perjantaisin

ensisijaisesti palautellaan..kuka mistäkin, itse lähinnä sulattelen, sillä kävin nuoremman tyttäreni ja vaimon kanssa syömässä "birdiessä", annokseni oli turvallinen kanakori, mutta en tiennyt että siihenhän mahtui "kokonainen kana !". Toinen sulatuksen aihe on tietysti Ismo Hämäläinen, J Keskisalon ja SUL.n uusi valmentaja. Toivotan Ismolle onnea tehtävään, pestin vastaanottaminen kertoo ainakin rohkeudesta, puolin ja toisin. Onneksi Ismo on itsekkin sen verran juoksennellut että tuntee lajin, en meinaan usko että valmentaja voi olla edes keskitasoa ilman omaa urheilutaustaa. Valmentajan ei tarvitse olla ex-huippu-urheilija, mutta omasta kilpaurheilutaustasta on ainakin se hyöty, että voi muistella niitä tuntemuksia mitä itsellänikin oli silloin golden 70's. Kaikkea ei voi oppia kirjoista ja kansista, vaikkakin omakohtainen opiskelu on hyvän valmentajan tunnnusmerkkejä, kehityskyvytön/-haluton valmentaja on entinen. Kyllä valmennus ja miksei koko elämäkin ole ikuista opiskelemista. Toivon sydämestäni että Keskisalo onnistuu uuden valmentajan kanssa, sillä Suomalaiset tarvitsevat kansainvälisen tason kestävyysjuoksijan. Pelkästään töissä kahvipöytäkeskusteluissa olen tullut siihen tulokseen, kukaan ei muuten edes tiennyt kuka on Arto Rinta-Aho, kun kysyin että mitä mieltä olisitte jos hän olisi lopettanut valmentamisen...."siis ketä se valmentaa ?" , anteeksi vaan Arto, tämän ei ole tarkoitus loukata sinua eikä moukarinheittoa, mutta kyllä tavallisia ihmisiä kiinnostaa edelleen kestävyysjuoksu, hieno homma, tästä on hyvä jatkaa kohti valoa, joka toivottavasti palaa takaisin päivien pidentyessä jälleen Joulun jälkeen.