Olin pari viikkoa Portugalin Monte Gordossa, siellä oli kolmisenkymmentä juoksijaa kotimaasta sekä lähes kymmenen kilpakävelijää. Harjoitusolosuhteet olivat mainiot ja kelit mitä parhaat vuodenaika huomioiden. Jotenkin , vaikka "SUL:n listoilla olenkin", harmittaa se, että meillä ei ole sellaista ryhmäkulttuuria kuin muilla. Oli mukava nähdä kun britit tai saksalaiset tekivät samoja harjoituksia isoissa ryhmissä. Taso heillä on melkoisen hyvä joten eipä ryhmätekemisestä varmaan haittaakkaan olisi ? Meidän koutsit ilmeisesti ovat niin tietäviä että jokaisella on oma vähän toisista poikkeava ohjelma eikä saada hyödynnettyä ryhmäharjoittelun etuja. Toki kaikki ovat yksilöitä ja varmaan toi ryhmissä tekeminen vähentää yksilöllisyyttä eikä ryhmätkään tietenkään jokaiselle sovi.
Aikas monta juoksijaamme on harjoittelemassa myös Etelä-afrikassa, parissakin eri paikassa. Siellä olosuhteet ovat vähän erilaiset, ja korkean paikan leirillä on muitakin tavoitteita kuin lämpö ja pitävät olosuhteet. Hapenkuljetukseen vaikuttavat veritekijät ovat tärkeitä mutta harjoittelua ei voi korvata silti millään. Potsissa , alempana on eritoten kasin-mailin juoksijoita mutta Dullessa kestävyysjuoksijoita joiden päämatka on vähintäin maili. Mielenkiintoista omalta kantiltani nähdä mitä tapahtuu kun Janica ja Matti ovat ekaa kertaa korkealla. Odotellaan kun palaavat helmikuun alussa onko positiivisia muutoksia havaittavissa.
Tärkeintä on kuitenkin tehdä hyviä harjoituksia hyvissä olosuhteissa, sillä uskoakseni se on edellytys koviin tuloksiin. Turussa ainakin on taasen pääkallokelit ja näissä oloissa tekeminen on kaukana rennosta ja oikeasta tekniikasta. Jospa olisikin vanhan ajan talvi jolloin tossun alla olisi pitävä lumi ja pikkupakkanen niin se ei niin haittaisikaan. Uskoakseni myös lämpö auttaa palautumiseen ja lihakset pysyvät toimintakuntoisina paremmin ja kun ei ole kiristyksiä eikä muitakaan vaivoja niin voi tehä harjoitukset suunnitellusti. Kuitenkin melkoisen monella tuolla Portugalissakin oli ongelmia jalkojensa kanssa. Olen koittanut miettiä mistä se johtuu...eräs syy mielestäni on levon eli konkreettisesti unen laadun ("ruutuaika") ja määrän väheneminen ja palautuminen ei ole silloin parasta A-luokkaa. Varmaan myös ravinnolla on tärkeä merkitys ja siinä me SUomalaiset annamme ? liiaksi tasoitusta. Lisäravinteet ja vitamiinit eivät ole huuhaata kun harjoitellaan yli 10 tuntia viikossa niin välttämättä perusravinnosta ei kaikkea saa. Uskon, että vitamiinilisät kuten c,d,e olisivat tärkeitä. Ei tietenkään perusravinnostakaan sovi pidättäytyä mutta nähdäkseni turhan paljon mussutetaan urheilijoidenkin keskuudessa turhia kaloreita, eivät ne kehossa näy muttei niistä mitään hyötyäkään ole.
On paljon asioita joita voisi tehdä paremmin ja olisikin mukava joskus olla "valvojana" leirillä. Merkittäisiin kolmen viikon leirillä kaikki ruokapäiväkirjaan sekä myös venyttelyt ja lihashuollot merkattaisiin sekä aamusykkeet ja kaikki asiat tehtäisiin tarkasti eikä vain sinnepäin. Paljon olisi parannettavaa ja ihmettelenkin että ollaan tekevinään kuten huippu-urheilijat mutta silti jätetään paljon ihan oman onnensa nojaan. Jos ja kun mennään ulkomaille leireilemään niin pitäisi kaikki tehdä paremmin eikä vain tuudittautua siihen että alusta on pitävä ja se riittää.
No hallikausi lähestyy ja osaselvyys leirien onnistumisesta saadaan jo silloin, toivottavasti olen turhaan huolissani. Toisaalta niin kauan kun maailman ja euroopankin kärjen ollessa kaukan on syytä miettiä mitä tehdä toisin. Pelkkä lahjakkustekijöihin vetoaminen ei selitä miksei päästä kansallisen tason tuloksiin joita tehtiin vaikkapa 70- ja 80-luvuilla ? Hyvää hallikautta odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti