Otsikon mukaisesti kevät etenee. Monella on pulmatilanne siinä, että pitäis tehdä vauhdikkaita rataharjoituksia jotta olisi heti alkukesästä mainiossa kunnossa ja selvittäisi tiensä EM-kisoihin. Jaa miksikös se on pulmatilanne = no juurikin siksi, että jos ei raja menekkään rikki ja ollaan vasta kesäkuun puolivälissä niin miten jaksaa kauden loppuun asti. No varmaan toi pulma ei tule koskemaan montaakaan Suomalaista juoksijaa, mutta muutamia kuitenkin.
Maastot olisivat mielestäni mainiot kekkerit etenkin kestävyystyypeille, maastoissa saa hengitys vinkua täysillä ja se samalla avaa putkistoja. Tänäkin vuonna SM-maastot ovat "kaukana" etelän väen näkövinkkelistä. Kuitenkin ne kertovat perinteisesti miten on talvehdittu. Nuoremmissa nousee aina esille uusi kykyjä ja jotkut vanhemmatkin ovat innostuneet ulkoilemaan siten että pistävät kampoihin nuoremmilleen. Valitettavasti tällä(kin) kertaa useat kärkiravurimme tuskin vaivautuvat Pudasjärvelle vaan ovat valmistautumassa ratakisoihin.
Ratakisat ovat kuitenkin jo ovella ja omista valmennettavistani Janica on jenkkilässä kerinnyt jo kolmesti kisalemaankin päälajissaan esteissä. Korkean paikan leiri ei ole mennyt täysin suunnitellusti, mutta nyt alkaa taas näyttää siltä että jopa EM-kisat ovat mahdolliset. Tässä vaiheessa en kuitenkaan haluaisi lyödä kaikkea peliin vaan kun hän ylihuomenna tulee takasin niin mietitään miten alkukesän osalta toimitaan. Seuraava estekisa ois Espoossa 3.6. ja sitä ennen kerkiää tekemään riittävästi laadukkaita harjoituksia, myös siten että niistä kerkiää palautua. Kunto nousee levossa ja rytmitys onkin tärkein asia kilpa- ja etenkin huippu-urheilussa. Valitettavasti sitä ei aina oikein muisteta...tarkoitan myös itseäni.
Olen monesti miettinyt valmentajan asemaa ja sen mukana tulevia asioita. En tiedä mikä olisi oikea tapa, mutta jotenkin tuntuu siltä, että olisi otettava käyttöön ns. sotilaallinen johtamistapa ,jaa että miksikös ? No juurikin siksi, että nyt on liian monen urheilijani kanssa käynyt niin, että he "Johdattelevat" minua ajattelemaan että heidän näkemyksensä on oikea ja olen "sortunut" siihen. Eräs ongelmakohta on etäisyys (=konkreettisesti ovat kaukana) valmennettaviin ja toinen on heidän sitoutumisensa ja tavoitteensa urheilussa. Tässä en tarkoita että kyse olisi "luusereista", mutta liiaksi on ryhmässäni tällä hetkellä harrastelijoita, eikä urheiluun tosissaan panostavia.
Jälleen kerran on kauden jälkeen syvän pohdiskelun paikka = miten tästä eteenpäin ? Haluaisin olla urheilijoiden mukana paremmin ja myös siten ettei tarvitsisi tehdä jatkuvasti myönnytyksiä suuntaan tai toiseen vaan voitaisiin edetä selkeän suunnitelman mukaan. Se vaatisi tavoitteellisia ja terveitä urheilijoita, vaivat ovat melkoinen riesa ja joudutaan tekemään liikaa sellaista mikä ei varsinaisesti edistä juoksun kehitystä. Ehkä olen vanhemmiten vain tullut luonteeltani liian pehmoksi ja en vaadi urheilijoiltani ja itseltäni tarpeeksi, se ei voi olla hyväksi tulosten eteen.
No koitetaan kahlata kesä jotenkin kunniallisesti läpi ja keskustelujen aika on syksyllä. Uskotaan ja toivotaan tuloksellista kesää.
maanantai 30. huhtikuuta 2012
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Viestiä ja tiestöä
Seurastamme (TuUL) oli muutaman vuoden jälkeen saatu jalkeille Karhu-viestiin myös miesten joukkue. Valitettavasti muutamien yhteensattumien vuoksi ei saatukkaan jalkeille kahta miesporukkaa. Olimme kuitenkin hyvällä ja tasaisella joukkueella matkassa ja niin voitto tuli. Joukkueessa juoksivat Rami Tuokko-JukkaKero-Joonas Lehtinen-Johannes Brunila-Joonatan Oporta-Henrik Goesch-Matti Rauma.
Mielestäni kaikki suoriutuivat mainiosti omalla tasollaan, jälleen kerran Jukka Kero osoitti olevansa mies paikallaan kun on kisa kyseessä. Ehkäpä Rami ja Joonas olivat hieman väsyneitä kun olivat edellisyön lentäneet Portugalista ja samoin Mattikin tuli vasta alkuviikosta Ameriikan matkaltaan, mutta kelpo suoritukset kaikilta. Bruni, Joonatan ja Henrik vetivät osuutensa kärkipaikalla mallikkaasti, mutta tällä kertaa etenkin Jarkko Järvenpää oli sellaisessa iskussa ankkuriosuudella (Kadonneet kulkurit) että hän toi joukkueen ykkösenä KArhu-halliin, mutta seurajoukkueena olimme ykkösinä.
Naisten viestiä en oikein päässyt kuljetusteknisistä syistä seuraamaan, mutta jo avausosuudella Taipaleen Tiia oli selkeä ykkönen ja muut ; Pia Cajan-Vilma Laitinen-Sari Stenholm-Emilia Thomas pitivät asetelmat ja näin molemmat joukkueemme olivat sarjoissaan ykkösinä. Olipas mukavata olla mukana !
Olisi toivottavaa että jatkossa seuroille kyseiset tapahtumat olisvat kunnia-asia eivätkä pakkopullaa. Suomen seurakartassa on tähän tarkoitukseen liikaa pienseuroja ja mielestäni aivan hyvin voitaisiin seuroja, etenkin aikuis-,huippu- sekä kilpaurheilun osalta yhdistää. En usko että muutaman urheilijan seurat mitenkään auttavat lajia eteenpäin. Yhteistyö ja yhdessä tekeminen, ryhmäharjoittelu on nykyään POP, joten liittymisiä kaivataan.
Pidetään edelleen katseet maantiellä, sillä ensi lauantaina taistellaan SM-maantiellä, aikuisten sarjoissa puolimaratonilla sekä junioreissa(17- ja 19-sarjat) 10 km:n mestaruuksista. Toivottavasti Utriaisen Jussi malttaa mielensä ja jää kotiin ja palautuu ja keskittyy rauhassa kesään sillä tänään hän saavutti Rottedamissa olympialaisten B-rajan. Miesten kisaan on tulossa kuitenkin kovatasoisia kavereita kuten Lewis Korir ja varmaan myös Obed Kipkurui sekä WIlly Rotich ovat kärkipäässä, toivottavasti Miika TAkala ja kumppanit pistävät heille tiukasti kampoihin, yllättäjä voi olla maileri eli Aki Nummela, toivotan kaikille tsemppiä raastoon...sillä sitähän se puolikas on.
Naisten puolella on mukavasti ilmoittautuneita ja toivotaan että kisasta tulee kovatasoinen vaikka Leena ja Laura ainakin näyttävät ilmoittautuneiden listalta puuttuvan. Ykkössuosikki lienee Elina Lindgren, viime vuoden mestarina ja muutenkin. Haastajien lista onkin sitten pitkä, kärkipäässä ainakin Sanna, Johanna sekä nuoret haastajat Nina ja Sanni.
Nuorten tiekisat ovat aina hieman arvoitukselliset sillä tuonikäisissä saattaa olla mukan yllättäjiä, siis sellaisia jotka ovat oivaltaneet harjoittelun merkityksen ja ovat alkaneet viihtyä ulkona. Suosikkeja on silti olemassa 19-pojissa Ossi, 19-tytöissä Oona, 17-sarjoihin jätetään keskittymisrauha ja annetaan tulosten puhua.
Mielenkiitoisia aikoja lajin parissa, toivotaan, että lumet sulavat myös muualta kuin täältä kotikonnuilta, siis juoksun kannalta toivon sitä, toki tiet lienevät kaikkialla ihan pohjoisinta lappia lukuunottamatta hyvässä juoksukunnossa.
Kevättä odotellessa.
Mielestäni kaikki suoriutuivat mainiosti omalla tasollaan, jälleen kerran Jukka Kero osoitti olevansa mies paikallaan kun on kisa kyseessä. Ehkäpä Rami ja Joonas olivat hieman väsyneitä kun olivat edellisyön lentäneet Portugalista ja samoin Mattikin tuli vasta alkuviikosta Ameriikan matkaltaan, mutta kelpo suoritukset kaikilta. Bruni, Joonatan ja Henrik vetivät osuutensa kärkipaikalla mallikkaasti, mutta tällä kertaa etenkin Jarkko Järvenpää oli sellaisessa iskussa ankkuriosuudella (Kadonneet kulkurit) että hän toi joukkueen ykkösenä KArhu-halliin, mutta seurajoukkueena olimme ykkösinä.
Naisten viestiä en oikein päässyt kuljetusteknisistä syistä seuraamaan, mutta jo avausosuudella Taipaleen Tiia oli selkeä ykkönen ja muut ; Pia Cajan-Vilma Laitinen-Sari Stenholm-Emilia Thomas pitivät asetelmat ja näin molemmat joukkueemme olivat sarjoissaan ykkösinä. Olipas mukavata olla mukana !
Olisi toivottavaa että jatkossa seuroille kyseiset tapahtumat olisvat kunnia-asia eivätkä pakkopullaa. Suomen seurakartassa on tähän tarkoitukseen liikaa pienseuroja ja mielestäni aivan hyvin voitaisiin seuroja, etenkin aikuis-,huippu- sekä kilpaurheilun osalta yhdistää. En usko että muutaman urheilijan seurat mitenkään auttavat lajia eteenpäin. Yhteistyö ja yhdessä tekeminen, ryhmäharjoittelu on nykyään POP, joten liittymisiä kaivataan.
Pidetään edelleen katseet maantiellä, sillä ensi lauantaina taistellaan SM-maantiellä, aikuisten sarjoissa puolimaratonilla sekä junioreissa(17- ja 19-sarjat) 10 km:n mestaruuksista. Toivottavasti Utriaisen Jussi malttaa mielensä ja jää kotiin ja palautuu ja keskittyy rauhassa kesään sillä tänään hän saavutti Rottedamissa olympialaisten B-rajan. Miesten kisaan on tulossa kuitenkin kovatasoisia kavereita kuten Lewis Korir ja varmaan myös Obed Kipkurui sekä WIlly Rotich ovat kärkipäässä, toivottavasti Miika TAkala ja kumppanit pistävät heille tiukasti kampoihin, yllättäjä voi olla maileri eli Aki Nummela, toivotan kaikille tsemppiä raastoon...sillä sitähän se puolikas on.
Naisten puolella on mukavasti ilmoittautuneita ja toivotaan että kisasta tulee kovatasoinen vaikka Leena ja Laura ainakin näyttävät ilmoittautuneiden listalta puuttuvan. Ykkössuosikki lienee Elina Lindgren, viime vuoden mestarina ja muutenkin. Haastajien lista onkin sitten pitkä, kärkipäässä ainakin Sanna, Johanna sekä nuoret haastajat Nina ja Sanni.
Nuorten tiekisat ovat aina hieman arvoitukselliset sillä tuonikäisissä saattaa olla mukan yllättäjiä, siis sellaisia jotka ovat oivaltaneet harjoittelun merkityksen ja ovat alkaneet viihtyä ulkona. Suosikkeja on silti olemassa 19-pojissa Ossi, 19-tytöissä Oona, 17-sarjoihin jätetään keskittymisrauha ja annetaan tulosten puhua.
Mielenkiitoisia aikoja lajin parissa, toivotaan, että lumet sulavat myös muualta kuin täältä kotikonnuilta, siis juoksun kannalta toivon sitä, toki tiet lienevät kaikkialla ihan pohjoisinta lappia lukuunottamatta hyvässä juoksukunnossa.
Kevättä odotellessa.
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Kevät ?
Otsikon mukaisesti ollaan keväässä, vaikkei se välttämättä siltä joka paikassa tunnukkaan. Pienoinen takatalvi Turussakin on havaittavissa, mutta eiköhän noi lumet tosta kohta sula pois, uskotaan ja toivotaan niin.
Olin itse Portugalin Monte Gordossa reilut 2 viikkoa pitämässä leiriä ja olin erittäin tyytyväinen näkemääni. Omista urheilijoistani kaikki suoriutuivat harjoituksistaan moitteettomasti (Joonas, Miikka ja Kari ovat siellä edelleen) ja nuori poika Antti , toukokuussa 16 vuotta, teki elämänsä harjoitusviikon ja juoksi peräti karvan verran yli 100km kelenteriviikon aikana, hyvää asennetta.
Joonas teki kovimmat harjoituksensa ikinä ja tekeminen oli kuitenkin helpon näköistä ilman turhaa puristamista. Varmaankin muutama hallikisa nosti harjoitusvauhtejakin sopivasti ja siihen päälle pari määräviikkoa kantavat nyt hedelmää. Pitää vaan nyt pysyä terveenä niin uskon että ennätykset ropisevat kaikilla matkoilla ensi kesänä.
Miikka nousi harjoituksissaan aivan uudelle tasolle, eikä ollut ollenkaan sama kaveri kuin Kupittaan hallissa on talvella totuttu näkemään, hieno homma. Uskon että kun saa säilytettyä hyvän vireensä niin kesällä on enkat mahdollisia.
Kari on nostanut harjoitusvauhtejaan hurjastti, mutta on hieman "ongelmia" ymmärtää että kova ei ole sama kuin täyttä. Pystyi kuitenkin tekemään itsenäisesti 8km 3:23-km-vauhdilla mikä kertoo että eteenpäin onn menty. Toivottavasti Suomeen ja töihin paluu ei sotke liiaksi vaan saa jatkaa hyvällä tasolla kohti kesää.
Kuten jo yllä totesin niin Antti osoitti oivaa asenetta tekemällä yli satasen viikon ja tutustuminen leirielämään sai mainion alun. Poika on vielä kasvuvaiheessa ja lajikin on hakusessa (Triathlon vai juoksu ?) mutta harjoitusintoa on ja se auttaa pitkälle etenkin pitkillä matkoilla.
Osa urheilijoistani on harjoitellut Ismon ja Tommyn valvonnassa Ameriikan mantereella ja ainakin määrällisesti on onnistuttu "keräämään" kilometrejä. Valitettavasti en voinut lähteä mukaan ja jotenkin tuntuu etten pysty tarpeeksi osallistumaan heidän tekemisiinäs, mutta toivotaan että se ei vaikuta haittaavasti kesään. Matti veti ekan yli 200km:n viikon ja Janicallekin tammi-maaliskuussa 1663km, kun loka-joulukuussa vain 450km...joten eipä ihme jos vähän tukkoiselta tuntuu eteneminen. Toivon ja uskon että vauhdit löytyvät kun palaa merenpinnalle. SAnni on vähän ollut tukkoinen ja toivottavasti paluu takaisin nostaa tasot hyväksi, SM_maantietä odotellen.
Ollaan pitkästä aikaa seuran osalta saamassa jalkeille KArhu-viestiin porukka myös miehiin ja tavoitteena kaksikin joukkuetta, hienoa ! Ne ketkä ovat itsenäisesti harjoitelleet poissaollessani ovat tehneet porukalla hyvää työtä, toivotaan että kevät pian aidosti koittaa ja päästään pihalle tekemään eikä tarttis olla enää hallissa, palaillaan.
Olin itse Portugalin Monte Gordossa reilut 2 viikkoa pitämässä leiriä ja olin erittäin tyytyväinen näkemääni. Omista urheilijoistani kaikki suoriutuivat harjoituksistaan moitteettomasti (Joonas, Miikka ja Kari ovat siellä edelleen) ja nuori poika Antti , toukokuussa 16 vuotta, teki elämänsä harjoitusviikon ja juoksi peräti karvan verran yli 100km kelenteriviikon aikana, hyvää asennetta.
Joonas teki kovimmat harjoituksensa ikinä ja tekeminen oli kuitenkin helpon näköistä ilman turhaa puristamista. Varmaankin muutama hallikisa nosti harjoitusvauhtejakin sopivasti ja siihen päälle pari määräviikkoa kantavat nyt hedelmää. Pitää vaan nyt pysyä terveenä niin uskon että ennätykset ropisevat kaikilla matkoilla ensi kesänä.
Miikka nousi harjoituksissaan aivan uudelle tasolle, eikä ollut ollenkaan sama kaveri kuin Kupittaan hallissa on talvella totuttu näkemään, hieno homma. Uskon että kun saa säilytettyä hyvän vireensä niin kesällä on enkat mahdollisia.
Kari on nostanut harjoitusvauhtejaan hurjastti, mutta on hieman "ongelmia" ymmärtää että kova ei ole sama kuin täyttä. Pystyi kuitenkin tekemään itsenäisesti 8km 3:23-km-vauhdilla mikä kertoo että eteenpäin onn menty. Toivottavasti Suomeen ja töihin paluu ei sotke liiaksi vaan saa jatkaa hyvällä tasolla kohti kesää.
Kuten jo yllä totesin niin Antti osoitti oivaa asenetta tekemällä yli satasen viikon ja tutustuminen leirielämään sai mainion alun. Poika on vielä kasvuvaiheessa ja lajikin on hakusessa (Triathlon vai juoksu ?) mutta harjoitusintoa on ja se auttaa pitkälle etenkin pitkillä matkoilla.
Osa urheilijoistani on harjoitellut Ismon ja Tommyn valvonnassa Ameriikan mantereella ja ainakin määrällisesti on onnistuttu "keräämään" kilometrejä. Valitettavasti en voinut lähteä mukaan ja jotenkin tuntuu etten pysty tarpeeksi osallistumaan heidän tekemisiinäs, mutta toivotaan että se ei vaikuta haittaavasti kesään. Matti veti ekan yli 200km:n viikon ja Janicallekin tammi-maaliskuussa 1663km, kun loka-joulukuussa vain 450km...joten eipä ihme jos vähän tukkoiselta tuntuu eteneminen. Toivon ja uskon että vauhdit löytyvät kun palaa merenpinnalle. SAnni on vähän ollut tukkoinen ja toivottavasti paluu takaisin nostaa tasot hyväksi, SM_maantietä odotellen.
Ollaan pitkästä aikaa seuran osalta saamassa jalkeille KArhu-viestiin porukka myös miehiin ja tavoitteena kaksikin joukkuetta, hienoa ! Ne ketkä ovat itsenäisesti harjoitelleet poissaollessani ovat tehneet porukalla hyvää työtä, toivotaan että kevät pian aidosti koittaa ja päästään pihalle tekemään eikä tarttis olla enää hallissa, palaillaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)