Otsikon mukaisesti ollaan keväässä, vaikkei se välttämättä siltä joka paikassa tunnukkaan. Pienoinen takatalvi Turussakin on havaittavissa, mutta eiköhän noi lumet tosta kohta sula pois, uskotaan ja toivotaan niin.
Olin itse Portugalin Monte Gordossa reilut 2 viikkoa pitämässä leiriä ja olin erittäin tyytyväinen näkemääni. Omista urheilijoistani kaikki suoriutuivat harjoituksistaan moitteettomasti (Joonas, Miikka ja Kari ovat siellä edelleen) ja nuori poika Antti , toukokuussa 16 vuotta, teki elämänsä harjoitusviikon ja juoksi peräti karvan verran yli 100km kelenteriviikon aikana, hyvää asennetta.
Joonas teki kovimmat harjoituksensa ikinä ja tekeminen oli kuitenkin helpon näköistä ilman turhaa puristamista. Varmaankin muutama hallikisa nosti harjoitusvauhtejakin sopivasti ja siihen päälle pari määräviikkoa kantavat nyt hedelmää. Pitää vaan nyt pysyä terveenä niin uskon että ennätykset ropisevat kaikilla matkoilla ensi kesänä.
Miikka nousi harjoituksissaan aivan uudelle tasolle, eikä ollut ollenkaan sama kaveri kuin Kupittaan hallissa on talvella totuttu näkemään, hieno homma. Uskon että kun saa säilytettyä hyvän vireensä niin kesällä on enkat mahdollisia.
Kari on nostanut harjoitusvauhtejaan hurjastti, mutta on hieman "ongelmia" ymmärtää että kova ei ole sama kuin täyttä. Pystyi kuitenkin tekemään itsenäisesti 8km 3:23-km-vauhdilla mikä kertoo että eteenpäin onn menty. Toivottavasti Suomeen ja töihin paluu ei sotke liiaksi vaan saa jatkaa hyvällä tasolla kohti kesää.
Kuten jo yllä totesin niin Antti osoitti oivaa asenetta tekemällä yli satasen viikon ja tutustuminen leirielämään sai mainion alun. Poika on vielä kasvuvaiheessa ja lajikin on hakusessa (Triathlon vai juoksu ?) mutta harjoitusintoa on ja se auttaa pitkälle etenkin pitkillä matkoilla.
Osa urheilijoistani on harjoitellut Ismon ja Tommyn valvonnassa Ameriikan mantereella ja ainakin määrällisesti on onnistuttu "keräämään" kilometrejä. Valitettavasti en voinut lähteä mukaan ja jotenkin tuntuu etten pysty tarpeeksi osallistumaan heidän tekemisiinäs, mutta toivotaan että se ei vaikuta haittaavasti kesään. Matti veti ekan yli 200km:n viikon ja Janicallekin tammi-maaliskuussa 1663km, kun loka-joulukuussa vain 450km...joten eipä ihme jos vähän tukkoiselta tuntuu eteneminen. Toivon ja uskon että vauhdit löytyvät kun palaa merenpinnalle. SAnni on vähän ollut tukkoinen ja toivottavasti paluu takaisin nostaa tasot hyväksi, SM_maantietä odotellen.
Ollaan pitkästä aikaa seuran osalta saamassa jalkeille KArhu-viestiin porukka myös miehiin ja tavoitteena kaksikin joukkuetta, hienoa !
Ne ketkä ovat itsenäisesti harjoitelleet poissaollessani ovat tehneet porukalla hyvää työtä, toivotaan että kevät pian aidosti koittaa ja päästään pihalle tekemään eikä tarttis olla enää hallissa, palaillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti