Helmikuu

On lyhin kuukausi ja tänä vuonna kun ei ole edes karkausvuotta niin se on vain tasan 4 vikkoa pitkä. Se on hyvä asia, sillä olen ajatellut pitää "Herkuttoman helmikuun". Mitä se siis tarkoittaa, no lähinnä sitä, että ei mitään herkuiksi luokiteltavaa laiteta suuhun koko kuukauden aikana. Pannassa on siis makeat pulllt, keksit, karkit, suklaat ja juotavat (limsat, oluet, viinit, siiderit yms.), tosin en juo alkoholia niin ei ole kovinkaan vaikea rasti itselleni. Olen kylläkin totuttanut itseni juomaan alkoholintonta olutta saunajuomana ja kun tulee saunottua muutaman kerran viikossa niin karkeasti laskien jää kymmenkunta "leikkioluttakin" juomatta. Noissa kaikissahan on runsaasti (turhia) kaloreita ja onkin mielenkiintoista nähdä mitä vaikutusta tuolla on painooni.

Olen keventynyt elokuun alusta 9,2 kiloa (tän aamun punnitus..) ja olen jo tottunut muutenkin järkevään syömiseen ja sitä kautta ei toi herkuttomuus ole kovin suuri asia (enää...). Painon pudotuksessani onkin enemmän kyse painonhallinnasta ja uusien ruokailutapojen opettelemisesta, olen hyvällä tiellä. Joulun/uudenvuoden aikana kun olin ~10 päivää hälläväliä asenteella syömisten ja juomisten suhteen, niin hups nelisen kiloa tuli takaisin eli on jatkettava järkilinjalla ja olen siihen jo tottunutkin. Annoskoot ovat avainsana ja se, että syö usein mutta pieniä annoksia, lienee kaikille tuttu eri ohjelmista ja kirjoituksista mutta miksi se silti on niin vaikeaa ?...tavoitteeseeni on kuitenkin vielä muutamia kiloja ja sittenhän vasta ollaan siinä tilanteessa että on pidettävä paino oikeana. Olen erittäin usein pudottanut painoani useitakin kertoja yli 10 kiloa, mutta elintavat eivät ole olleet sellaisia että se olisi pysynyt "alhaalla". Nyt olen kuitenkin malttanut keventyä rauhalliseen tahtiin ja uusien ruokailutapojen oppiminen on mahdollistanut oikeanlaisen kehityksen painossani. Uskon todella että elämäntapa ja etenkin ruokailun ymmärtäminen pitävät minut jatkossakin oikeassa kuosissa.

Erittäin merkittävä asia on tietysti se että olen jälleen kerran aloittanut hölkkäilemään ja se on mukavaa kun huomaa, että jaksaa jolkotellakin paremmin kun on keveämpi. Pyhänä jolkottelin jo reilun 24 kilsan lenkuran, parilla juomatauolla keskisyke jäi 130:een ja koko matkan oli mukavaa ja tiistaina kun olin marakoululaisten kanssa lenkillä niin jalat olivat normaalit, ei lennokkaat muttei väsyneetkään, hienoa havaita että vanhemmallakin iällä harjoitus palkitsee nopeasti ja palautuminenkin on kelpo luokkaa. En kuitenkaan ole ajatellut jatkossakaan osallistua juoksutapahtumiin muuten kuin valmentajan ja kannustajan roolissa. Voin pyörtää puheeni jos pääsen sellaisiin vauhteihin että voidaan puhua juoksemisesta ja mun mielestä se on edelleen alle 5min/km, muuten jutellaan hölkästä. Hölkkä on teknisesti helpompaa ja iskutukseltaa kevyempää, mutta silti ei kannata sanoa koskaan "Ei koskaan". Jäniksenä ehkä voisin toimia jossain tapahtumassa "omien" marakoululaisten tukena ?, mutta katellaan kuinkas kevät sujuu..

Omien urheilijoitteni osalta kisailut hallissa on melkoisen pientä, ens viikonloppuna on muutama viivalla pm-halleissa ja sen perusteella tehdään päätöksiä SM-halleihin osallistumisesta. Antti ja Janica ovat olleet jo viivalla ja Matti sekä SAku olivat OP-viesteissä. En usko että pieni terävöittäminen ja vauhtien hakeminen on keneltäkään kesästä pois ja uskoakseni alle 1500 metrin matkoilla siitä on vain hyötyä. Kestävyysjuoksijallekin vauhtien löytäminen on tärkeää mutta se tulee tehdä perusrungon ehdoilla, keventäminen ei useinkaan tuota tulosta, tai no riippuu vähän tyypistä...mutta jos omaa hyvän harjoituspohjan määrällisesti niin silloin ei määrien pudottaminen välttämättä tuo toivottua tulosta. Kokonaiskuormitus on ratkaisevaa ja kovat tulisi tehdä kovina ja toisaalta kevyet kevyinä, tasapaksu jolkuttelu on kuntoilua , EI kilpaurheilijalle sopivaista tekemistä :...lyhyttä kisakautta odotellen.