Kehittyäkseen on yleensä tehtävä muutoksia. Mitä muutokset pitävät sisällään onkin monimutkaisempi asia. Aika monen kannattaisi lukea Juoksija-lehdestä juttu Janne Ukonmaanahosta. Kirjoituksessa tuodaan mielestäni hyvin esille se seikka, että kovuuden ihannointi ei ole se parhaiten toimiva ratkaisu. Joskus muutos voi olla määrien tai tehojen lasku ! Olennaisinta on että kovat harjoitukset pystytään tekemään teknisesti oikein ja yleensä se tarkoittaa sitä, että ollaan palauduttu edellisestä harjoituksesta. Aika usein valmentajavaihto on tuonut hyvää tulosta, ja syynä lienee muutos. Joskus se muutos voi olla tärkeä henkiseltä kantilta katsottuna ja joskus fyysisen kuormitusmallin muuttaminen. Tällöinkin vaikka uuden valmentajan "alaisuudessa" tulisi uusi nousu on muistettava että edelliset tekemiset ovat siellä pohjalla ja niiden päälle muutos tehdään, valitettavasti tämä silloin tällöin unohtuu.
Esimerkkinä käy vaikkapa Keskisalo joka nousi uuteen kukoistukseen Risto Ulmalan valmennuksessa, mutta pohjat (~7 vuotta) oli tehty Tommy Ekblom'n kanssa ja olihan se tuottanut myös Euroopan Mestaruuden. Muistan kun moni nosti Riston valmentajana aivan huikeisiin tasoihin, varmaankin hän osasi hyödyntää Jukan ominaisuudet ja oman uransa, mutta olisiko Jukka koskaan voittanut Euroopan Mestaruutta jos hän olisi ollut Ulmalan valmennuksessa 20-vuotiaasta ? No siihen emme tietenkään saa vastausta, mutta haluan korostaa muutoksen merkitystä silloin kun "kaikki muu" on jo tehty.
Tahattomat muutokset, kuten sairastelut tai "pakolliset" menot voivat sekoittaa harjoittelua paljonkin. Yksikin harjoituksen poisjäänti tai muutos viikossa tarkoittaa yli 50 muutosta vuodessa...Jos ne ovat kuitenkin suunnittelemattomia niiden vaikutusta on mahdoton arvioida. Urheilijan tulisikin tarkkaan miettiä tekemisiään ja olla rehellinen tekemisilleen. Mikäli on tarve jatkuviin muutoksiin tai harjoituksia jää väliin niin silloin on ehkä syytä pysähtyä peilin eteen ja kysyä näkemältään : "Miksi urheilen ?" ja toisaalta samassa yhteydessä voisi miettiä myös valmentajan osuutta...eli jos valmentaja tekee ja suunnittelee 100 %:n panostuksella, mutta urheilija tekee vain 70-80% suunnitelmista niin kenen on vastuu tuloksesta ?
Parhaan tuloksen tekee aina motivoitunut urheilija. Mikäli motivaatio on kohdallaan niin tulosta tulee varmasti. Motivaatio näkyy suorituksissa, motivaatio mahdollistaa ajankäytön siten että kaikki harjoitukset tulevat tehtyä. Motivaation ollessa vajavainen on helppo hyväksyä muuta tekemistä ohjelman mukaisen harjoituksen sijaan. Jälkeenpäin kun olen tutkinut valmennusohjelman ja toteutuksen suhdetta olen huomannut sellaisen seikan, että ne kenellä toteuma on korkeinta luokkaa on myös paras tulos. Tästähän voi vetää myös sellaisen johtopäätöksen että laatimani ohjelmat ovat toimivia, mutta jotta niiden toimivuus tuloksen kannalta on parhainta luokkaa on toteutuksenkin oltava korkeinta tasoa prosentuaalisesti. Yksi tekemätön harjoitus viikossa on ~50 harjoitusta vuodessa ja jos keskimäärin harjoitellaan 1,5 kertaa/päivä tulee vuosittain ~500 harjoitusta ja tuo 50 on ~10 % . Tuloksessa 10% on huikea ero , vaikkapa 2 minuuttia +-5% on 1:54 tai 2:06...siinäpä pohdittavaa kun mietitte miksi se valmentaja on jotain suunnitellut. Ei se ole tehnyt niitä kiusan vuoksi vaan siksi että on tarkoitus kehittyä.
Valmentaja suunnittelee kokonaisuuden ja kaikki harjoitukset ovat yhtä tärkeitä. Kova vetoharjoitus ei ole yhtään tärkeämpi kuin rauhallinen , pitkä palauttava lenkki. Kokonaisuus ratkaisee ja se koostuu erillisistä harjoituksista.
VastaaPoista