Tekee monen raastajan mieli ja monet jo siellä ovatkin. Se on hyvä kun katsoo tuonne ulos sillä "suomen kevät" on hieman myöhässä mutta kisakalenteria ei muuteta sen mukaan. Omasta porukastani ovat ulkomailla (eli Monte Gordo/Portugal)jotkut olleet jo tovin eli yli 2 viikkoa ja toiset vähän vähemmän aikaa. Itsellä on tarkoitus mennä sinne lauantaina 2.4. ja "viihtyä" 3 vikkoa. Toimin leirillä SUL:n lajivalmentajan ominaisuudessa, mutta tällä kertaa taitaa olla "ennätys" melkoisen lähellä kun paikalla samaan aikaan on peräti 11 valmennettavaani => Joonas, Janica, Sanni, Johannes, Matti, Miikka, Kari, Mikael, Julia, Pauliina ja Martina, nimet ovat siinä järjestyksessä kuinka he ovat asettuneet /asettuvat paikkakunnalle.
On toisaalta hyvä että tänä päivänä nuoretkin voivat tutustua lajin saloihin hyvissä olosuhteissa ja samalla pääsevät näkemään miten ne kovat harjoittelevat, sillä tuolla on perinteisesti ollut muidenkin maiden huippuja kotimaisten lisäksi. Se voi olla sekä eduksi että haitaksi nuorille, tai no ensisijaisesti eduksi. Tarkoitin tuolla sitä että haitaksi siinä mielessä kun huomaavat kuinkas kovaa puuhaa kestävyysjuoksijan harjoittelu on. Toisaalta se on myös etu eli voivat tehdä päätöksen suuntaan tai toiseen, joko niin että mäkin haluun harjoitella paljon ja kovaa tai toisaalta huomata ettei tää olekkaan mua varten. On päätös kumpi tahansa niin se on vain henkilökohtaisella tasolla hyödyksi. Laji on niin kova että ilman omaa palavaa intoa ei lajissa voi pärjätä ja halu tehdä on oltava kova, siis jos on tarkoitus joskus olla kv-tasolla tai edes SM-kisojen kärkitaistoissa. Hyvää leiriä vain kaikille raastajille !
torstai 31. maaliskuuta 2011
maanantai 14. maaliskuuta 2011
Asenne
Ratkaisee !
Otan tämän aiheen sen takia, että minua ihmetyttää nykymeno. Ennen tehtiin just prikuulleen se mitä koutsi "määräsi", nyt tuntuu että valitaan ohjelmasta "sopivat" niin kuin se olisi jokin valikko. Onneksi suurin osa urheilijoista edelleen ymmärtää sen että kokonaisuus koostuu pienistä asioista. Päiväkirjasta löytyy jälkeenpäin hyviä ja vielä parempia asioita joiden avulla voidaan myöhemmin muuttaa harjoitusta haluttuun suuntaan. Mutta mitenkäs teet kun osa EI EDES pidä harjoituspäiväkirjaa ??? Liikuntaleikkikoulu jota myös vedän on asia erikseen. Itse pidin harjoituspäiväkirjaa ~12 vuotiaasta ja ne ovat edelleen tallessa, niistä on kiva tutkailla mitenkäs ennen asiat oli, eräs versioista on vanha SUL:n kirja jossa vasemmalla puolella on valmentajan kirjoittama suunnitelma ja oikealla toteutus. Silmäilyt osoittavat että suhteellisen tarkasti niitä on yritetty noudattaa, ehkä lahjakkuus ei vaan aivan riittänyt "huipulle" asti, mutta asenteesta se ei ollut kiinni.
Omista valmennettavistani on 2000-luvulla pikaisen laskutoimituksen kautta saaneet henkilökohtaisen SM-mitalin ainakin 16 eri urheilijaa, viesti- ja joukkuemitalit laskien heitä on yli 20. Tällä en suinkaan kehu itseäni vaan urheilijoitani. Yhteistä näille SM-mitalisteille on ASENNE, kaikki ovat pyrkineet noudattamaan tarkasti harjoitusohjelmaa ja pitäneet harjoituspäiväkirjaa. Urheilussa ratkaisee pienet yksityiskohdat ja ne toimivat jos urheilijalla on oikeanlainen ASENNE. Toivottavasti se löytyisi kaikilta urheilijoilta sillä vain sen avulla voi tulla sellaisia tuloksia joita tarvitaan että pääsee palkintopallille ja eikös sen takia harjoitella ?
Otan tämän aiheen sen takia, että minua ihmetyttää nykymeno. Ennen tehtiin just prikuulleen se mitä koutsi "määräsi", nyt tuntuu että valitaan ohjelmasta "sopivat" niin kuin se olisi jokin valikko. Onneksi suurin osa urheilijoista edelleen ymmärtää sen että kokonaisuus koostuu pienistä asioista. Päiväkirjasta löytyy jälkeenpäin hyviä ja vielä parempia asioita joiden avulla voidaan myöhemmin muuttaa harjoitusta haluttuun suuntaan. Mutta mitenkäs teet kun osa EI EDES pidä harjoituspäiväkirjaa ??? Liikuntaleikkikoulu jota myös vedän on asia erikseen. Itse pidin harjoituspäiväkirjaa ~12 vuotiaasta ja ne ovat edelleen tallessa, niistä on kiva tutkailla mitenkäs ennen asiat oli, eräs versioista on vanha SUL:n kirja jossa vasemmalla puolella on valmentajan kirjoittama suunnitelma ja oikealla toteutus. Silmäilyt osoittavat että suhteellisen tarkasti niitä on yritetty noudattaa, ehkä lahjakkuus ei vaan aivan riittänyt "huipulle" asti, mutta asenteesta se ei ollut kiinni.
Omista valmennettavistani on 2000-luvulla pikaisen laskutoimituksen kautta saaneet henkilökohtaisen SM-mitalin ainakin 16 eri urheilijaa, viesti- ja joukkuemitalit laskien heitä on yli 20. Tällä en suinkaan kehu itseäni vaan urheilijoitani. Yhteistä näille SM-mitalisteille on ASENNE, kaikki ovat pyrkineet noudattamaan tarkasti harjoitusohjelmaa ja pitäneet harjoituspäiväkirjaa. Urheilussa ratkaisee pienet yksityiskohdat ja ne toimivat jos urheilijalla on oikeanlainen ASENNE. Toivottavasti se löytyisi kaikilta urheilijoilta sillä vain sen avulla voi tulla sellaisia tuloksia joita tarvitaan että pääsee palkintopallille ja eikös sen takia harjoitella ?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)