tuloksia

On jo saatu aikaiseksi, mutta ollaanko tyytyväisiä ? Jotkut ovat , toiset eivät. Mielestäni tulosurheilun raadollisuus tulee esille kovin selkeästi tulosten muodossa. Vaikka tuntisi olevan hyvässä tai jopa erinomaisessa kunnossa mutta tulokset eivät ole sitä mitä on haettu ei voida olla tyytyväisiä. Mistä se johtuu ? Siinäpä "tuhannen taalan kysymys" !
Harjoituksissa yleensä tehdään kovat ns. pätkittyinä, mutta kilpailuissa ei ole taukoja. Se miten vetoharjoitusten kautta voidaan arvioida odotettavissa oleva tulos riippuu monesta tekijästä. Urheilijat ovat yksilöitä ja toinen voi tehdä "jäätäviä" vetosarjoja pienelläkin palautuksella mutta yhtäjaksoisena ei onnistuta. Nytkin kyse on kestävyydestä tai sen puutteesta.
On melkoisen helppoa hyväkuntoisen tehdä vaikkapa 10x200m a' 30" palautus 200 hölkkää. Tuohan on perinteinen malli, mutta tehoaako se ? Mielestäni ei ! Kestävyysjuoksijan palautumiskyky on yleensä hyvä ja tuo 200m:n hölkkäpalautus kestää ~minuutin ja kuormittavuus jää vähäiseksi. Toki tarvitaan myös nopeaa, rentoa juoksua mutta joskus on myös ruoskittava itseään, jos haluaa tuloksia. Olenkin tullut siihen tulokseen, että 200n vedot pitää tehdä selkeästi lyhyemmällä palautuksella esim. 100m:n hölkkä tai vieläkin lyhyempänä. Olen kokeillut muutaman kerran 150 metrisiä 50 m:n kävelypalautuksella ja se tuntuisi sopivan melkoisen hyvin, vauhdit pysyvät hyvinä, juoksu rentona mutta saa samalla sopivasti kuormittavuutta.
Tietysti on huomioitava kilpailtava matka vetoharjoittelussakin. Kasille ja mailille pitää tehdä nopeaa rentoa juoksua paljon, mutta pidemmille matkoille on löydyttävä enemmän rutistusta. "Vaikeutena" on kilpailut, sillä ilman niitä harjoittelun suunnitteleminen olisi helppoa. Tosin kilpailuja vartenhan harjoitellaan, mutta tarkoitin lähinnä rytmitystä eli mitenkä saataisiin optimaalisesti harjoitukset sovitettua kisarytmeihin ? No sehän on taas yksilöllistä ja toinen urheilija voi tehdä kovan harjoituksen 24 tuntia ennen kisaa ja toinen tarvitsee palautumiseensa 72 tuntia, no tuossa juuri on valmennuksen haaste ja mielenkiinto.
Itse olen nyt yrittänyt vähän liikuskella sekä hölkäten ja kävellen ja olenkin huomannut että se aktivoi myös ajatustasolla. Metsän siimeksessä käyskentely tekee hyvää keholle ja mielelle ja valmennusasioihinkin tulee sopivasti "omakohtaista" syvyyttä.
Itse aloitin uudelleen lenkkeilyn pitkähkön tauon jälkeen tuossa alkukeväästä ja tulokset ovat mairittelevia, toki pohjalta on helpompi nousta ylös kuin jo hyväkuntoisesta tehdä huippu. Mutta tarkoitan lähinnä sitä, että määrien ja tehojen maltillinen lisääminen pitäisi näkyä myös urheilijoilla tuloksissa. Ehkä me valmentajat olemme liiankin maltillisia emmekä uskalla teettää tarpeeksi kovia harjoituksia riittävän usein ja sen takia kehittyminenkin on turhan maltillista. Urheilijalla ei kuitenkaan ole kuin yksi ura ja tietynlainen riskin ottaminen tulisi kuulua huipulle pyrkivien ohjelmiin ja asenteisiin. Maltillisella tekemisellä tuloksetkin jäävät maltillisiksi ja sitähän ei kuitenkaan toivota, mutta miksi ei uskalleta riskeerata ? Sitten kun menee "yli" ollaan heti sanomassa: "toi nyt oli nähtävissä", mutta jos onnnistuu niin ei tule tukea, ainoastaan kateellisia lausuntoja tyyliin:"Helppohan sun on valmentaa kun sulla on niin hyviä urheilijoita", molemmat edelläolevat jutut on omakohtaisesti koettuja.
Kaikesta huolimatta toivon, että urheilijani saavuttaisivat asettamansa tavoitteet tänäkin kesänä ja heittäytyisivät rohkeammin kovaan harjoitukseen mukaan.