voima

ja sen olemus on mielenkiintoinen asia ? Olen aina ollut kiinnostunut valmennusasioissa niin voimasta kuin kestävyydestäkin, eli perusasioista. Jo nuorena poikana innostuin molemmista siinä määrin, että vedin molemmissa semmoset "ennätykset" ettei järjen hiventäkään...eli 12-vuotiaana lueskeltiin kaverin kanssa oikeittein juoksijoiden harjoittelusta ja koitettiin ja onnistuttiinkin juoksemaan 166 km viikossa. No oli sen jälkeen aikas helppoa taputella niitä 50 km:n viikkoja. Toinen intohimoni oli voima tai paremminkin kestovoima; siinä eräs hullutukseni oli tehdä vatsaliikkeitä siis vanhanajan sit up'eja tuhat =1000 yhtä soittoa. Ne eihän se oikein hyvä juttu ollut, sillä tiistaina sen tein ja lauantaina pystyin tekemään ekan kerran yhtään mitään, no kiva kokeilu. Vähän vanhempana innostuin painojen kanssa (siis "juoksu-uran"jälkeen) tekemään kaikenlaisia testejä, parhain ja jäänee kovimmaksi urheilusaavutuksekseni on perusjalkakyykky = 100x100kiloa !! tai samaa tasoa lienee penkkipunnerrus 38x70 kiloa oman painoni ollessa sama. Valmennuksellisesti noista on se hyöty, että kun on joskus hullutellut niin osaa asettua tiettyyn tilanteeseen ja voi aidosti suositella vaikkapa juoksijalle härkäviikkoa, jolla rikotaan kaikki normit ja lainalaisuudet. Elimistön totaalinen järkyttäminen voi käynnistää mielenkiintoisia asiota ja sen jälkeen vaikeat asiat muuttuvatkin helpommiksi. Nämä seikat tulivat tänään mieleen punttisalilla kun ähelsin tuskissani rinnallevetoja 3x8x50 kiloa ja muistin joskus tehneeni 50x50 kiloa , nyt ei kestävyys riitä tangollakaan 50 toistoon...mutta ensi vuoden tavoite on tehdä rinnellevetoa 50x50 sekä sama penkkipunnerruksessa että jalkakyykyssä, siinä sitä ois tavoitetta 50-vuotispäivälle. Otetaan vielä jokin kestävyyssuoritus...mutta siinä täytynee tyytyä vain 50 km:n kävelylenkkiin tai ehkä hölkkään, mutta juokseminen (siis "oikea" juoksu= alle 5min/km) täytyy jättää suosiolla nuoremmille.