sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Konferenssi

THE YOUNG DISTANCE-RUNNER CONFERENCE 2009 PAJULAHTI

on sitten nähty ja kuultu. Ensimmäisenä mielessä on Euroopan laajuinen huoli lajin nimeltä kestävyysjuoksu tulevaisuudesta. Eniten ihmetystä aiheutti Kenialaisten ja Etiopialaisten ihmettely, sillä ei asiat ihmettelemällä parane. Olennaisinta on työnteko, mihin se sitten riittää on monesta tekijästä kiinni. Ilman työtä ei tule tulosta. Nyt kuitenkin väsyttää pitkä viikonloppu, mutta tulen jossain vaiheessa käsittelemään asioita joista oli puhetta konferenssissa.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Laiskuus

Mitä se on ? Onko kyseessä välinpitämätön suhtautuminen asioihin vai eikö vaan kiinnosta ?
Urheilijalle se saattaa olla noitakin tai asioiden ajattelemista eri kanteilta. Laiskuus ja järkevyys voivat olla samassakin paketissa, vai voiko ? Mielestäni voi, tai eihän se oikeasti ole laiskuutta jos jättää harjoituksen tekemättä, siis jos siihen on syy, vaikkapa nukkumattomuus, syömättömyys, kiire, stressi yms. Syyt on tietenkin selvitettävä ja asiat hoidettava siten ettei moista tilannetta syntyisi ettei vaan yksinkertaisesti ole järkeä tehdä harjoitusta. Valitettavasn usein etenkin kestävyysurheilijat "kuvittelevat" että yhden kevyenkin harjoituksen poisjääminen on katastrofi, näinhän se ei ole. Mikäli tekee valmiiksi väsyneenä, huonosti nukkuneena, nälkäisenä ja vihaisena harjoituksen siitä onkin enemmän haittaa kuin hyötyä. Tällaisessa tapauksessa "laiskuus" on vain hyvästä. Itse olin aidosti laiska tänään ja ajelin vain kuntopyörällä kotosalla 20 minsaa, ei juurikaan väsynyt ja hien saantikin oli siinä ja siinä, mutta sainhan hyvän mielen siitä, etten laiskotellu "kokonaan", keskisyke 96 ja max 109...

lauantai 21. marraskuuta 2009

Testi

Etenkin juoksijoiden tapana on tehdä testejä pitkin harjoituskautta ja miksei kilpailukausillakin. Vertailut tulisikin tehdä mieluummin omiin aiempiin kuin vertaillen muihin. Valitettavasti etenkin kilpaurheilijat eivät oikein "osaa" verrata vain omiin vaan aina vertailu suoritetaan muihinkin. Vertailut esim. km-vauhtien suhteen muualla suoritettuhin testijuoksuihin on mm. olosuhteiden tai reittiprofiilien takia lähes mahdotonta. Tänään olin valvomassa Turun Ruissalossa suoritettua testijuoksua,joka sijanniltaan lienee yksi hienoimmista Tammipuiden seassa metsässä juostuna. Ehkä juoksijat eivät ole samaa mieltä, sillä reitti on erittäin raskas sekä pitkine että osin jyrkkine mäkineen, mutta testijuoksuun oikeinkin mainio. Mutta ne vertailut vaikkapa Hakunilan Aktia- "kymppiin" on täysin turha...tai voisin sanoa, että M Virran ~34 vastaisi varmaankin 32/Hakunila ja Sannin 38.52 varmaan veisi Hakunilassa lähelle 36. Onneksi juoksussa kilpaillaan myös radalla ja ainakin matkat ovat silloin tarkasti samat. Tosin erilaisten ratapinnotteiden ja sääolojen yms. takia niitäkään ei voi täysin identtisinä pitää. Kuitenkin juoksussa on mielestäni yksi erinomainen asia=paras voittaa aina ! Siitä on täysin turha kiistellä, sillä ykkösenä maalissa on paras, spekuleeratahan voidaan taktiikoista yms. mutta kyllä voittaja on paras sillä hetkellä ja siinä tapahtumassa. Jos jostain syystä edellä on porukkaa on mietittävä mitä seuraavalla kerralla ja etenkin harjoittelussa pitäisi tehdä toisin. Mikäli kilpaurheilija ei tavoittele menestystä eikä voittoa on syytä miettiä hänen motivaatiotaan, ilman tavoitetta ei voi kehittyä eikä ainakaan menestyä. Testijuoksut ovat mukavia piristysruiskeita syksyn ja talven pimeyteen ja samalla saadaan tietoa siitä kuinka harjoittelu on purrut ja mitä tulisi tehdä jatkossa toisin. Tsemppiä kaikille raastajille niin kotimaassa kuin vaikkapa Amerikassa, siis etenkin Suomalaisille tai vaikkapa jopa pohojalaasille.

tiistai 17. marraskuuta 2009

voima

ja sen olemus on mielenkiintoinen asia ? Olen aina ollut kiinnostunut valmennusasioissa niin voimasta kuin kestävyydestäkin, eli perusasioista. Jo nuorena poikana innostuin molemmista siinä määrin, että vedin molemmissa semmoset "ennätykset" ettei järjen hiventäkään...eli 12-vuotiaana lueskeltiin kaverin kanssa oikeittein juoksijoiden harjoittelusta ja koitettiin ja onnistuttiinkin juoksemaan 166 km viikossa. No oli sen jälkeen aikas helppoa taputella niitä 50 km:n viikkoja. Toinen intohimoni oli voima tai paremminkin kestovoima; siinä eräs hullutukseni oli tehdä vatsaliikkeitä siis vanhanajan sit up'eja tuhat =1000 yhtä soittoa. Ne eihän se oikein hyvä juttu ollut, sillä tiistaina sen tein ja lauantaina pystyin tekemään ekan kerran yhtään mitään, no kiva kokeilu. Vähän vanhempana innostuin painojen kanssa (siis "juoksu-uran"jälkeen) tekemään kaikenlaisia testejä, parhain ja jäänee kovimmaksi urheilusaavutuksekseni on perusjalkakyykky = 100x100kiloa !! tai samaa tasoa lienee penkkipunnerrus 38x70 kiloa oman painoni ollessa sama. Valmennuksellisesti noista on se hyöty, että kun on joskus hullutellut niin osaa asettua tiettyyn tilanteeseen ja voi aidosti suositella vaikkapa juoksijalle härkäviikkoa, jolla rikotaan kaikki normit ja lainalaisuudet. Elimistön totaalinen järkyttäminen voi käynnistää mielenkiintoisia asiota ja sen jälkeen vaikeat asiat muuttuvatkin helpommiksi. Nämä seikat tulivat tänään mieleen punttisalilla kun ähelsin tuskissani rinnallevetoja 3x8x50 kiloa ja muistin joskus tehneeni 50x50 kiloa , nyt ei kestävyys riitä tangollakaan 50 toistoon...mutta ensi vuoden tavoite on tehdä rinnellevetoa 50x50 sekä sama penkkipunnerruksessa että jalkakyykyssä, siinä sitä ois tavoitetta 50-vuotispäivälle. Otetaan vielä jokin kestävyyssuoritus...mutta siinä täytynee tyytyä vain 50 km:n kävelylenkkiin tai ehkä hölkkään, mutta juokseminen (siis "oikea" juoksu= alle 5min/km) täytyy jättää suosiolla nuoremmille.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

syksy

Syksy

on muuttumassa ainakin kalenterin mukaan talveksi. Sitä ei todellakaan huomaa ainakaan Turussa. Tänään oli mitä mainioin syyspäivä käyskennellä metsässä, lämpötila ~6 plussan puolella ja pintä tihkua ilmassa. Tein lenkkini kähönä (kävelyä ja hölkkää), halusin nauttia siitä että voin aistia metsän tuoksut ja muutenkin on mukavaa kun ei oo "räkä" poskella. Vauhtini vaihteli erittäin paljon, pitkät ylämäet kävelin rauhallisesti ja tasaisilla ja alamäkiosuuksilla liikkumista voisi jopa luonnehtia juoksuksi. Mietin metsänsiimeksessä tätä elämän ihanuutta, on se vaan hienoa, että on edes semmoisessa kunnossa että pystyy liikkumaan omin avuin metsässä, kaikille se ei ole itsestään selvyys. Valmennusasioita on myös hyvä miettiä tuolla luonnon helmassa ja väistämättä tulikin mieleeni : Joensuu, eli kyllä juoksijan on näillä keleillä aikas paljon helpompi toteuttaa itseään Turussa kuin pikkupakkasessa ja lumessa siellä Joensuussa. Tämä "huoli" on mielessä aikas usein, kun poikani muutti sinne. En epäile hänen motivaatiotaan, mutta valmentajana olen hieman "Ulkona" kun koko homma on ETÄ-touhua. On monet onnistuneet ETÄ-touhuissa, mutta valmentajana en koe pystyväni antamaan ja kokemaan riittävästi ? Ensi keväänä jään lomalle varsinaisista töistäni ja sitten on mahdollista paneutua enemmän valmennukseen, mutta ei se välimatkaa lyhennä. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja ensi kesän tulokset kertovat minun huoleni olleen aiheeton. Perusasiat ovat samoja tehdään ne missäpäin tahansa.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Huoli

On kestävyysjuoksusta Eurooppalainen asia. Entinen huippumenijä, Sebastian Coe ilmoitti huolesta liittyen EM-kisojen rytmitykseen. Toivottavasti mahdollisimman moni lukee sen ja valaa itseensä uskoa, että edelleen on mahdollisuus pärjätä jopa Afrikkalaisille. Valmentajien uskoa hän epäili enemmän kuin urheilijoiden ? kyllä valmentajan luulisi helpommin uskovan, sillä hänen ei tarvitse tehdä niitä raadollisia harjoituksia joita hän suunnittelee , riittää että urheilija toteuttaa ne. Itselle ainakin on antanut uskoa se, että valkoiset suht isot kaverit kuten Mottram ja jenkit ovat antaneet uskoa, että alle 13 on mahdollista. Ja jos se on mahdollista niin silloin on mahdollista myös menestyä ! Uskotaan tekemisen voimaan ja lähdetään kukistamaan vastustajat omalla hyvällä suorituksella.

tiistai 10. marraskuuta 2009

Keskustelupalstat

ovat keskustelemista varten, siinä olen samaa mieltä Kaunon (SUL:n palstalla) kanssa, kaikesta muusta suunnilleen olenkin hänen kanssaan eri mieltä. En toisaalta ymmärrä miksi ihmiset kirjoittelevat ko. palstoille jatkuvasti negatiivisessa sävyssä. Toki kyseisen henkilön kirjoituksia seuranneena olen tullut siihen tulokseen, että hän ei oikeasti haluakkaan muuta kuin kinastella eri asioista. Olen kuitenkin niin "syvällisesti" kestävyysjuoksuihminen, etten oikein pidä hänen sävystään. Ainoastaan positiivisuuden kautta päästään hyviin tuloksiin asiassa kuin asiassa. Eipä kenenkään ole pakko seurata niitä juttuja, mutta "viran" puolesta koitan silloin tällöin ampua alas selkeitä perättömyyksiä. Kaikki kirjoittelu ja lukeminen on tietyllä tavalla terapeuttista, mutta jossain menee raja ja se raja on toi "kaunokirjoitus". Toisaalta palstan kirjoittajat ovat kestävyysjuoksusta kiinnostuneita ja suurin osa kirjoitteluista kääntyy ennemmin tai myöhemmin kestävyysjuoksun suuntaa, paitsi muutamilla se kääntyy aina aiheesta riippumatta myös suunnistuksen kehumiseen. Kyseessä on SUL:n palsta , mutta ilmeisesti pihkaniskat ovat löytäneet sopivan rastin jossa on mukava tuoda metsässä lymyilyä julkisuuteen. Itseasiassa pidän kyllä suunnistuksesta ja se on tärkeä taito ja mitä mainioin tapa viettää aikaa luonnossa ja siinä samalla tulee kuntoiltua lähes huomaamatta, mutta pitäisi osata irrottaa asiat toisistaan, vai mitä Tuure ja kumppanit ? Keskustelupalstalla voi päteä monella tapaa nimimerkkien suojassa, mutta mitä jos vaadittaisiinkin nimimerkin sijaan oikealla nimellä (tai kuvalla) kirjoittaminen ? Todennäköisesti monet palstat näivettyisivät, joten lienee sinänsä hyvä että kaikki voivat tuoda mielipiteensä julki vaikka se olisi miten asiantuntematonta sisällöltään, pelkkiin olettamuksiin perustuvaa mutu-tietoa. Kauan eläköön keskustelupalstat.

maanantai 9. marraskuuta 2009

EM-kisat

myönnettiin ehdollisesti Helsingille, ilmeisesti vielä jotain juttuja TV-asioiden suhteen. Valitettavasti ne ovat tämän päivän kisoissa merkittävin asia, usein tärkeämpi kuin kisojen sisältö, aikataulukin määräytyy TV:n ehdoilla. On kuitenkin monen nuorehkon urheilijan kannalta erittäin merkittävä asia, että kisat on kotimaassa, uskoisin, että tavoitteet on realistisesti asetettavissa vaikka B-rajan tekemiseen. Myös jonkinmoinen nuorten tehoryhmä kannattaisi perustaa, uskoisin siihen rahaa löytyvän kotimaasta , edellyttäen että on halukas ja kyvykäs kerääjä (=kerjääjä). Sitten kun toi EM-porras on saavutettu on selkeästi helpompaa tavoitella MM- ja Olympiakisoihin pääsyä, step by step. Nyt kannattaisi ottaa Julma-Juhan blogin tekstit tosissaan ja uskaltautua heittäytymään täysillä urheilun "vietäväksi", josko se Juhan mainitsemat juniorimailerit lähtisivät yrittämään juuri näitä kisoja silmällä pitäen. Juha voisi lähteä "manageriksi", sillä hänellä on parhaat muistot Helsingissä järjestetyistä EM-kisoista, tuplamestari ! Ketäänhän ei voida pakottaa, mutta liiton resurssit ovat rajalliset ja vaikuttaa valitettavasti siltä, että seurapalveluyksiköihin sijoitetaan "älyttömästi", mutta tavallaan unohdetaan huippu-urheilu. Mielestäni seura- ja piiritason "hyysääminen" ei suoranaisesti kuulu liiton ydintoimintaan, ydintoimintaa tulisi olla huippu-urheilun kehittäminen ja tukeminen, jotta saataisiin huippuja ja sitä kautta lapset ja nuoret kiinnostuisivat yleisurheilusta ja hakeutuisivat seuratoimintaan. Mitkään poppakonstit eivät siihen auta vaan menestyksen kautta tulee huomisen tekijät ja uudet yrittäjät kohti huippua ? Näin se on, UGH !

lauantai 7. marraskuuta 2009

PM-maastot

Käytiin Salon Perniössä. Suomen joukkue kokoontui keskelle tyhjää eli http://www.leipyoli.com/
paikka oli mitä mainioin majoittumiselle, ruokakin oli erinomaista. Miinuspuolena pitäisin sitä, että muiden maiden joukkueet olivat majoittuneet Salon kaupunkiin, joten kisatunnelma ei ehkä löytynyt parhaalla mahdollisella tavalla. Itse kisatapahtuma oli hyvin järjestetty ja "liika" lumi oli putsattu radalta pois, alusta oli pitävä ja suhteellisen kovapintainen. Reitillä oli yksi selkeä nousu , mutta muuten reitti oli pikkukumpuilevaa, nopeaa, juostavaa metsäreittiä. Kisan alku oli meille mitä mainioin, sillä joukkueen juniori, vasta 15-vuotias Saara Nikander lähti heti pitämään vauhtia ja vain norski ja Peiposen Johanna kykenivät seuraamaan. Näin edettiin käytännössä maaliin asti ja Johanna rutisti aivan lopussa norskin ohi ja Saaran voittaessa tuli heti alkuun kaksoisvoitto ja Tynin Kaisa täydensi 6. sijallaan joukkuevoiton Suomelle. Sofia ehkä hieman varovasti juosten jäi Kaisalle reilut 20 sekkaa mutta teknisesti suoritus näytti ihan kelvolliselta, tytöillä matkana oli 4,5km. Seuraavana oli vuorossa naisten sarja ja tällä kertaa matkana "peräti" 7,5 km, Norjan vasta 19-vuotias Karoline Grövdahl lähti heti alusta alkaen pitämään vauhtia ja vain Ruotsin Ulrika Johansson pystyi seuraamaan, suomalaiset olivat aika tiiviissä porukassa Minna-Marian ollessa koko ajan aavistuksen muiden edellä. Kisa oli loppuun asti kärjen osalta tasainen, mutta viimesessä pikkutöytäreessä kokemus jätti nuoruuden ja näin mestaruus Ruotsiin. Suomalaiset tulivat siistissä letkassa maaliin parhaana Minna-Maria ollen 8. muiden seuratessa tasaisin välein, kuitenkin siten, että kisassa ulkopuolisena ollut Mira oli 9. ja heti perässä Sajannit sekä heidän jälkeensä Sanna. Joukkue ylsi pronssille. Sitten matkaan lähtivätkin nuoret miehet ja alusta asti oli selvää että Norstaed Moen on omaa luokkaansa, tosin lähes koko ekan kierroksen (2,25km) saman maan Ingebrigtsen seurasi hyvin, ja hän on kuitenkin 3,44-maileri . Reitti oli hyvin juostava ja Moen kasvatti tasaisesti eroa muihin ja voitti selvällä (40 sekkaa !!) erolla maanmiehensä joka puolestaan jätti ruotsin Danielssonia 25 sekkaa. Parhaana meikäläisenä matkasta selvisi Oskari (12.), hän puolestaan jäi pronssista 29 sekkaa. Muuta meikäläiset kävivät jäsentenvälisensä jossa parhaana oli Tommi , Martin ja Antti-Pekan säestäessä tuntumassa. Viimeisenä olivat vuorossa miehet, matkana 9km. Viivalle asettui lähes 30 äijää, osa kotimaisia kansallisen ryhmän menijöitä. Matkaan lähdettiin melko hyvällä vauhdilla ja kärkiryhmän meikäläisistä "pääsi" Matti, Tuomas ja Måre, muiden joutuessa heti hieman jättäytymään. Toiseksi viimeisellä kierroksella Tuomas alkoi jäädä kärkiporukasta, josta Måre oli joutunut jättäytymään jo vähän aiemmin, muiden tullessa hieman taaempana. Ratkaisut tapahtuivat viimeisellä kierroksella ja harmiksemme Matti putosi reilut kilometri ennen maalia porukasta. Tanskalaiskolmikko osoitti maastokykynsä ottaen 3-voiton, seurraavina 2 hurria, Matin ollessa 6. ennen konkari Sjöqvistiä. Muiden sijoitukset olivat Tuomas 12., Måre 15., Juha 16. , Miika 18. kisan ulkopuolisten sijoitukset olivat "onneksi" maajoukkueen juoksijoita huonompia. "Nuorista" parhaiten veti Miro, mutta huomioitavaa on mielestäni se, että Miro ja Joonas paransivat suhteessa selkeästi eniten verrattuna viikon takaiseen Pajulahden katsastukseen. Syynä lienee se, että maasto oli siellä erittäin kova mäkien vuoksi, mutta Perniössä reitti oli kovavauhtinen ja juostava? Todennäköisesti Dublinin EM-maastot ovat jotain siltä väliltä ja onkin melkoinen pähkäily ketä sinne lähetetään. Tuomas jäi 21-vuotiaalle Tanskalaiselle yli 40 sekuntia joten kovaa pitää kuukauden kuluttua pistellä jos meinaa siellä olla kärkikymmenikössä. Toisaalta se on uusi kisa, mutta välttämättä ei kannata lähettää sellaisia joilla ei ole mitään mahdollisuutta, tämä on mun mielipiteeni. No mistä se johtuu ettei pärjätä ? No siitä, että maastojuoksu on oma lajinsa ja peruskuntokaudella vauhdit ovat kaukana kisavauhdeista eli lähtötaso ei riitä. Tanskalaiset kertoivat harjoitelleensa porukassa monta viikkoa ja tähtäävät EM-maastoihin, oikea linjaus ! Jos on tarkoitus menestyä, se tarkoittaa että valmistautuminen tulee olla siihen oikeanlaista eli kilpailukauden harjoittelua. Ei urheilussa mitään tapahdu vahingossa, se on syytä muistaa.

torstai 5. marraskuuta 2009

talvi

meinasi tulla tai ainakin kävi näyttäytymässä, eipä hätää sillä vaihdatin talvirenkaat alle jo puoliltapäivin Huom! olin varautunut kyllä asiaan, sillä paketoin renkaat jo eilen illalla auton perätilaan. Toisaalta lauantaiksi on luvattu +6 Turkuun eli tais olla aikas lyhyt tää eka talvi, kuten tyypillistä näillä leveysasteilla. Huomenna on tarkoitus suunnata Salon Perniöön, jossa lauantaina on PM-maastot http://pernionurheilijat.sporttisaitti.com/nccc_7_11_09_in_pernio/
kisat avaa "sattumoisin" SUL:n talousjohtaja Arto Kuusisto. Toivottavasti lumet sulavat siihen mennessä, no eiköhän sillä sinnekin on luvattu +5. Eli ihanteellinen maastokeli. Oman ryhmäni kanssa oltiin taasen Kupittaalla ; kestoväki veteli tonneja ja pikaväki satkuja. Itse en tehnyt kuin muutaman sarjan rinnallevetoja sekä penkkiä, koska se vaan on niin helppoa ja kiwaa. Toivottavasti ei possuflu tartu enenmässä määrin urheilijoihin eikä oo väliksi muihinkaan, mutta jotenkin tuntuu että media on tehnyt ko. taudista melkoisen "kauhiksen"...toivottavasti säilytään siltä, no luojahan senkin päättää eikä pieni ihminen sille sitten mitään mahda. Nyt kuiteski täytyy huilata jotta "jaksaa" koutsata Suomalaiset Perniössä lentoon tai ainakin onnistuisivat omalla tasollaan.

tiistai 3. marraskuuta 2009

koutsaaminen

eli koko homman juju on siinä, että pitää tekemisestä ja uskoo siihen kuni myös valmennettava. Tänään oli "poikkeuksellinen" valmennustapahtuma , yksilövalmennusta ja kohteena oma poikani pitkästä aikaa. Paikkana oli verrytelyjen jälkeen Kupittaan mato, eli matomaisesti kiemurteleva hiekkapolku puistossa. Aavistuksen oli hämärää, mutta vauhti ainakin näytti kovalta ja meno oli rentoa, no toki kyseessä oli todellinen jänisjuoksu, sillä pupujussi oli eksynyt reitille eikä meinannut millään osata reitiltä pois. Harjoituksena oli 3x3kierrosta a'650m, siten että rento-reipas-kova, vauhdit asettuivat ~2,35/2,20/2,05 viimeisen vedon ollessa 1.52 ja kokonaismatkaa (ilman verskoja) kertyi 5,85km ja aikaa kului 21,05. Harjoitus täytti tarkoituksensa eli vauhtileikittely jossa osa juostaan kisavauhdeilla. Valmentajan näkövinkkelistä olennaisinta oli nähdä se, että juoksu säilyi koko ajan ryhdikkäänä ja rennon helppona, tarkoitus saavutettiin. Määräharjoittelu ei todellakaan syö ominaisuuksia kuten nopeutta ja kimmoisuutta, kuten usein epäillään. "Kaikki" ominaisuudet saadaan tuhottua jos koko ajan pyritään kuntoa kovempiin vauhteihin. Maltti on valttia etenkin syyspuolella, jotta keväällä saadaan rutistettua tehoja irti...no toivottavasti niitä vähän saadaan irti jo viikonloppuna Perniössä.

maanantai 2. marraskuuta 2009

maanantai

ei kuulu suosikkien joukkoon ainakaan itselläni. Tällä kertaa se oli jopa inhokki, syynä viikonlopun leiriltä ilman välipäivää työn pariin. Töissä vaihtui esimies, vaikea sanoa kumpaan suuntaan ? Toisaalta ei ois enää ollu väliksi, muutama kuukausi ois varmaan mennyt vanhan kanssa lupsakkaasti. Nyt on opittava uuden tyyli ja ainahan "herrat" haluavat jotain uudistaa ihan vaan huvikseen jotta heidät muistetaan. Niin vanha kuin uusikin ovat tuttuja entuudestaan, joten enpä usko että tulee erityisemmin kahnauksia, no eka palaveri on huomisaamulla, odotellaan. Valmennusrintamalla oli perusilta eli vuorossa aitadrillit, aiempaa toistaen: aitojen kanssa leikittely on erittäin monipuolista ja tunti vierähti nopeasti. Poikani on "kotihoidossa" tämän viikon, mutta tyytyi leirin jäljiltä tekemään vain kevyttä jolkuttelua. Tarkoituksena on osallistua PM-maastoihin ns. ulkopuolisena, joten toivotaan hyvää viikkoa jotta saisi sopivasti itsestä irti Salon Perniössä. Minut on nimetty joukkueen valmentajaksi, Tommyn toimiessa joukkueen johtajana. Samalla kokoonpanolla toimittiin viime vuonna Köpiksessä ja uskon kaiken menevän hyvin.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

viikonloppu

on takana ja samalla ensimmäinen kestoleiri "liiton miehenä". Leiri oli perinteisesti Pajulahdessa ja samalla oli maastokatsastus PM-kisoja silmällä pitäen. Puttonen ja Måre osoittivat oivat maastokykynsä ja hoitivat homman tyylikkäästi. Leirin aikana käytiin hyviä, mukavia ja toivottavasti hyödyllisiä keskusteluja niin urheilijoiden kuin muiden valmentajienkin kanssa. Oli samalla mukava tutustua mm. Hämäläisen Ismoon, joka vaikutti tolkun kaverilta ja hänellä oli rakentavia ehdotuksia...valitettavasti emme ole samassa tilanteessa kuin vaikkapa hänen edellinen työnantajansa siis rahan suhteen. Uskon kuitenkin hänen kokemukseensa korkeanpaikan harjoittelun suhteen sekä työskentelynsä ammattiurheilijoiden kanssa. Ryhmässä ja ryhmäharjoittelussa on voimaa kunhan se osataan oikein hyödyntää, toivottavasti siinä onnistutaan. Valitettavasti oman kuntoilun kannalta leiri oli takapakkia, sillä jatkuva syöminen tai luennot yms. veivät "kyvyn" liikkumisesta, mutta tulihan sentään päivittäin käveltyä muutama kilometri metsässä, onneksi edes se...mutta nyt on taas leirikausi saatu käyntiin ja samalla harjoitukset eri "Pisteissä" ympäri valtakuntaa on pyörähtänyt käyntiin.