Syksy

Niin se vaan on, että syksy saapuu taasen. Monen osalta kilpailukausi alkaa olla paketissa, mutta tosiraastajilla (=maratoonareilla) on vielä SM-maraton tulossa eli se pidetään Vantaalla 14.10.2012.
Otan kuitenkin oikeuden tehdä pientä tilinpäätöstä omien (nais)urheilijoideni kaudesta jo tässä vaiheessa.

Janica, kausi alkoi todella surkeasti eli vuosi sitten oli jalat siinä kunnossa, että ei voinut juosta lainkaan...juoksuluvan saatuaan aloitti heti Amsterdamin puolikkaalla, virhe nro 1. Eli siitä alkoi sellainen "Kierre" että se ei ole vieläkään helpottanut. Siitä kun pääsi juoksemisen makuun uudestaan niin oli lähtö Etelä-Afrikkaan ja vuorossa eka korkeanpaikan leiri. No sen leirin anti oli kyseenalainen, kun ei oikein tiennyt missä kunnossa sinne lähti, kun juoksukilsoja oli ennen leiriä niin vähän alla. Sieltä palattuaan oli muutama hallikisa keskenkuntoisena ja eikun uudestaan matkaan ja tällä kertaa vuorossa USA ja Flagstaff, sekin oli melkoista tarpomista kun kunto ei ollut kohillaan.. Leirien väli oli aivan liian lyhyt siihen nähden, että olisi päässyt normaaliharjoitusrytmiin kiinni. Amerikoissa tuli kuitenkin harjoiteltua ja kisailtuakin jokunen kerta. Viestit sieltä eivät olleet kovinkaan hyviä, mutta eipäs sitä voinut etukäteen tietää kun noita matkoja varailtiin että missä mennään. Jälkikäteen on aina helppo olla viisas, mutta kyllä EM-ryhmään pääsy ja sitä kautta saatu rahoitus "sekoitti" niin urheilijan kuin valmentajankin...eli mentiin muiden mukana leireilemään ilman omaa ajatusta ?
Kesäkausi meni tukkoisissa merkeissä ja juuri kun juoksu alkoi jollain tapaa tuntua siltä kuin se pitäiskin niin iski mystinen jalkavaiva (toki tulihan kasilla kesällä ennätys...), joka siis esti ~täysin valmistautumisen Kalevan Kisoihin juoksemalla. Pyöräily kehittää ja ylläpitää varmasti aivan mainiosti hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa, mutta juoksussa tarvittavaa iskutusta se ei pysty matkimaan...Kisat meni ajallisesti ~siten kun oli ajateltukkin eli esteet "kestivät" ~10:30, tosin ennakkoon uskottiin että sillä ollaan pronssilla, mutta Mira äityikin kauden parhaaseensa ja otti enkallaan mitalin ja "hyvä" niin, sillä nyt voitiin mollivoittoinen kausi paketoida ilman lisärasitusta (Ruotsi-ottelua). Nyt on tarkasti mietittävä miten näistä kaikista ongelmista voitaisiin ottaa oppia, ettei tehtäisi samoja tai "edes" samantyyppisiä virheitä uudelleen. Ei olla vielä istuttu alas eikä mietitty mitenkään sitä miten edetään jatkossa ja mitkä ovat hänen tavoitteensa ? Toivon mukaan jatkaisi ainakin 4 vuotta ja uran huipennuksena  olisi Olympiakisat Brasilian Riossa v.2016 ! (=myös valmentajalle?)

Sanni, kausi oli melkoisen hajanainen ja syksyn mainio vire katosi johonkin tammikuun Portugalin leirin syövereihin ?  Olin toki itse pari viikkoa mukana ja muutama harjoitus oli parasta Sannia koskaan, mutta ilmeisesti kuormitus oli kuitenkin liian kovaa ja ns. ylikunto vei mukanaan. Vielä kun hänkin lähti Ameriikkaan korkean paikan leirille vajaakuntoisena niin eipä siinä paljoa ollut tehtävissä sieltä paluun jälkeenkään. Maastot jo kertoivat että vaikea kausi on edessä. Kesän kisat menivät melkoisen heikolla tasolla omaan aiempaan tasoon nähden, mutta pientä valonpilkahdusta nähtiin muutamissa loppukesän harjoituksissa ja "paluu" esteisiin toi viimeisenä junnuvuotena SM-kultaa ja sitä kautta onnistumisen tunteen. Nyt on edessä uudet kuviot kun hän lähti eilen Brysseliin vuoden pestillä au-pair-hommiin ja kaikki muuttuu. Ei ole vielä tarkkaa kuvaa miten meidän yhteistyö jatkuu, vai jatkuukos lainkaan ? Toivon, että uudessa ympäristössä tekeminen ja oleminen auttaa häntä löytämään "itsensä" ja juoksukin alkaa taas kulkea. Mielestäni hänellä on kuitenkin huikeasti potentiaalia hurjien kestävyysominaisuuksien ja asenteensa puolesta. Aika näyttää.

Muiden naispuolisten kanssa olen ollut lähinnä "konsulttina", Jaana Salonen on mennyt hyvin eteenpäin ja Tukholman "talvessa" alle 3 tunnin maraton on mainio osoitus hyvin tehdystä työstä. Myös muilla matkoilla on ennätykset parantuneet, mutta samaa "vaivaa" tuntuu olevan kuin muillakin naispuolisilla valmennettavilla, eli maltin puute. On hienoa ettei tarvitse erikseen kannustaa, mutta joskus voisi olla paikallaan vähän miettiä sitä, että kuinkas paljon sitä kovuutta tulee arvostaa. Edessä on vielä kauden pääkisa eli SM-maraton ja toivottavasti se sujuu hyvissä merkeissä ja tuomisina on ennätys.

Suvi Miettinen aloitteli syksyllä ryhmäni kanssa, mutta se sortui omaan mahdottomuuteen eli ei voi olla kahta Pekkaa (isä on myös Pekka) jotka kertovat mitä tehdään. Kun on kunnianhimoinen ja kovaa harjoitteleva tyyppi niin silloin pitäisi olla jarruttaja eikä vetäjä mukana...mutta katsotaan palaakos vielä porukoihin ? Omat ehtoni ovat kyllä tässä(kin) tapauksessa selkeät = jos palaa niin minä kerron mitä tehdään ja koska. Kovuus ja sen ihannointi on tavallaan hyvä asia, mutta levon ja rasituksen ymmärtäminen on tärkein asia valmennuksessa ja se kun on kadoksissa niin tuloksia ei voi tulla.

Suunnistaja Katri Lindeqvist oli talvikaudella satunnaisesti mukana porukkaharjoituksissa, mutta en tiedä mihin hän kesällä "katosi" ? Toivottavasti hän kuitenkin jatkaa, sillä hänen asenteesta olisi monella opittavaa. Toki lajina suunnistus on myös sellainen, että on suorituksen aikana on ajateltava eikä voi suin päin mennä metsään. Uskoisin, että hänellä olisi mahdollisuuksia kehittyä myös juoksussa ja sitä kautta tulokset olisivat parempia myös kartan kanssa. Hänen valintoja ja autan jos kysytään ja tarvitaan.

Äijien suhteen teen analyysin myöhemmin. Uskon, että ryhmäharjoittelulla on paikkansa ja siitä voidaan hyötyä jos on osaava valmentaja ja urheilijat eivät kilpaile liiaksi keskenään. En ole kuitenkaan vielä varma mitenkäs jatkan valmennuskuvioissa, sillä mm. SUL:n lajivalmennuskuviot ovat edelleen avoimet ja sekin vaikuttaa jatkooni. Olen kuitenkin tyytyväinen, että olen saanut olla hienojen ihmisten parissa mukana ja nähnyt heidän tuskansa ja onnistumisensa urheilun parissa. Odotellaan mitä syksy tuo tullessaan.