olisi päässyt normaaliharjoitusrytmiin kiinni. Amerikoissa tuli kuitenkin harjoiteltua ja kisailtuakin jokunen kerta. Viestit sieltä eivät olleet kovinkaan hyviä, mutta eipäs sitä voinut etukäteen tietää kun noita matkoja varailtiin että missä mennään. Jälkikäteen on aina helppo olla viisas, mutta kyllä EM-ryhmään pääsy ja sitä kautta saatu rahoitus "sekoitti" niin urheilijan kuin valmentajankin...eli mentiin muiden mukana leireilemään ilman omaa ajatusta ?
Kesäkausi meni tukkoisissa merkeissä ja juuri kun juoksu alkoi jollain tapaa tuntua siltä kuin se pitäiskin niin iski mystinen jalkavaiva (toki tulihan kasilla kesällä ennätys...), joka siis esti ~täysin valmistautumisen Kalevan Kisoihin juoksemalla. Pyöräily kehittää ja ylläpitää varmasti aivan mainiosti hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa, mutta juoksussa tarvittavaa iskutusta se ei pysty matkimaan...Kisat meni ajallisesti ~siten kun oli ajateltukkin eli esteet "kestivät" ~10:30, tosin ennakkoon uskottiin että sillä ollaan pronssilla, mutta Mira äityikin kauden parhaaseensa ja otti enkallaan mitalin ja "hyvä" niin, sillä nyt voitiin mollivoittoinen kausi paketoida ilman lisärasitusta (Ruotsi-ottelua). Nyt on tarkasti mietittävä miten näistä kaikista ongelmista voitaisiin ottaa oppia, ettei tehtäisi samoja tai "edes" samantyyppisiä virheitä uudelleen. Ei olla vielä istuttu alas eikä mietitty mitenkään sitä miten edetään jatkossa ja mitkä ovat hänen tavoitteensa ? Toivon mukaan jatkaisi ainakin 4 vuotta ja uran huipennuksena olisi Olympiakisat Brasilian Riossa v.2016 ! (=myös valmentajalle?)
Sanni, kausi oli melkoisen hajanainen ja syksyn mainio vire katosi johonkin tammikuun Portugalin leirin syövereihin ? Olin toki itse pari viikkoa mukana ja muutama harjoitus oli parasta Sannia koskaan, mutta ilmeisesti kuormitus oli kuitenkin liian kovaa ja ns. ylikunto vei mukanaan. Vielä kun hänkin lähti Ameriikkaan korkean paikan leirille vajaakuntoisena niin eipä siinä paljoa ollut tehtävissä sieltä paluun jälkeenkään. Maastot jo kertoivat että vaikea kausi on edessä. Kesän kisat menivät melkoisen heikolla tasolla omaan aiempaan tasoon nähden, mutta pientä valonpilkahdusta nähtiin muutamissa loppukesän harjoituksissa ja "paluu" esteisiin toi viimeisenä junnuvuotena SM-kultaa ja sitä kautta onnistumisen tunteen. Nyt on edessä uudet kuviot kun hän lähti eilen Brysseliin vuoden pestillä au-pair-hommiin ja kaikki muuttuu. Ei ole vielä tarkkaa kuvaa miten meidän yhteistyö jatkuu, vai jatkuukos lainkaan ? Toivon, että uudessa ympäristössä tekeminen ja oleminen auttaa häntä löytämään "itsensä" ja juoksukin alkaa taas kulkea. Mielestäni hänellä on kuitenkin huikeasti potentiaalia hurjien kestävyysominaisuuksien ja asenteensa puolesta. Aika näyttää.
Muiden naispuolisten kanssa olen ollut lähinnä "konsulttina", Jaana Salonen on mennyt hyvin eteenpäin ja Tukholman "talvessa" alle 3 tunnin maraton on mainio osoitus hyvin tehdystä työstä. Myös muilla matkoilla on ennätykset parantuneet, mutta samaa "vaivaa" tuntuu olevan kuin muillakin naispuolisilla valmennettavilla, eli maltin puute. On hienoa ettei tarvitse erikseen kannustaa, mutta joskus voisi olla paikallaan vähän miettiä sitä, että kuinkas paljon sitä kovuutta tulee arvostaa. Edessä on vielä kauden pääkisa eli SM-maraton ja toivottavasti se sujuu hyvissä merkeissä ja tuomisina on ennätys.
Suvi Miettinen aloitteli syksyllä ryhmäni kanssa, mutta se sortui omaan mahdottomuuteen eli ei voi olla kahta Pekkaa (isä on myös Pekka) jotka kertovat mitä tehdään. Kun on kunnianhimoinen ja kovaa harjoitteleva tyyppi niin silloin pitäisi olla jarruttaja eikä vetäjä mukana...mutta katsotaan palaakos vielä porukoihin ? Omat ehtoni ovat kyllä tässä(kin) tapauksessa selkeät = jos palaa niin minä kerron mitä tehdään ja koska. Kovuus ja sen ihannointi on tavallaan hyvä asia, mutta levon ja rasituksen ymmärtäminen on tärkein asia valmennuksessa ja se kun on kadoksissa niin tuloksia ei voi tulla.
Suunnistaja Katri Lindeqvist oli talvikaudella satunnaisesti mukana porukkaharjoituksissa, mutta en tiedä mihin hän kesällä "katosi" ? Toivottavasti hän kuitenkin jatkaa, sillä hänen asenteesta olisi monella opittavaa. Toki lajina suunnistus on myös sellainen, että on suorituksen aikana on ajateltava eikä voi suin päin mennä metsään. Uskoisin, että hänellä olisi mahdollisuuksia kehittyä myös juoksussa ja sitä kautta tulokset olisivat parempia myös kartan kanssa. Hänen valintoja ja autan jos kysytään ja tarvitaan.
Äijien suhteen teen analyysin myöhemmin. Uskon, että ryhmäharjoittelulla on paikkansa ja siitä voidaan hyötyä jos on osaava valmentaja ja urheilijat eivät kilpaile liiaksi keskenään. En ole kuitenkaan vielä varma mitenkäs jatkan valmennuskuvioissa, sillä mm. SUL:n lajivalmennuskuviot ovat edelleen avoimet ja sekin vaikuttaa jatkooni. Olen kuitenkin tyytyväinen, että olen saanut olla hienojen ihmisten parissa mukana ja nähnyt heidän tuskansa ja onnistumisensa urheilun parissa. Odotellaan mitä syksy tuo tullessaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)