Talvi

Se tuli Turkuunkin jo marraskuussa. Talvi ja etenkin lumi ovat mukavia elementtejä, lumen myötä luonto on valoisampi. Lumi myös toimii luonnon suojana kasveille ja osin myös eläimille. Kyllä luonto on ihmeellinen. Tuolla takapihalla on käyskennellyt fasaani-rouva ja onpas hänelläkin mainio suojaus kun istuskelee paikallaan tuolla puiden alaoksien tasalla. Pikkulinnut ovat jo löytäneet talipallot ja muutenhan luonto kyllä pitää huolen omistaan.
Vaikkakin talvi on kaunis vuodenaika etenkin runsaslumisena niin se ei välttämättä ole juoksijoiden suosikki vuodenaika. Talvella etenkin kylmyys aiheuttaa sekä lihasten että jänteiden "väsymisen". Suorituskyky ei ole parhaimmillaan kylmässä, lihakset tarvitsevat lämpöä ja jänteet ovat toimivaisempia lämmössä. Valitettavasti asumme kylmässä Pohjolassa ja näillä on mentävä eteenpäin. Onneksi monella paikkakunnalla on nykyään mahdollisuus juosta myös sisätiloissa, joko hallissa tai juoksumatolla. Aiemmin aristelin hieman juoksumattoa, mutta kyllä valmennettavien vauhtien kasvaessa olen "pakottanut" itseni hyväksymään myös sen käytön. Kuitenkin jos on mahdollista niin suosittelen hallissa juoksemista, askel on kuitenkin lähempänä "oikeaa" juoksua kuin matolla.
Usein esim. keskustelupalstoilla asiasta keskustelevat eivät ilmeisesti ole juosseet koskaan kylmässä ja/tai liukkaalla, sillä askellus on totaalisesti erilainen kuin lämpimässä ja pitävällä alustalla. Toivoakseni halukkaat ja kyvykkäät valitsevat maton tai hallin sijaan etelän lämmön. Olen jo moneen kertaan toitottanut etelän leirien merkityksen, mutta kyllä laji vaatii sitä mikäli on tarkoitus olla mukana kansainvälisissä vauhdeissa. Kuntoilu ja kansallinen taso on kilpa-urheilua, mutta kansainvälinen vauhti on huippu-urheilua ja se vaatii talvehtimista, ainakin osin, lämpimissä ja pitävissä olosuhteissa.
Edelleen toivotan kaikille kotimaisille raastajille hyvää talvehtimista, sillä kaikesta huolimatta juoksijat tehdään talvella !

"kotimaassa"

Tällä kertaa kunto oli testissä kotioloissa eli tutulla Ruissalon testireitillä. Alusta oli melkoisen liukas, lunta oli pinnassa ja alla niljakas alusta. Tämä ei välttämättä sovi kaikkien askeleelle joten tulosten vertailtavuus on melkoisen hankalaa. Pääasia eli hapenkuljetuselimistön kuormittaminen toki onnistui mutta eipä tästä juurikaan muuta jäänyt "käteen". Muutama havainto kuitenkin; Joonatan ei osaa juosta lipsuvalla kelillä, yli 4 minuuttia hitaammin kuin viikkoa ennen Vantaalla ! Toisaalta Dennis Rehnström juoksi melkein saman ajan molemmissa paikoissa ! Rauman Matilla eroksi tuli reilut kaksi minuuttia mikä lienee reitin ja kelin suhteen aikas "oikein".
Positiivista oli myös Ali Akbarin järkevä, tasainen juoksu sekä Pauliina Palmgrenin reilun puolen minuutin parannus, olosuhteet huomioiden tarkoittanee noin minuuttia, sikäli mikäli olosuhteet olisivat olleet samat kuin kuukausi sitten. Tässä on jälleen hyvä osoitus siitä, että ulkoilu kannattaa !
Toivottavasti talvikelien jatkuessa tulisi "vanhan ajan" talvi eli reilusti lunta, jolloin pito tossun alla olisi parempi kuin liukkaalla alustalla. Ei liene sattuma että parhaat kestävyysjuoksijat tulevat lämpimistä maista, askel pitää eikä tarvita kerrospukeutumista, kyseessä on "eri" laji ! Verenkierto- ja hengityselimistön saa toimivaiseksi millä keinoin tahansa; hiihtäen, kuntopyöräillen tai vaikka vesijuosten, mutta kilpajuoksun vaatimat vauhdit löytyvät vain pitävällä alustalla juosten. Olosuhteet kuntoilun monipuolisuuteen ovat kotimaassa hienot, mutta kansainvälisen tason vauhteihin ei lumessa, jäisessä pakkaskelissä ole mitään mahdollisuuksia. Jo 70-luvulla kovat olivat kovia sen takia että he harjoittelivat paljon talvisin ulkomailla, ei voida antaa tasoitusta jos on tarkoitus päästä kansainvälisiin vauhteihin. Niin tehdään myös nykyaikana, lennot ja majoitukset ovat nykyään mahdollisia tavallisellekin kansallisen tason urheilijalle ja suosittelen leireilyä lämmössä kaikille niille joille se suinkin on mahdollista!
Hyvää talven odotusta siitä huolimatta kaikille raastajille, koti- tai ulkomaille !

"ulkomailla"

Eli osa porukastani oli testaamassa syyskuntoa ihan melkein ulkomailla asti...eli Vantaan Hakunilassa Aktia-Cup'n kympillä. Keli oli mitä mainioin, +6 ja kevyttä tihkua mutta tyyni keli. Heti paukusta lähti etukäteen kovin porukka liikkeelle hurjaa kyytiä, kilsan kohdalla kärjessä Mannisen Hena ~2:48 tuntumassa Happo Hamberg ja Miro Laurila muutaman sekunnin perässä. Omasta ryhmästäni kärkikolmikon muodostivat Joonas-Johannes-Joonatan, heilläkin hyvää hykkyrää ~3:05. Ennen kahta kilometriä oli Hena jo laatannut ja Happo ja Miro olivat vuorovedolla kärjessä. Oman porukkani kärki tuli ~6:15, ja kolmonen ohitettiin ajassa 9:34, nelonen 12:56, vitonen 16:16, todettakoon että Hena lopetti ~2,5 km:n kohdalla ja Happo ohitti vitosen kärjessä ~15:15 ja Miro lopetti siihen. Kääntöpaikan jälkeen yksinäisen Hapon takana oli kolmikko Tommi Hytönen-Joonas ja Joonatan, he jatkoivatkin lähes loppuun asti yhdessä 6km ~19:36, seiskaan ~22:55, kasiin ~26:26 ja ysiin 29:46 ja aivan lopussa Hytönen jätti "Mun" porukat ja tuli maaliin ~32:44, Joonas ~32:50, Joonatan ~32:55, Johannes ~33:25(pb), Matti ~33:50(pb) ja Kari ~35:08(pb). Eli keskimääräisesti ottaen onnistunut itä-suomen keikka. Täytyy mietiskellä josko kelit ovat suotuisat niin vois piipahtaa myös joulukuussa, mutta ensin vedetään perinteinen testijuoksu Turun Ruissalossa ensi lauantaina ja toivotaan että talvi ei vielä iske "Päälle".

Muutokset

Kehittyäkseen on yleensä tehtävä muutoksia. Mitä muutokset pitävät sisällään onkin monimutkaisempi asia. Aika monen kannattaisi lukea Juoksija-lehdestä juttu Janne Ukonmaanahosta. Kirjoituksessa tuodaan mielestäni hyvin esille se seikka, että kovuuden ihannointi ei ole se parhaiten toimiva ratkaisu. Joskus muutos voi olla määrien tai tehojen lasku ! Olennaisinta on että kovat harjoitukset pystytään tekemään teknisesti oikein ja yleensä se tarkoittaa sitä, että ollaan palauduttu edellisestä harjoituksesta. Aika usein valmentajavaihto on tuonut hyvää tulosta, ja syynä lienee muutos. Joskus se muutos voi olla tärkeä henkiseltä kantilta katsottuna ja joskus fyysisen kuormitusmallin muuttaminen. Tällöinkin vaikka uuden valmentajan "alaisuudessa" tulisi uusi nousu on muistettava että edelliset tekemiset ovat siellä pohjalla ja niiden päälle muutos tehdään, valitettavasti tämä silloin tällöin unohtuu.
Esimerkkinä käy vaikkapa Keskisalo joka nousi uuteen kukoistukseen Risto Ulmalan valmennuksessa, mutta pohjat (~7 vuotta) oli tehty Tommy Ekblom'n kanssa ja olihan se tuottanut myös Euroopan Mestaruuden. Muistan kun moni nosti Riston valmentajana aivan huikeisiin tasoihin, varmaankin hän osasi hyödyntää Jukan ominaisuudet ja oman uransa, mutta olisiko Jukka koskaan voittanut Euroopan Mestaruutta jos hän olisi ollut Ulmalan valmennuksessa 20-vuotiaasta ? No siihen emme tietenkään saa vastausta, mutta haluan korostaa muutoksen merkitystä silloin kun "kaikki muu" on jo tehty.
Tahattomat muutokset, kuten sairastelut tai "pakolliset" menot voivat sekoittaa harjoittelua paljonkin. Yksikin harjoituksen poisjäänti tai muutos viikossa tarkoittaa yli 50 muutosta vuodessa...Jos ne ovat kuitenkin suunnittelemattomia niiden vaikutusta on mahdoton arvioida. Urheilijan tulisikin tarkkaan miettiä tekemisiään ja olla rehellinen tekemisilleen. Mikäli on tarve jatkuviin muutoksiin tai harjoituksia jää väliin niin silloin on ehkä syytä pysähtyä peilin eteen ja kysyä näkemältään : "Miksi urheilen ?" ja toisaalta samassa yhteydessä voisi miettiä myös valmentajan osuutta...eli jos valmentaja tekee ja suunnittelee 100 %:n panostuksella, mutta urheilija tekee vain 70-80% suunnitelmista niin kenen on vastuu tuloksesta ?
Parhaan tuloksen tekee aina motivoitunut urheilija. Mikäli motivaatio on kohdallaan niin tulosta tulee varmasti. Motivaatio näkyy suorituksissa, motivaatio mahdollistaa ajankäytön siten että kaikki harjoitukset tulevat tehtyä. Motivaation ollessa vajavainen on helppo hyväksyä muuta tekemistä ohjelman mukaisen harjoituksen sijaan. Jälkeenpäin kun olen tutkinut valmennusohjelman ja toteutuksen suhdetta olen huomannut sellaisen seikan, että ne kenellä toteuma on korkeinta luokkaa on myös paras tulos. Tästähän voi vetää myös sellaisen johtopäätöksen että laatimani ohjelmat ovat toimivia, mutta jotta niiden toimivuus tuloksen kannalta on parhainta luokkaa on toteutuksenkin oltava korkeinta tasoa prosentuaalisesti. Yksi tekemätön harjoitus viikossa on ~50 harjoitusta vuodessa ja jos keskimäärin harjoitellaan 1,5 kertaa/päivä tulee vuosittain ~500 harjoitusta ja tuo 50 on ~10 % . Tuloksessa 10% on huikea ero , vaikkapa 2 minuuttia +-5% on 1:54 tai 2:06...siinäpä pohdittavaa kun mietitte miksi se valmentaja on jotain suunnitellut. Ei se ole tehnyt niitä kiusan vuoksi vaan siksi että on tarkoitus kehittyä.