Joulu

On vain kerran vuodessa, mutta se kannattaa hyödyntää. Mitäkös tarkoitan ? No sitä, että jos olet lahjaton niin Jouluna on mahdollisuus niitä saada...no ei sentään. Tarkoitan, että Jouluna on hyvä mahdollisuus saada eroa kiinni niihin jotka vain löhöilevät Jouluna. Jouluna on mahdollisuus levätä ja syödä hyvin, mutta se mahdollistaa myös levänneenä harjoittelemisen. Toisaalta jos Jouluna lepää ja syö hyvin voi se auttaa jaksamaan myös synkimmän hetken yli. Jokaisen on tykönänsä mietittävä mitenkäs tämän juhlan parhaaksi katsomallaan tavalla viettää.
On olemassa sanonta: "sillä ei ole merkitystä miten viettää Joulun ja uudenvuoden välin, vaan sillä miten viettää Uuden vuoden ja Joulun välin". Asiahan on juuri noin, mutta miksi antaa tasoitusta eli ei kannata elää "pellossa" koskaan jos on tarkoitus menestyä Urheilussa !
Itselleni Joulu on ainoa juhla jota juhlistan, muut ovat vain merkintöjä kalenterissa. Joulu on kuitenkin hiljentymisen ja rauhoittumisen aikaa kunhan muistamme miksi sitä vietetään.
Hyvää Joulun odotusta ja viettäkää omanlaisenne Joulu.

Talvi

Se tuli Turkuunkin jo marraskuussa. Talvi ja etenkin lumi ovat mukavia elementtejä, lumen myötä luonto on valoisampi. Lumi myös toimii luonnon suojana kasveille ja osin myös eläimille. Kyllä luonto on ihmeellinen. Tuolla takapihalla on käyskennellyt fasaani-rouva ja onpas hänelläkin mainio suojaus kun istuskelee paikallaan tuolla puiden alaoksien tasalla. Pikkulinnut ovat jo löytäneet talipallot ja muutenhan luonto kyllä pitää huolen omistaan.
Vaikkakin talvi on kaunis vuodenaika etenkin runsaslumisena niin se ei välttämättä ole juoksijoiden suosikki vuodenaika. Talvella etenkin kylmyys aiheuttaa sekä lihasten että jänteiden "väsymisen". Suorituskyky ei ole parhaimmillaan kylmässä, lihakset tarvitsevat lämpöä ja jänteet ovat toimivaisempia lämmössä. Valitettavasti asumme kylmässä Pohjolassa ja näillä on mentävä eteenpäin. Onneksi monella paikkakunnalla on nykyään mahdollisuus juosta myös sisätiloissa, joko hallissa tai juoksumatolla. Aiemmin aristelin hieman juoksumattoa, mutta kyllä valmennettavien vauhtien kasvaessa olen "pakottanut" itseni hyväksymään myös sen käytön. Kuitenkin jos on mahdollista niin suosittelen hallissa juoksemista, askel on kuitenkin lähempänä "oikeaa" juoksua kuin matolla.
Usein esim. keskustelupalstoilla asiasta keskustelevat eivät ilmeisesti ole juosseet koskaan kylmässä ja/tai liukkaalla, sillä askellus on totaalisesti erilainen kuin lämpimässä ja pitävällä alustalla. Toivoakseni halukkaat ja kyvykkäät valitsevat maton tai hallin sijaan etelän lämmön. Olen jo moneen kertaan toitottanut etelän leirien merkityksen, mutta kyllä laji vaatii sitä mikäli on tarkoitus olla mukana kansainvälisissä vauhdeissa. Kuntoilu ja kansallinen taso on kilpa-urheilua, mutta kansainvälinen vauhti on huippu-urheilua ja se vaatii talvehtimista, ainakin osin, lämpimissä ja pitävissä olosuhteissa.
Edelleen toivotan kaikille kotimaisille raastajille hyvää talvehtimista, sillä kaikesta huolimatta juoksijat tehdään talvella !

"kotimaassa"

Tällä kertaa kunto oli testissä kotioloissa eli tutulla Ruissalon testireitillä. Alusta oli melkoisen liukas, lunta oli pinnassa ja alla niljakas alusta. Tämä ei välttämättä sovi kaikkien askeleelle joten tulosten vertailtavuus on melkoisen hankalaa. Pääasia eli hapenkuljetuselimistön kuormittaminen toki onnistui mutta eipä tästä juurikaan muuta jäänyt "käteen". Muutama havainto kuitenkin; Joonatan ei osaa juosta lipsuvalla kelillä, yli 4 minuuttia hitaammin kuin viikkoa ennen Vantaalla ! Toisaalta Dennis Rehnström juoksi melkein saman ajan molemmissa paikoissa ! Rauman Matilla eroksi tuli reilut kaksi minuuttia mikä lienee reitin ja kelin suhteen aikas "oikein".
Positiivista oli myös Ali Akbarin järkevä, tasainen juoksu sekä Pauliina Palmgrenin reilun puolen minuutin parannus, olosuhteet huomioiden tarkoittanee noin minuuttia, sikäli mikäli olosuhteet olisivat olleet samat kuin kuukausi sitten. Tässä on jälleen hyvä osoitus siitä, että ulkoilu kannattaa !
Toivottavasti talvikelien jatkuessa tulisi "vanhan ajan" talvi eli reilusti lunta, jolloin pito tossun alla olisi parempi kuin liukkaalla alustalla. Ei liene sattuma että parhaat kestävyysjuoksijat tulevat lämpimistä maista, askel pitää eikä tarvita kerrospukeutumista, kyseessä on "eri" laji ! Verenkierto- ja hengityselimistön saa toimivaiseksi millä keinoin tahansa; hiihtäen, kuntopyöräillen tai vaikka vesijuosten, mutta kilpajuoksun vaatimat vauhdit löytyvät vain pitävällä alustalla juosten. Olosuhteet kuntoilun monipuolisuuteen ovat kotimaassa hienot, mutta kansainvälisen tason vauhteihin ei lumessa, jäisessä pakkaskelissä ole mitään mahdollisuuksia. Jo 70-luvulla kovat olivat kovia sen takia että he harjoittelivat paljon talvisin ulkomailla, ei voida antaa tasoitusta jos on tarkoitus päästä kansainvälisiin vauhteihin. Niin tehdään myös nykyaikana, lennot ja majoitukset ovat nykyään mahdollisia tavallisellekin kansallisen tason urheilijalle ja suosittelen leireilyä lämmössä kaikille niille joille se suinkin on mahdollista!
Hyvää talven odotusta siitä huolimatta kaikille raastajille, koti- tai ulkomaille !

"ulkomailla"

Eli osa porukastani oli testaamassa syyskuntoa ihan melkein ulkomailla asti...eli Vantaan Hakunilassa Aktia-Cup'n kympillä. Keli oli mitä mainioin, +6 ja kevyttä tihkua mutta tyyni keli. Heti paukusta lähti etukäteen kovin porukka liikkeelle hurjaa kyytiä, kilsan kohdalla kärjessä Mannisen Hena ~2:48 tuntumassa Happo Hamberg ja Miro Laurila muutaman sekunnin perässä. Omasta ryhmästäni kärkikolmikon muodostivat Joonas-Johannes-Joonatan, heilläkin hyvää hykkyrää ~3:05. Ennen kahta kilometriä oli Hena jo laatannut ja Happo ja Miro olivat vuorovedolla kärjessä. Oman porukkani kärki tuli ~6:15, ja kolmonen ohitettiin ajassa 9:34, nelonen 12:56, vitonen 16:16, todettakoon että Hena lopetti ~2,5 km:n kohdalla ja Happo ohitti vitosen kärjessä ~15:15 ja Miro lopetti siihen. Kääntöpaikan jälkeen yksinäisen Hapon takana oli kolmikko Tommi Hytönen-Joonas ja Joonatan, he jatkoivatkin lähes loppuun asti yhdessä 6km ~19:36, seiskaan ~22:55, kasiin ~26:26 ja ysiin 29:46 ja aivan lopussa Hytönen jätti "Mun" porukat ja tuli maaliin ~32:44, Joonas ~32:50, Joonatan ~32:55, Johannes ~33:25(pb), Matti ~33:50(pb) ja Kari ~35:08(pb). Eli keskimääräisesti ottaen onnistunut itä-suomen keikka. Täytyy mietiskellä josko kelit ovat suotuisat niin vois piipahtaa myös joulukuussa, mutta ensin vedetään perinteinen testijuoksu Turun Ruissalossa ensi lauantaina ja toivotaan että talvi ei vielä iske "Päälle".

Muutokset

Kehittyäkseen on yleensä tehtävä muutoksia. Mitä muutokset pitävät sisällään onkin monimutkaisempi asia. Aika monen kannattaisi lukea Juoksija-lehdestä juttu Janne Ukonmaanahosta. Kirjoituksessa tuodaan mielestäni hyvin esille se seikka, että kovuuden ihannointi ei ole se parhaiten toimiva ratkaisu. Joskus muutos voi olla määrien tai tehojen lasku ! Olennaisinta on että kovat harjoitukset pystytään tekemään teknisesti oikein ja yleensä se tarkoittaa sitä, että ollaan palauduttu edellisestä harjoituksesta. Aika usein valmentajavaihto on tuonut hyvää tulosta, ja syynä lienee muutos. Joskus se muutos voi olla tärkeä henkiseltä kantilta katsottuna ja joskus fyysisen kuormitusmallin muuttaminen. Tällöinkin vaikka uuden valmentajan "alaisuudessa" tulisi uusi nousu on muistettava että edelliset tekemiset ovat siellä pohjalla ja niiden päälle muutos tehdään, valitettavasti tämä silloin tällöin unohtuu.
Esimerkkinä käy vaikkapa Keskisalo joka nousi uuteen kukoistukseen Risto Ulmalan valmennuksessa, mutta pohjat (~7 vuotta) oli tehty Tommy Ekblom'n kanssa ja olihan se tuottanut myös Euroopan Mestaruuden. Muistan kun moni nosti Riston valmentajana aivan huikeisiin tasoihin, varmaankin hän osasi hyödyntää Jukan ominaisuudet ja oman uransa, mutta olisiko Jukka koskaan voittanut Euroopan Mestaruutta jos hän olisi ollut Ulmalan valmennuksessa 20-vuotiaasta ? No siihen emme tietenkään saa vastausta, mutta haluan korostaa muutoksen merkitystä silloin kun "kaikki muu" on jo tehty.
Tahattomat muutokset, kuten sairastelut tai "pakolliset" menot voivat sekoittaa harjoittelua paljonkin. Yksikin harjoituksen poisjäänti tai muutos viikossa tarkoittaa yli 50 muutosta vuodessa...Jos ne ovat kuitenkin suunnittelemattomia niiden vaikutusta on mahdoton arvioida. Urheilijan tulisikin tarkkaan miettiä tekemisiään ja olla rehellinen tekemisilleen. Mikäli on tarve jatkuviin muutoksiin tai harjoituksia jää väliin niin silloin on ehkä syytä pysähtyä peilin eteen ja kysyä näkemältään : "Miksi urheilen ?" ja toisaalta samassa yhteydessä voisi miettiä myös valmentajan osuutta...eli jos valmentaja tekee ja suunnittelee 100 %:n panostuksella, mutta urheilija tekee vain 70-80% suunnitelmista niin kenen on vastuu tuloksesta ?
Parhaan tuloksen tekee aina motivoitunut urheilija. Mikäli motivaatio on kohdallaan niin tulosta tulee varmasti. Motivaatio näkyy suorituksissa, motivaatio mahdollistaa ajankäytön siten että kaikki harjoitukset tulevat tehtyä. Motivaation ollessa vajavainen on helppo hyväksyä muuta tekemistä ohjelman mukaisen harjoituksen sijaan. Jälkeenpäin kun olen tutkinut valmennusohjelman ja toteutuksen suhdetta olen huomannut sellaisen seikan, että ne kenellä toteuma on korkeinta luokkaa on myös paras tulos. Tästähän voi vetää myös sellaisen johtopäätöksen että laatimani ohjelmat ovat toimivia, mutta jotta niiden toimivuus tuloksen kannalta on parhainta luokkaa on toteutuksenkin oltava korkeinta tasoa prosentuaalisesti. Yksi tekemätön harjoitus viikossa on ~50 harjoitusta vuodessa ja jos keskimäärin harjoitellaan 1,5 kertaa/päivä tulee vuosittain ~500 harjoitusta ja tuo 50 on ~10 % . Tuloksessa 10% on huikea ero , vaikkapa 2 minuuttia +-5% on 1:54 tai 2:06...siinäpä pohdittavaa kun mietitte miksi se valmentaja on jotain suunnitellut. Ei se ole tehnyt niitä kiusan vuoksi vaan siksi että on tarkoitus kehittyä.

Syksy etenee

Ja urheilijat ovat päässeet harjoittelun makuun kiinni. Suurin osa tekee peruslenkkiä runsaasti ja pyhäisin pitkä lenkki. Viikolla 2-3 reippaampaa harjoitusta ja/tai nopeus- ja vauhtikestävyysharjoituksia.
Omassa ryhmässäni lähes kaikilla oli eilen ohjelmassa testijuoksu, kauniissa Turun Ruissalon saaressa.
http://varsyjuoksee.blogspot.com/
Ryhmässäni on uusia, nuoria tyttöjä joilla on vielä paljon työtä tekemättä, etenkin kestävyyden osalta. Nyt täytyisi saada heidät ymmärtämään peruskestävyyden merkitys ja etenkin kuinka paljon sen paranemisen avulla voidaan tehdä tehoharjoituksia paremmin. Tehoharjoitukset jäävät melko heikoiksi jos peruskestävyys ja sitä kautta palautuminen on heikkoa.
Mielestäni riippumatta kilpailumatkasta tulisi peruskuntokaudella tulla kaikilla jotka juoksevat kilpaa "mittariin" ainakin se 50 kilometriä viikossa. Jos harjoittelu on päivittäistä ja tehdään kunnolliset verryttelyt niin voima- kuin kimmoisuusharjoituksiin juosten niin määrät tulevat itsestään. Syksy on erinomaista aikaa kehittää ulkona juosten peruskuntoansa , metsä on kauneimmillaan ja ilma on raikas ja happi kulkee. Toivottavasti kaikki ymmärtäisivät kuinka hienoa on metsässä liikuskelu ja kaiken lisäksi se ei maksa mitään.
Perusteellista syksyn jatkoa kaikille juokseville Suomalaisille.

PK-1

Eli peruskuntokausi 1 (PK1) lähti eilen käyntiin valmennettavillani urheilijoilla. Uskoakseni aikas monella muullakin näin tapahtui. Kestävyysjuoksijan tärkein ominaisuus on kestävyys ja mielestäni voidaankin puhua peruskestävyyskaudesta. En tiedä miksi nykyään on kaikilla kiire ja pitäisi saada nopeasti tulosta aikaiseksi. Kuitenkin kiire ei ylety radalle asti, sillä hosumalla ei tapahdu mitään... Usein ihannoidaan nopeutta kestävyyden kustannuksella ja toisaalta kestävyyttä nopeuden kustannuksella. Kyllä nuorten urheilijoiden pitää kehittää yhtäaikaisesti kaikkia ominaisuuksia, vaikka tietyillä kausilla eri ominaisuuksilla on erilaiset painotukset. Eipä ole mielestäni juurikaan merkitystä oletko hidas vai nopea jos tarkoituksena on juosta keski- ja pitkiämatkoja on kestävyyttä ja nopeutta sekä kehitettävä että pidettävä yllä kaikilla harjoituskausilla.
Usein (myös itselle on niin käynyt) sorrutaan keventämään etenkin nuorten kohdalla kisoja varten liikaa. Miksi etenkään kesällä kevennetään kun on kerrankin aikaa ja mahdollisuuksia harjoitella runsaasti ja myös palautua riittävän unen muodossa, olettaen etteivät urheilijat ole kesätöissä. Syksy on siitä hyvää aikaa ettei kennelläkään ole varsinaisia kisatavoitteita ja voidaan keskittyä sekä määrän että jopa laadun nostamiseen. Sopivassa suhteessa kun lisätään vähän kaikkea niin kokonaiskuormitus nousee mukavasti ja tuo samalla uusia ärsykkeitä elimistölle sekä lihaksille. Voipi tosin olla, että alkushokki voi joillekin olla kova, mutta siitä toivuttuaan on uusi nousukausi edessä.
Olen ajatellut että painoharjoittelua tekevät tietysti pikajuoksijat mutta myös tytöt/naiset joiden päätavoite on 400-800-1500m. Uskoakseni he tarvitsevat sellaista perusvoimaa mitä ei pelkästään hyppelemällä saavuteta, poikkeuksiakin tietysti löytyy (= Janica). Ainakin venäläisnaiset ovat kovia keskimatkoilla ja heidän ohjelmaan (ja se myös näkyy) kuuluu olennaisena osan painoharjoittelu. Erittäin harvalla naispuolisella on sellainen hormonituotanto että lihakset olennaisesti alkaisivat kasvaa ja sen takia näenkin tärkeänä että myös uskalletaan tarttua rautoihin. Loppusuoralla voimasta on hyötyä, mutta sitä ei pidä tehdä muiden ominaisuuksien kustannuksella. Juoksu on kuitenkin hieno laji ja paras voittaa AINA !

Uudet kujeet ?

Tai hyväksi koetut vanhat. Eli olen tässä urheilijoiden ylimenokauden aikana pähkäillyt kuluvaa kautta ja samalla miettinyt ja suunnitellut tulevaa. En näe syytä kovastikkaan tehdä muutoksia etenkään niiden urheilijoiden kohdalla joiden kausi oli onnistunut. Tietysti on tehtävä analyysi mistä mikäkin johtuu, mutta yleensä tuloksia tulee jos harjoittelu on
1. Säännöllistä
2. Nousujohteista
3. Rytmitettyä
4. Riittäävää sekä
- määrällisesti että
- laadullisesti
5. Lepo ja ravinto ovat tasapainossa kokonaisuuden kannalta
Asiat vaikuttavat hyvin selkeiltä ja yksinkertaisilta "Paperilla", mutta mikseivät ne sitten ole ? No siksi, että jokainen on yksilö ja palautuminen ja kuormittavuus ei ole samanlaista kaikilla. Toiset "uskaltavat" ottaa kevyet tarpeeksi kevyinä ja ymmärtävät niiden palauttavan merkityksen, kun taas toiset ajattelevat että jos tekee vähän kovempaa niin se on vähän parempi harjoitus...valitettavasti se ei vaan toimi niin. Koko harjoittelun ja kehittymisen ydinasia on mielestäni harjoituksen rytmittäminen, eli kovat tehdään kovina ja pääsääntöisesti hyvin palautuneina, toisella se tarkoittaa 3 kevyttä harjoitusta tai päivää välissä ja toisella 2. Monet asiat vaikuttavat kuormittumiseen, ei pelkästään harjoittelu. Lepo, sisältäen konkreettisesti unen määrän ja laadun sekä ravinto, ilman näiden oikeaa "annostelua" ei harjoituksista ole juurikaan hyötyä ja siksi kannattaisikin monen keskittyä niiden kuntoon saattamiseen ennenkuin alkaa epäillä harjoittelun "oikeellisuutta". On tietysti paljon helpompi kaataa syyt harjoitusohjelman laatijan (valmentaja)niskaan kuin myöntää tulosten heikkouden omien tekemättömien asioiden syyksi. Aina asioilla on monta puolta ja rehellinen tutkinta on avain uuteen nousuun, asiat pitää käydä läpi perusteellisesti ja kaikkia osapuolia huomioiden. Ei ole koskaan vain jonkun "syy", sillä syy-seuraamus asiat ovat moninaisia ja tosiasioiden tunnustaminen ja tunnistaminen on avain uuteen nousuun.

Hyvää ja tuloksekasta harjoituskautta kaikille hienon lajin parissa työskenteleville.

Kausi analyysi 3

vuorossa Naiset v.2010 ja kestomatkat...

Ekana vuorossa 800m

Ilahduttavan moni nuori pystyi juoksemaan ennätyksensä. Zenitha osoitti kovalla rytminmuutoskyvyllään omaaansa kansainvälisen tason juoksijan aineksia, mutta oiskohan se matka tulevaisuudessa kuitenkin 1500m. Olen eräistäkin lähteistä lueskellut että 2x400m:n aika x1,1 = Kasin tulos, olettaen, että nopeus ja kestävyys ovat balanssissa.
esim. (57*2)*1,1 = 2.05.4. Eli kuten monella muullakin matkalla liian "Hitaat" juoksevat kasia, vaikkakin kasi on kestävyysmatka niin nopeus pitää olla hyvällä tasolla. Hyviä harppauksia Z:n lisäksi tekivät, Marttisen Heidi, Katja Erävistö, Tynin Kaisa muutaman mainitakseni. Edellä kirjoitetun jatkoksi ovat hekin "väärällä" matkalla, mutta mailillakin pitää olla nopeutta joten hyvä että juoksevat tätäkin matkaa. Valitettavasti viime kauden tähti Karin oli vain varjo entisestään, toivottavasti hengitys yms. vaivat saadaan kuriin lääkityksellä ja hän palaisi takaisin omalle tai jopa paremmalle tasolle. Pappilan Heidi teki kovat tulokset jo talvella, mutta kesällä jalkavaivat äityivät niin pahaksi, että edessä on puukotus, toivottavasti sen jälkeen harjoittelu onnistuu ja enkat kohenee ensi kesänä.
Näkisin mielelläni tulevaisuudessa (ja aika pian) että Ella Räsänen ja Aino Paunonen keskittyisivät kasille, vaikka nyt ovatkin nelkun kärkimenijöitämme, mutta molemmilla heillä on "laiska" askel pikajuoksuun, mutta riittävän terävä kasille. Molempien nopeus riittäisi jo nyt kasin kansainväliselle tasolle, mutta riittääkö koskaan nelosella ? Rohkeutta kaivataan, ei kannattaisi tyytyä olemaan Suomena paras vaan tavoite kv-tasolle. Toisaalta EM-kisat Helsingissä voivat tulla tälle kaksikolle turhan aikaisin, mutta voisivat kiusoitella "vanhoja" naisiamme ja saada heihin uutta vauhtia.

1500m

Tämä laji on vuosia ollut suhteellisen vaisu tasoltaan. Aikas moni juoksee tätä matkaa sivulajinaan eikä Marin lisäksi ole oikein muita lajin spesialistejä. Kuitenkin monet menivät eteenpäin ja etenkin nuorempi kaarti osoitti että voidaan odottaa kehitystä jatkossa tälläkin matkalla. Sandra osoitti kehittyneensä juoksijana ja omaa hyvän irtiottokyvyn ja taisteluhalun jollaista tarvitaan kaikilla matkoilla. Tynin Kaisa ja Marttisen Heidi olivat hyvät kehittyjät tälläkin matkalla, kauempaa löytyvät nuoret likat Lövdahl ja Nikander, lienevät jatkossa kuitenkin pitemmillä matkoilla. Suvi Selvenius juoksi tämän matkan kohtuullisesti ja kertoo että peruskuntoa riittää. Laji vaatii monia ominaisuuksia ja hetkessä ei tapahdu mitään, mutta toivotaan että yrittäjiä riittää, sillä tämä on naistenkin puolella "paras" matka seurata arvokisoissa.

3000m

Laji oli koko kesän paras matka, peräti 15 naista/tyttöä veti sen alle 10 minuuttia, jota voidaan pitää jonkilaisena tason mittarina. Nuorille tämä on jo selkeä kestävyysmatka mutta aikuisille mailereille hyvä testi kuinka happi kulkee. Tällä matkalla näkyy selvästi onko ulkoiltu vaiko ei. Hyvänä asiana voidaan pitää "vanhojen" piristymistä, Minna-Maria, Minna ja Ellu palasivat hyvälle tasolle ja myös Johanna juoksi kelvollisen ajan tällä matkalla, kuten Sandra, Sanni, SaaraP, HeidiE ja Janicakin. Arvokisoissa tätä ei juosta, mutta tällä matkalla ei vahingossa synny tulosta vaan tulos tulee työn tuloksena.

5000m

Tämäkin matka oli pienoisessa nosteessa, mikä on ymmärrettävää kolmoseen peilaten. Uusi kasvo saatiin melkoisen kovalle tasolle, uinnin parista juoksuun siirtynyt, kevyellä askeleella juoksenteleva Nina Chydenius. Myös "vanha" kaarti teki enkkojaan tai lähestyi niitä. Vaikka Sandra teki tälläkin matkalla kärkiajan niin harva muistaa, että Ellu veti lähes 10 vuotta sitten 19-sarjassa ajan 16:08...no Annukka on luku sinänsä, ei kannata miettiä niitä aikoja. Tulevaisuudessa pitäisi saada muutama juoksija tosissaan harjoittelemaan myös pitempiä matkoja, eikä vain "veteraanit" ja kuntoilijat. Alle 16 minuuttia jos kulkee niin voidaan odottaa hyviä tuloksia myös 1500m:ltä tai esteistä ja tietysti myös kympiltä. Toivotaan että nuori kaarti pysyy ehjänä ja innokkaana ja alkavat tosissaan hätyyttelemään myös "vanhempaa" kaartia tälläkin matkalla.

10000m

Tuloksellisesti ihan ookoo vuosi, mutta vähän sama "vaiva" kuin miestenkin puolella. Kärjessä "veteraanit" ja "kilpakuntoilijat". En vähättele heidän kykyjään, mutta kolmen kärjestä kaikki ovat aloittaneet aikuisiällä ja vauhdin suhteen kehitys jatkossa lienee maltillista. Toivon kuitenkin että niin Laura,Leena kuin Hannakin jatkavat ja pitävät omalla esimerkillään nuorison varpaillaan ja pakottavat heidätkin ulkoilemaan "riittävästi". Kaikilla on hyvät pohjat ja voivat olla vielä maratoonareina hyvälläkin tasolla, "iästä" huolimatta. Tälläkin matkalla oli nuori tulokkaamme Nina järkevällä vauhdinjaolla Kalevalaisissa heti kärjen takana ja toivotaan että hänen esimerkkinsä lisää nuorten intoa myös pitkiä ratamatkoja kohtaan.

Esteet

Laji on kansainvälisellä tasolla mennyt kovasti eteenpäin ja on "uutuudenviehätyksen" jo menettänyt. Enää ei kokeilijat menesty vaan on omattava teknisesti hyvä taso esteiden ylitykseenkin. Meidän ykkösemme Sandra ei mennyt tuloksellisesti tällä matkalla eteenpäin, ja syykin on selvä= "lukihäiriö". Mikäli hän ei opi lukemaan esteitä riittävän ajoissa menettää hän jatkuvalla vauhtileikittelyllään hurjasti voimia eikä tuollaista tasoitusta voi kansainvälisellä tasolla antaa. Janica ja Minnna-Maria menivät selkeästi eteenpäin ja lähestyvät kv-tasoa, tasona voidaan pitää kymmenen minuutin "Haamurajaa" joka on molempien haarukassa ensi vuonna. Ilmeisesti Sajannin kaksoset ovat valinneet opiskelun ensisijaiseksi tavoitteekseen ja toki lääkäreitä tarvitaan, mutta heillä olisi ollut etenkin esteissä mahdollisuudet murtautua jopa kansainväliselle tasolle, mutta elämä on valintoja. Toivottavasti he kuitenkin jatkavat "tosissaan" harjoittelevien kiusaamista... Monet nuoret tytöt tekivät kohtalaisia aikoja siellä 11 minuutin yläpuolella, mutta siitä on vielä pitkä matka estejuoksijaksi. Laji on kova ja vaatii paljon eri ominaisuuksia ja tällä matkalla menestyjät ovat hyviä myös alimatkoilla ja ylimatkoilla. Lajissa tarvitaan ketteryyttä ja rytmitajua sekä raakaa kestävyyttä ja siksi siinä sipatessa kärki karkaa poikkeuksellisen kauas horisonttiin. Valitettavasti Skytän Saaraa ei näkynyt tällä kaudella radalla, kuinkas mahtaa olla jatkossa, jalkavaivat ovat hankala asia...

Puolimaraton ja Maraton

SM-kisat maratonin osalta ovat vielä edessäpäin ja kympin kärki lienee sielläkin kovaa valuttaa. Listoja tutkiessa valitettavasti top-20 joukossa on "tavallisia" kuntoilijoita joiden repertuaariin ei kuulu kilpaurheilu tavoitteellisessa mielessä. Huomioitavaa, että maratontilaston sijalta 13 löytyy kuntoilija Riina Vilen (os.Tolonen) ja tulos on tullut peruskuntoilijan "annoksilla". Aivan kärjestä löytyy muutama tavoitteellinen urheilija, mutta listoilta löytyy aivan liikaa kuntoilijoita...siis jos tavoitteeksi asetetaan kansainvälinen taso. Terveysvaikutusten kannalta asia on hyvällä tolalla, mutta tällä kertaa ei ole tarkoitus analysoida sitä....


Naisten puolella yrittäjiä on vähän ja tavoitteellisesti, ammattimaisesti urheiluun suhtautuvia vielä vähemmän kuin miesten puolella. Toivottavasti Lehtisen Johannan vaivat ovat ohitse ja hän tekisi tuloksellisestikin paluun ainakin kotimaan kärkeen. Muutamia valonpilkahduksia on näkyvissä ja Erikssonin sisarukset ovat oivaltaneet että harjoittelun auttaa...toki taitavat omata myös kohtalaisesti lahjakkuuttakin. Laji , siis kaikki kestävyysmatkat vaativat onnistumista harjoittelun lisäksi ravinnossa ja levossa ja valitettavasti tavoitteellisesti harjoitteleva naishenkilö on monen paineen alaisena, kun samalla pitäisi hoitaa opiskelut ja/tai työtkin...eikä saisi unohtaa poika- tai miesystäväänsäkään. Siitä huolimatta toivotan kaikkille naisraastajille hyvää tulevaa harjoituskautta ja parempia tuloksia ensi kaudelle.

Kausi analyysi 2

Kestomatkat, Miehet vuonna 2010

800m eli KASI

Tasollisesti vuosi oli erittäin huono. Syitä on tietysti monia, mutta huolestuttavaa on että alle 1:50 ei juostu kuin kolmen (3) henkilön voimin. Kauden kehittyjä Tuomo Salonen oli yksi heistä ja omaa mahdollisuudet ensi vuoden 22-sarjan EM-mittelöihin ?. Valitettavasti Sandells ja Bergdahl eivät kyseistä matkaa kokeilleet (nojoo Nicce yks rykäisy SFI:n omissa pikkukisoissa), he olisivat parantaneet tilastoja. Lahtion talvikausi oli vaikea, samoin alkukesä ja tuloskunto ei ollut entisensä, toki se juuri riitti EM-kisoihin, mutta sitten olikin paukut syöty. Jostain syystä Kurre ja Robban eivät päässeet edellisvuosien tasoille. Leikkauspöydältä kisakuntoon lähti myös A Lindahl ja näytti alkukesästä että pääsee hyvään kuntoon, mutta jostain syystä ei loppukausi tuonut parempaa tulosta. Monialamies T Virtanen ei päässyt radoille tänä kesänä ollenkaan ja viime vuonna hurjasti kehittynyt I Pekkaseltakin jäi kausi väliin. Nämä seikat heikentävät muutenkin kapeaa tasoamme. Oli lajissa Salosen lisäksi muutama muukin valon pilkahdus; Panu Jantunen paransi enkkaansa reilun sekunnin ja vakiintui hyvälle ? 1.52-tasolle. Lisäksi pitemmän matkan menijät; Lehtinen-Harjamäki-Laurila tekivät mukiin menevät tulokset myös kasilla, ja niinhän se pitää ollakin jos on tarkoitus juosta kovaa muillakin matkoilla. Nuorten kaartista eteenpäin menivät myös Lindqvist (22-sarja),mutta 19-sarjalaisista ei näyttäis ihan heti apua saatavan tason korotuksiin. Lajina mielenkiintoinen, mutta liian hitaat kaverit juoksevat tätä matkaa…siis jos puhutaan kv.tasosta. Toisaalta kovalla kestävyydellä voitaisiin korvata puuttuva nopeus, mutta täytynee odotella että 17-sarjalaiset kasvavat miehiksi…josko heistä olisi pelastus kasin lamaan. Toisaalta nelkun taso on aikas heikko ja se heijastuu myös kasille, pelkällä kestävyydellä tulos jää päälle 1:50 ja toisaalta pelkällä nopeudella se jää vielä heikommaksi. Tämän takia laji onkin kiehtova sillä siinä kohtaa monet ominaisuudet ja tarvitaan myös taktista kykyä, enkä tarkoita nyt tönimistä vaan oikea-aikaista sijoittumista matkan varrella. Ne kyvyt kehittyvät vain juoksemalla kasin kisoja, siinä asia yksinkertaistettuna.

1500m

Tällä matkalla taso aivan terävimmän kärjen osalta oli hyvä, siitä osoituksena 2 uutta 3:40-rajan alittajaa. Sillä ei ole väliä paljonko alittui vaan että alittui. Siitä “kunniamaininta” Niclakselle ja Jonakselle. Myös Mikael Bergdahlin kausi oli hyvä ja hän saavuttikin sekä ennätyksen että paikan (sub 3:42) EM-kisoihin.
Tämän kolmikon takana on liian suuri ero muihin ja alle 3.50 juoksijoita vähemmän kuin koskaan ? Mielestäni tasoa kannattaa kuitenkin tarkastella 5:n tai vähintään 3:n parhaan tuloksen keskiarvotuloksilla kuin pelkillä ennätyksillä. Tästä aasinsillasta päästään R Marttisen kauteen eli hänen edellisvuoden taso ei ollut EM-tasoa vaikka ennätyksen valossa se oli realistinen tavoite, perustasoa on nostettava eikä voida tuijottaa vain ennätyksiin. Selviä kehittyjiä toki lajissa oli paljon; Aki Nummela paransi ennätystänsä, mutta olisi jo hänenkin aika valita päälaji tai sitten jatkaa hyvänä yleisjuoksijana, oma valintansa. Jostain syystä viime vuoden kehittyjä M Viren oli täysin pihalla kuvioista koko kauden, tuleekos takaisin ? , no se jää nähtäväksi. Tämän kauden onnistujia oli kuitenkin mukavasti ennätysten valossa ; Harjamäki, Laurila; Lehtinen; Jantunen; Salonen, J Räsänen, J Nieminen sekä täysin uudelle tasolle noussut vasta 17-sarjalainen Lahdesta;O Kekki, erinomainen tulos 3:53.54. Hänen jälkeensäkin neljän alittajissa löytyy potentiaalia eli tämä on selkeästi parempi laji kuin kasi jatkon kannalta katsottuna. Kauden ennätystentekijöistä osa valinnee lajiksensa tämän ja onhan se selvää että tämä pitää kulkea jos on tarkoitus olla kova joko kasilla tai pidemmillä matkoilla. Arvokisoissa tämä on lajien kuningas ja voittaja on arvostuksessani number 1.
Niclas ja Mikael olisivat tehneet vielä paremmat tulokset jos olisivat kilpailleet myös kasilla ja kolosella. He juoksivat yhden kolosen keskenään, mutta kovuuden hankkimiseksi pitäisi kokeilla sekä ali- että ylimatkoja. Tottakai päälajin ehdoilla on mentävä mutta vaihtelu tekisi hyvää…katsokaa vanhoja kovia Jamppoja ja heidän profiiliaan vaikka tilastopajasta kuten P Vasala, A Loikkanen, A Suhonen, A Paunonen, V Siivonen ja huomaatte että kovat on kovia laaja-alaisesti. No oma lukunsa on tietysti P Päivärinta, mutta sellaista repertuaaria ei liene tarkoituksenmukaista hankkia…

3000m

Otan tämän välimatkan mukaan siitä syystä, että tällä matkalla tuli kärki selkeästi paremmaksi kuin viime vuonna, takoitan top-10. Valitettavasti kuitenkin 8:30:n raja oli selkeästi tiukemmassa kuin aiemmin. Tämä on kuitenkin matka joka kertoo paljon, siinä kohtaavat , voima, nopeus ja kestävyys, tämä ei kulje jos hapenottokyky ei ole kunnossa. Toisaalta tällä matkalla vauhti on kova ja rentoudella on oma merkityksensä. Tilastojen valossa ennätyksiänsä tekivät ainakin Harjamäki, Jokinen , J Nieminen, Pennanen ja Kekki. Vaikka Kekki onkin ylivoimainen ikäluokassaan ei hänen tuloksensa ole lähelläkään entisaikojen hirmujen; A Paunosen ja M Maaskolan tasoa. Toisaalta T Jokinenkin oli selkeästi edellä tuossa iässä, mutta harvapa “lapsi- ja junnutähti” on kasvanut tähdeksi myös aikuisissa. Toivottavasti tässä tapauksessa nähdään poikkeus ? Kolmosen kisat ajoittuivat mielestäni liiaksi alkukesälle pl. Lappeenrannan Eliitti, mutta tavallisille tallaajille soisi hyviä kisoja myös loppukesään ja maileritkin voisivat kokeilla matkaa rohkeammin.

5000m

Vaikka saimme 2 edustajaa EM-kisoihin (Räsänen-Utriainen) ei ole paljon kehumisen aihetta,vaikka Matin ja Jussin kausi oli kuitenkin mainio. Ennätyksiä toki nähtiin, mutta top-10 listalle pääsi päälle 14:30-ajalla. Selkeitä parantajia kuitenkin löytyi, erityisesti nousee esille minun silmissäni pitkän tien kulkija Happo Hamberg, arvostan työntekemistä, hän on osoitus siitä, että ei tarvitse olla superlahjakkuus vaan työllä voi päästä aikas lähelle kansallista kärkeä. Toisaalta ilman kovaa lahjakkuutta ei ole mahdollista nousta kv.tasolle. Lisäksi onnistujia ovat kaikki ennätyksensä tekijät kuten H Manninen, T Jokinen, P Toivola, O Pennanen , J Oporta sekä A Vattulainen. Tällä matkalla hyviä kisoja on kansalliselle tasolle aivan liian vähän ja ainakin karnevaaleille se on palautettava ohjelmaan. Nyt parhaat tulokset tehtiin Kalevalaisissa tai Paavo Nurmi-kisoissa ja tietenkin ulkomailla. Tässä lajissa alkaa jyvät erottua akanoista ja vaatiikin jo enemmän ulkoilua kuin lyhemmät matkat. Toki menestyääkseen tällä matkalla on oltava kansallisesti kova jo 1500llakin ja tietysti kolosella. Toivottavasti nuorempi kaarti säilyy ehjänä ja saamme kärkikahinoihin uusia kavereita. Mahdollisia 14 minuutin alittajia etsittäessä pitäsi alle 15 minuutin kavereita olla selkeästi enemmän kuin nyt on..mutta laji on kova ja vaatii työtä, työtä, työtä.

10000m

Saman suuntaiset jorinat kuin vitosellakin, sillä erotuksella että kärkikaksikon ; EM-kisamiesten Matin ja Jussin jäljessä ei ole nuorisoa tyrkyllä. En katso että Hena ja Sääri ovat sinänsä nuorisoa, vaikka VARSYn veteraanijuoksijoihin (Kerot, Hellsten, Virta, Luoto) verrattuna ovatkin poikasia. Valitettavasti Pexi ja Penski eivät tätä matkaa tällä kaudella juosseet ja listaus on karu…A-lk vain 11 kaveria, ja luokka on surkea 32 minuuttia. Vielä on muutama ratakymppi jäljellä mutta olennaista muutosta se ei taida tuoda, toki vanhat parrut voivat rallatella hyvinkin pyhänä Turussa mutta jatkuvuuden kannalta sillä ei ole merkitystä. Uusi kaveri löytyy listoilta kympin osalta, J Oporta joka teki enkkansa Kovassa juoksussa, sillä se on juostu J Menjon “peesissä”. Valitettavan karua kertomaa tämä kympin lista on ja taitaa laji olla kuolemassa sukupuuttoon. En usko poppakonsteihin, vaan nykyiset nuoret jotka lajin parissa ovat on saatava siellä pysymään ja heidän on aloitettava harjoittelemaan tai sitten on nostettava kädet pystyyn pitkien matkojen osalta, valitettavasti.

Esteet

Vaikka kärkijuoksijamme Jukka joutui jättäytymään pois EM-kisoista saimme sinne kuitenkin kaksi, uutta edustajaa aikuisten tasolla. Janne ja Mäyrä suoriutuivatkin tulikokeestaan mainiosti ja ovat menneet selkeästi eteenpäin, näin tuuleekin olla jos tarkoitus on jatkaa arvokisaputkea. MM- ja Olympiatasolla estejuoksu on yksi kovimmista, kun Kenialais-siirtolaisia alkaa olla vähän joka maan edustajina. Kansallisesti ottaen laji on huonossa jamassa, 9 minuutin alittajia toki löytyy 4, joista ilahduttavasti “vanha” herra Talasjoki on päässyt oivaan vireeseen, siintääkö omat EM-kisat vielä mielessä ? Tuokko ja Ikonen edistyivät selkeästi, mutta sen jälkeen on aivan liian suuri ero 9 minuutin alituksesta haaveiluun. Boström ja Syrjälä siihen voisivat pystyä, mutta näen Måren enemmän maramiehenä ja Tepon ; anteeksi vain; jo jäähdyttelijänä jos ajatellaan kehittymistä. Valitettavasti J Lehtinen ei tänä vuonna kokeillut esteitä, ehkä olisi hieman tilastoja kaunistanut tuolla top-tenissä. Laji on vaativa eikä siinä voi tehdä kovia tuloksia jos ei ole kova juoksija sileillä matkoilla. A-lk on romahtanut jo 9:45:een ja silti sen saavutti vain 12 juoksijaa. Ollessani nuori ja jonkin verran kokeilin lajia niin vertailun vuoksi A-lk oli tuolloin 9:05.00 ja kavereita riitti Kalevalaisissa B-eräänkin…nyt Kalevalaisissa matkan juoksi loppuun 8 kaveria.

Puolimaraton ja maraton

En viitsisi näitä edes käydä läpi, sillä listoilla (TOP-20) olevat kaverit ovat “vanhuksia” tai “kilpakuntoilijoita”…toki mukana muutama tosissaan urheilevakin löytyy. Harvoja ilonaiheita on Miikan puolikas keväältä ja Obed’n maraton. Toisaalta Obed ei kotimaista tasoa nosta jos ei ole edes aikomusta hakea kansalaisuutta. SM-maraton on vielä jäljellä ja muutama iso kaupunkinmaraton syksyllä ulkomailla, mutta taso on nähtävissä jo nyt…tai paremminkin sen puute.


Kyllä kestävyysjuoksu, siis matkat 3000m ja siitä ylöspäin vaikuttavat oleva todella syvässä lamassa. Niihin ei löydy intohimoa eikä sopivia tyyppejäkään ? Valitettavasti helpommat lajit viehättävät enemmän. Toisaalta jopa salibandy-liigapelaajat voivat saada elantonsa reikäpalloa lätkimällä tai ainakaan heidän ei tarvitse ottaa opintolainaa joten valinta on tavallaan helppo tehdä eri lajien välillä, valitettavasti. Kestävyysjuoksu huipputasolla vaatii paljon aikaa ja olosuhteita ja mitään ei tapahdu tässä nyt ja heti…ja se lienee eräs syy miksei siihen löydy kiinnostusta. Toisaalta 2000-luvulla meiltä löytyy sekä maratonin että esteiden EuroopanMestari ja he ovat saaneet sopivasti julkisuutta, mutta lajin kovuuden vuoksi ja (amatöörimäisyyden) takia ei ole osattu markkinoida oikein lajia. Kohtalaisen vaikea saada nuoriso lajin pariin “jos teet töitä 7-10 vuotta ja kaikki menee hyvin niin voit saada jonkun tonnin stipendeinä”….valitettava tosiasia on se että muut lajit ovat ammattilaislajeja ja Suomalaiset ovatkin menestyneet laajalla rintamalla ainakin taloudellisesti; Jääkiekko, jalkapallo, lumilautailu, keilailu, golf, tennis jne. eli vaikeassa tilanteessa ollaan. EI auta paasaaminen sillä laji on nykyiselle nuorisolle liian kova, ne ketkä vielä ovat mukana :OLKAA YLPEITÄ ITSESTÄNNE ja LAJISTANNE !

Kausi analyysi 1

Käyn pienimuotoisesti läpi kuluneen kauden. osa 1 käsittelee omien valmennettavieni kautta ja 2 Suomen tilastot(kesto/miehet) ja 3 Suomen tilastot (kesto/naiset).

Omien valmennettavien kausi meni kohtalaisesti. Kun porukkaa on paljon ei kaikki voi onnistua ja toisaalta "väkisinkin" jotkut onnistuvat. Aloitetaan ikäjärjestyksessä pika-analyysi.

Matti Rauma; uusi tuttavuus, kuntoilija ja jalkapalloilija joka kevään korvilla liitty ryhmääni ja on kesällä vähän kerrassaan perehtynyt juoksemisen saloihin. Kevyellä askeleella askeltava suht' pienikokoinen kaveri jonka potentiaali on erittäin suuri. Muutaman rataharjoituksen ja kisan kautta noussut ihan ok tasolle, tästä on hyvä lähteä rakentamaan tuloksia ensi vuodeksi. "Tavoite-sarja" voisi näyttää vaikka tältä...4.05->8.40->15.00->32.00->1.12.00->2.37.00 edellyttäen että hän aloittaa harjoittelun "tosissaan" ja säilyy ehjänä, mielenkiintoinen haaste valmentajalle...niin ja ikää on 28.

Janica Mäkelä; perustunnollinen puurtaja joka uskoo mitä sanotaan ja pyrkii tekemään harjoitukset täsmällisesti. Uskaltaa myös juosta riittävän rauhallisesti ja on oppinut ottamaan itsestään paremmin irti myös kisoissa. Ennätykset tällä kaudella 800m, 3000m, 10000m ja päälajissa eli esteissä juoksi suomen ka-4.sijalle . Mikäli kaikki muut asiat kolahtavat paikalleen hänet tullaan näkemään EM-2012 Helsingissä ja toivon mukaan myöhemmin myös MM- ja Olympiatasolla. Maaotteluedustus tuli sekä kevään PM-kympillä että Suomi-Ruotsi-otteluun.

Jukka Moiso; tunnollinen harjoittelija jolla oli kesällä huonoa tuuriakin matkassa. SM-viesteissä (pika) nivunen kipeytyi ja siihen samaan syssyyn tuli myös harmittavan pitkäksi venynyt kesäflunssa. Siitä toipumminen vei jonkin aikaa , mutta onneksi loppukaudesta pääsi jälleen hyvään tuloskuntoon. Nelkulla alittui ekan kerran 50s ja viestit mukaanlukien se tapahtui peräti neljästi. Talven voimahankinta onnistui lajia palvelevaksi ja sitä jatketaa ensi talvena ja toivotaan että koti-Kalevalaiset osoittautuisivat hänelle suosiolliseksi tapahtumaksi...pisteille ?

Ali Akbari, "Afganistanin ennätysmies ?" on ollut porukoissa reilun vuoden ja ekat SM-kisat (=maastot) toivat heti joukkuehopeaa (22-sarja).Tunnollinen kaveri, mutta harjoitustausta vielä kevyt joten parhaat tulokset ovat vielä kaukana tulevaisuudessa. Ennätykset kuitenkin paukkuivat ja toivottavasti jaksaa pakertaa jatkossankin ryhmän tuella.

Arttu Malmivirta; "Porilainen-boheemi", joka omaa kovan lahjakkuuden, mutta harjoitustausta on melkoisen vaisua...siitä huolimatta oikeaan aikaan kunnossa ja jatkoi v.2005 alkanutta mitaliketjuaan SM-tasolla. Toivottavasti ottaisi ensi talvikauden harjoittelun tosissaan ja nousisi SM-mitalien tavoittelijaksi myös aikuisten sarjassa, haastetta kerrakseen...

Joonas Lehtinen; muutti viime syksynä Pohjois-Karjalaan; Joensuuhun. Valmennussuhde muuttui ETÄ-sellaiseksi, haastetta siinä mielessä riittänyt, että aiemmin olen nähnyt "Kaikki" harjoitukset nyt vain kuulon varassa. Peruslenkeillä on riittänyt kavereita, sillä Joensuussa on paljon kärkipään ravureitamme, vakituisesti tai opiskelemassa. Kevään leirillä pääsin näkemään paremmin harjoituksia ja ihan hyvältä tuo vaikutti. SM-maastot meni hyvin (4.) ja koko kesä melkoisen hyvin...tosin "Laji" oli talvella ja keväällä vielä esteet, mutta kesän myötä muokkautuikin päälajiksi 1500m. Myös muutama kasi kulki ihan ok ja tuli ennätys. 1500lla ennätys ei parantunut kuin 1.7 sekuntia, mutta kolmen parhaan keskiarvo ~4sekuntia eli selkeä tason nousu. ETÄ-valmennuskin siis toimii ja toivottavast näin käy myös jatkossakin. SM-kisoissa mitaliputki säilyi ja samoin pääsi edustustehtäviin (POhjola-Baltia U23)
.
Johannes Brunila; Kevään ylikunto oli jo "Perinne", mutta onneksi siitä päästiin tälläkin kertaa hyvään kesäkuntoon ja ennätykset sekä 800m, 1500m että esteissä. Maaotteluedustuskin siunaantui SM-hopean myötä (=ensimmäinen sellainen; Pohjola-Baltia U23) ja ensi kauteen on mukava lähteä,tavoitteena on että pääsee koti-Kalevalaisiin juoksemaan muutakin kuin esteitä. Mahdollisuudet lienevät parhaimmat 1500lla mutta myös vitonen siintää mielessä.

Kari Hallanheimo; vietti suurimman osan harjoituskaudesta Säkylän uima-altaan läheisyydessä, mutta kotiutui sopivasti kisakauden kynnyksellä. HArmilliset pikku sairastelut (flunssa yms.) sotkivat kautta, mutta tulosten valossa meni selkeästi eteenpäin. Toivottavasti työt eivät paina liikaa ja harjoituksista pystyy palautumaan ja tekemään nousunsa kohti oman ikäluokkansa kärkeä. Näin uskotaan.

Sanni Klemelä; "raastogueen" eli ottaa itsestään irti kaiken ja vähän till. Keväällä mainiossa kunnossa ja maastot ja ekat ratakisat kertoivat että harjoitus on purrut sopvasti. Juhannuksena oli Suomen edustajana Eurocupissa, mutta sen jälkeen alkoivat vaikeudet. Pika-analyysi on hänen kanssaan tehty ja toivottavasti hän malttaa tehdä kevyet kevyinä jotta kovat onnistuisi kovina. Siinä haastetta kerrakseen, etenkin kun lähti opiskelemaan Savonlinnaan, kasvun paikka kun joutuu ottamaan enemmän vastuuta tekemisistään, toivottavasti onnistumme tässä ETÄ-projektissa. Hänellä on kuitenkin kova potentiaali kestomatkoille. Säilyi SM-mitalikannassa sekä maastoissa että radalla.

Veera Sahlberg, ylitunnollinen harjoittelija, mutta YO-kirjoitukset, pääsykokeet ja muut asiat veivät hänet sellaiseeen stressitilaan että kausi meni vähän ohi. Omaa kuitenkin potentiaalia ja kunhan oppii rentoutumaan oikealla tavalla on hänellä mahdollisuudet päästä kovalle tasolle. Pitää vaan osallistua kisoihin vaikkei olisikaan aivan parhaassa "tikissä". Toivottavasti Kauppakorkeakoulun opiskelut "vapauttavat" hänet ja alkaa uusi nousu myös urheilullisesti.

Miikka Almi, kasin spesialisti jonka harjoitus- ja kesäkautta vaivasi erikoinen takareisi "syndrooma". Ei oikein tietoa mikä siellä kirraa, mutta täysvauhtisten harjoitusten tekeminen ei oikein onnistunut ja hänen paras ominaisuutensa, nopeus ei tullut esille toivotulla tavalla. SM-kisojen 5. sija ei tyydytä "ketään", mutta toivottavasti "takajalka" toipuu ja voidaan ensi kauteen tehdä myös tehoharjoitteita ilman jalan kremppaamista. Harjoitus ollut erittäin maltillista ja siinä on varaa kiristää sekä laadussa että etenkin määrissä.

Mikael Hynninen, tunnollinen puurtaja, jota vaivaa "Hieman" ylijännittäminen kisatilanteessa. On kuitenkin potentiaalinsa osoittanut ja onnistuessaan hätyyttelee kärkisijoja ikäluokassaan, toki nytkin otti esteissä hopeeta, mutta mielestäni kyse oli enemmänkin heikosta tasosta. SM-maastoissa oli perinteisesti 7. (= neljäs kerta peräkkäin! ). Kasilla nousi uudelle tasolle alittaessaan 2 minuuttia. Ensi kaudelle tavoitteeksi osallistuminen Kalevan Kisohin...esteisiin ensisijaisesti.

Lisäksi "pelkästään" ETÄ-valmennusta olen hoitanut parin nuoren urheilijan kanssa ja jotenkin siinä onnistuttukkin. Kevään korvalla Hankaniemen Laura tuli ohjattavakseni, kesä meni "Melkein" hyvin, ennätykset sekä 1500lla ja 3000lla. Ohjelmani olivat ilmeisesti pohjiin nähden liian kovia ja paras terä oli kadonnut SM-kisojen aikaan ja tuloksena harmittavasti 2. nelossijaa. Kuitenkin perushyvää tekemistä ja kesän aikana saatiin muokattua harjoituskullttuuria parempaan suuntaan. Toivottavasti suhdanne jatkuu ja uusi taso saavutetaan ensi vuonna.

Lempisen Toni on ollut lähinnä konsultoitavana ja Ritu Kallio-Kokko on seurannut hänen tekemisiään. Kuitenkin ohjeet purivat sen verran mukavasti, että tuloksena oli SM-kulta kasilla. Ilmeisesti ensi talven ohjelmat teen kokonaisuudessaan ja Ritu jatkaa taustalla, lihakuntoharjoitusten ja joidenkin vetoreenien valvojana.

Talvella/keväällä ryhmässä oli mukana Kimmo Haapakangas ja hän osallistuikin muutamaan kisaan, mutta vaivat ja partio vievät liiaksi aikaa tosiasialliselta, tavoitteelliselta urheilulta. Mikäli panostaisi yhden talvikauden omaisi hän mahdollisuuksia etenkin pitkissä aidoissa SM-kisoihin asti.

Lisäksi ryhmän mukana olivat Antti Harmava, yksi nelkun kisa (Poliisien SM) sekä Mikko Paasikivi, yksi satkun kisa, mutta kesällä työt eivät oikein osunut yksiin meidän ryhmän harjoitusten suhteen. Toivottavasti kuitenkin jatkavat hyvää harrastustaan myös ensi talvena.

Syksyn myötä ryhmään on tullut "Lipon Enkelit" eli 6 nuorta tyttöä 15- ja 16-vuotiaita. Useimmat heistä omaavat kykyä ja potentiaalia vaikka mihin, mutta täytyy ensin tutustua heihin paremmin jotta voisin suorittaa paremmin analyysiä ja pohtia heidän mahdollisuuksiaan jatkossa. Lisäksi paluun yleiurheilukentille on tekemässä ryhmässäni pikkupoikani ollut kaveri, hänestäkin vasta syksymällä jos ja toivottavasti kun aihetta ilmenee.

Haasteita riittää ja kun 1.10. siirryn eläkkeelle niin olisin valmis panostamaan valmennukseen, mutta jostain pitäisi löytyä "sponsori" jotta rakas harrastus myös tuottaisi jotain. Palataan kausianalyyseihin "valtakunnallisesti" kunhan vähän kerään aineistoa tarkempaa syynäystä varten.

Lopun alkua ?

On meinaan aikas lähellä päätöstä tämä yleisurheilukausi. Viikonloppuna on Nordic-Baltic- U 23-kisat Ruotsissa ja SM-ottelut, mutta sen jälkeen enää muutama kansallinen kisa. Suurten yu-maiden ottelu on vielä Pariisissa, ja jostain syystä Suomi on valittu mukaan. Kuitenkin alkaa olla kausiyhteenvedon aika, no teen sen ensi viikolla, lajeittain,siis kestävyysjuoksujen osalta. Luonnollisesti se tulee olemaan vain ja ainoastaan minun näkemykseni miten kausi on mennyt. Ehkä voisi samalla pureutua mitä pitäisi tehdä toisin, paremmin, jotta olisi myös tulokset kovempia ? Jospa tuon tietäisi niin oltaisiin varmaan tehty toisin, yksilöllisyys on vain hankala toteuttaa kun on paljon erilaisia urheilijoita. Ryhmäharjoittelua usein "yliarvostetaan" , sillä kisassa olet kuitenkin "yksin". No niihin palataan ensi viikolla.

Kalevan Kisat (ja maaottelu)

Pidetään Kajaanissa, tällä kertaa ei ole arvokisarajojen suhteen mitään paineita vaan voidaan keskittyä selkeästi itse kilpailuihin. Toisaalta positiivista painetta on odotettavissa Ruotsi-otteluun luvatuista paikoista, eli kulta ja hopea pitäisi riittää paikkaan, kolmas paikka erillisillä päätöksillä. Itse en ole koskaan ymmärtänyt yleisurheilun valintakuvioita, sentit ja sekunnit ratkaisevat, mutta näin ei kuitenkaan ole ollut. Suosikkijärjestelmästä olisi luovuttava etenkin 2-ketjun urheilijoiden motivoimiseksi, nyt pitää selkeästi ylittää itsensä tullakseen valituksi. Ei ole lajissa toimivien valmentajien ja urheilijoiden kovinkaan helppoa motivoitua jos pelisäännöt ovat "pyöreitä"...Mikäli kaveri on kunnossa voi hän kisassa antaa näyttönsä eikä tarvitse turvautua vanhoihin meriitteihin. Selkeintä olisi jatkossa, että Kalevan Kisojen mitalistit valittaisiin maaotteluun lajeihinsa, silläkin riskillä että hävitään maaottelu (kuten voi käydä muutenkin).
Seuraavassa ennakkospekulointeja kestolajeihin:
800m:
Ennakkosuosikkina matkaan lähtee Lahtion Mikko, olen kylläkin kovasti pettynyt hänen lepsuiluunsa Barcelonassa. Ton tason kekkereissä on oltava valmis ottamaan vastaan tönimistä, mutta loppuun asti on kisassa juostava aina ! Muut mitalit ovat aikas avoinna; niitä hamuavat etukäteen monta=> Sandells, Bergdahl, Granlund, Rotkirch, Salonen ja Oravakangas. En ole varma juoksevatko Barcan kävijät kasia, mutta osallistuessaan sotkevat varmasti kuvioita. Uskon ja toivon että Rotkirch ja Oravakangas ovat löytäneet "entisaikojen" kuntonsa, toki muutkin saavat yllättää ja näyttää kykynsä.
1500m:
Ykkössuosikkina pidän Sandellsia, hänen kova loppurutistuksena, vaikkakin kaukaa lähtevänä voi hyvinkin riittää kotimaan karkeloissa. Juoksun matkavauhdin ollessa hidas voi hyvinkin tulla yllätyksiä, mitaleille ovat hamuamassa iso porukka. Valitettavasti kk-raja 3:55.00 onkin vain vitsi, sillä lajiin on hyväksytty villillä kortilla 4 juoksijaa...mutta a-lk 3:57.00 ei osallistumiseen oikeuta, todella harmillista.
Esteet:
Uskoakseni Jukka ei kisoissa juokse ainakaan esteitä ? joten Jannella on oiva mahdollisuus napata ensimmäinen aikuisten kultansa. Mäyrä pistää hanttiin minkä kykenee, mutta Barcan perusteella voiton vie Janne. Pronssista kamppailevat Talasjoki-Boström-Tuokko ja yllätysvalmis Aleksi Ikonen. Vanhat parrut; Syrjälä ja Virta eivät ole enää mitalikunnossa ?
5000m:
Matti lienee selkeä suosikki, mutta Jussin hopea ei ole selkeä, uskon ja toivon, että Sääri pääsee Henan kanssa vauhtiin ja juoksevat ennätyksensä , mieluummin jopa 13-alkuisiin aikoihin. Happo voi juosta 14.10-pohjaisen ajan, mutta riittääkö se ?
10000m:
Sama porukka lienee kärkitaistossa kuin vitosellakin, lisäyksenä Obed...lisämausteena kuka nappaa "huonoimman pytyn" ?

Keskisalon Jukka sotkee kuvioita mikäli osallistuu jollekin matkalla, toivon että hän pystyy juoksemaan ja vahvistamaan maaottelussa omalla panoksellaan ...

Naiset:
800m:
Viime vuoden tähti; Karin, ei ole ollut kuin varjo entisestään, joten voittajan paikka on auki. Siihen onkin tyrkyllä melkoinen joukko, hidasvauhtisessa kisassa nuorin Eriksson on osoittanut vahvuutensa, mutta toivotaan silti vauhdikasta juoksua ja hyvää loppuaikaa. Suosikkina ehkä Mari, mutta myös Suvi on osoittanut "elpymisen" merkkejä...mihin vauhtiin kykenevät Heidit; Pappila ja Marttinen...?
1500m:
Suosikkina Mari, mutta mielenkiintoista nähdä miten Sandra pistää hanttiin ? Heidi E voi sotkea myös kuvioita, mutta muiden yllätysmahdollisuuksia pidän vähäisinä...
Esteet:
Sandra selkeä suosikki vajavaisellakin tekniikallaan, jos Johanna juoksee sotkee kuvioita, mutta muista mitaleista käytäneen tiukkakin ? kamppailu akselilla- MM Kangas- Sajannit- Janica.
5000m:
Tässäkin juoksussa on uutta mielenkiintoa sillä, että ilmoittautuneita on sekä Johanna että Sandra ja lienevät suosikit osallistuessaan...himmeimmistä mitskuista taistelevat uuttaa tulemistaan tekevä Ellu, sekä MM , Janica, Sanni ja "vanhan" kaartin edustajat Jantunen-Söderström. Parin vuoden takainen hopeanainen Saara lienee valmis taistelemaan jopa voitosta...riittääkö Nummelan Minnan kestävyys ?
10000m:
Johanna on ilmoittautunut tällekin matkalle ja juostessaan tämän lienee suosikki. Tämä on ekan päivän laji ja saattaa aiheuttaa karsintaa sitä kautta vitoselle ? Tällä matkalla suosikiksi nostaisin Hanna Jantusen, mutta mitaleille pyrkijöiksi riittääkin pitkä lista, ehkä Ellu yllättää ja vie koko potin ? Tulossa mielenkiintoinen kisa.
Tasomme ei kovinkaan valoisalta näytä noin kansainvälisesti tarkasteltuna, mutta kotimaan raastajille nämä ovat kesän kohokohta ja mahdollinen maaottelupaikka kiinnostaa ainakin niitä joille arvokisat ovat vain haave.
Nähtäneen Kajaanissa ?

EM-Barcelona

Yleisurheilun EM-kisat Espanjan Barcelonassa ovat ihan ovella. Käyn lyhykäisesti läpi Suomalaisten kestävyysjuoksijoiden mahdollisuuksia kisoissa siten kun ne näen...kyseessä on siis vain ja ainoastaan oma subjektiivinen mielipiteeni.
Naispuolisia raastajia ei saatu matkaan kuin yksi,Sandra Eriksson. Hän on sileillä osoittanut olevansa kunnossa, mutta edelleen sipsuttelee "hirveästi" esteelle tultaessa ja se varmasti syö voimia ja vie aikaa. Vesiesteen ylitys on sinänsä nopea, mutta tasajalka alastulo pysäyttää suorituksen lähes kokonaan... Näinen puutteineenkin on mahdollisuus ennätykseensä, mutta se ei "Oikeuta" kuin yhteen esiintymiseen ko. areenalla.
Miesten kasille lähtee sinivalkoisia värejä puolustamaan Lahtion Mikko. Hän on taktisesti hyvä juoksija, mutta nyt käydään kisaa aikaa vastaan. Hänen harjoittelunsa oli talvella vajavaista jalkaoperaation vuoksi ja kesän alkukaan ei sujunut ongelmitta. Omaa potentiaalia ja toivon että ensimmäinen juoksu olisi kyttäystä jotta Mikko pääsisi jatkoon...Loppukiri hänellä on yleensä hyvä, mutta riittääkö se näissä kekkereissä ? Oltaisiin tarvittu pari-kolme viikkoa lisäaikaa, mutta toivotaan parasta.
Mailille saamme jalkeille täyden kolmikon, tosin osin heikentyneiden tulosrajojen ansiosta, miehet ovat kuitenkin paikkansa ansainneet. Ensimmäiseksi otan esiin ison miehen eli Jonas Hamm'n. Hän on kokenut juoksija ja on tottunut koviin koitoksiin Saksan kisoissa, ei kaihda tönimistä ja uskaltaa myös olla kärjessä tarvittaessa. Saksan mestaruuskisoissa ei kuitenkaan tullut parasta mahdollista tulosta, mutta on tehnyt tänä vuonna ennätyksensä ja voi olla positiivinen yllättäjäkin.
Niclas Sandells on hurjan hyvä lopussa, mutta mikäli jatkaa samalla tavalla EM-areenalla kuin nyt nähdyissä kisoissa niin ei kunnian kukko laula. Vaikka olisi kuinka hyvä tahansa lopussa on oltava paljon lähempänä kärkeä kun aloitetaan sijoitusten "jako". Siitä ei saa lisäarvoa että on nopein vikalla 300 m:llä jos sijoitus on 7. ja karsiutuu...Rohkeutta Niclas, fyysisesti valmis, mutta taktisesti paljon opittavaa.
Mikael Bergdahl on hyvä juoksija ja on paikkansa kisoihin ansainnut. Tasaisen varma kaveri, mutta ei omaa mielestäni riittävän kovaa rytminvaihdoskykyä jatkoon selvitäkseen. Toivottavasti olen väärässä ja Mikael osoittaa kisoissa uuden ominaisuuden; rytminmuutoksen ja menee jatkoon.
Esteisiinkin on saatu täysi edustus, osin samoista syistä kuin mailillekin, tulosrajat ovat heikentyneet. Se ei kuitenkaan ole kisoihin matkaavien vika vaan Euroopan taso on laskenut. Hallitsevana mestarina Jukka Keskisalo on kovan paikan edessä, juoksu ei kulje toivotulla tavalla ja kisat lähestyvät "uhkaavasti". Kokemusta hänen ei enää tuolla tasolla tarvitse kartuttaa ja en pitäisi ihmeenä jos hän jättää kisat väliin kokonaan...siis siinä tapauksessa ettei katso omaavansa menestymismahdollisuuksia ja hänellä se tarkoittaa mitalia, ei pelkkää finaalipaikkaa. Toivotaan että aika riittää ja hän pääsee hyvään iskuun.
Ukonmaanahon Jannelle edustustehtävän suo mielellään, kaverilla on ollut vaikeuksia aivan "riittävästi" vuosien saatossa. Oli 19-sarjan EM-kisoissa 4. Tampereella 2003, mutta vasta viime vuonna juoksi sitä nopeammin. Hyvänä kilpailijana voi tehdä ennätyksensä, mutta todennäköisesti se ei vielä riitä finaaliin, mutta jo kisapaikka on kova sana, tsemppiä Jaukki !
Kolmas esteilijämme on peruspositiivinen Pohjanmaan kaveri eli Joonas "Mäyrä" Harjamäki. Ameriikan vuosi vei häntä tasollisesti selkeästi eteenpäin, kiitos lämmön ja sitä kautta säilyi ehjänä. Uskon, että hän tekee kisoissa ennätyksensä, mutta samat sanat kuin Jannelle, ei taida vielä riittää finaalipaikkaan. Tosin erien vauhdinjako yms. vaikuttaa ja toivotaan että erät ovat sopivasti kiihtyviä jolloin ennätystuloksilla on kavereilla saumat jatkoon.
Pitkille ratamatkoille (vitonen ja kymppi) lähtee edustamaan varma kaksikko; Matti Räsänen ja Jussi Utriainen.
Molemmilla lienee paremmat mahdollisuudet kympillä, joka on heti kisojen avauspäivänä. Uskoakseni molemmat ovat ennätyskunnossa, mutta kärki on kova ja optimisellakaan arviolla ei ole pistesijat realistisia. Kuuma keli ja kärjen kova vauhti voi tuoda uskalikkoja tuloksissa alaspäin ja se voi nostaa molempien osakkeita, sillä pidän tätä kaksikkoa erittäin järkevinä juoksijoina. Vitosella ovat mukana myös ja jos tekevät ennätyksensä ovat onnistuneet mainiosti, mutta siinä jatkoon pääsy vaatii jo hieman itsensä ylittämistä, toivotaan sitä. Palautumisaikaa kympiltä ei liiemmälti suoda sillä on vain yksi välipäivä. Jussi on tosin tottunut kotimaassa kisaamaan jopa kahdesti päivässä (SM-maastot ja Hunaja-hölkkä), mutta täällä vastassa on kavereita joiden taso on kovempi kuin kotimaassa.
Vaikkakin saimme jalkeille melkoisen ison joukkueen niin täytyy olla hivenen pettynyt siihen, että mukana ei ole yhtään maratoonaria eikä naisia kuin yksi.
Barcelonan jälkeen onkin EM-kisat "tynkä"-sellaiset Helsingissä 2012, jolloin jalkeille saadaan varmastikin iso joukkue. Toivoisin että pystyttäisiin myös satsaamaan niihin taloudellisesti ja tuen piiriin nostettaisiin nuoria uskalikkoja joilla on mahdollisuus olla mukana joukkueessa. Kustannukset kasvavat korkoa sitä seuraavien kisojen kautta ja panostamalla nuoriin panostetaan samalla tulevaisuuteen.
Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan EM-kisoja, joissa jokainen osallistuja on voittaja, mutta vain 3 parasta palkitaan.

SM-viestit

lähestyvät "uhkaavasti" oletko valmis ?
Viestien suhteen alkaa vaikuttamaan samalta kuin karnevaalienkin osalta, parhaat juoksijat (kestävyysjuoksun osalta) puuttuvat, miksi ? EM-rajan saavuttaneet ovat korkean paikan leirillä, toivottavasti onnistuvat siinä. Ennen vanhaan (70-luvulla) kaikki osallistuivat mm. Pekka Vasala ratkaisi Mäntsälälle voiton hurjalla henkilökohtaisella suorituksellaan, mutta hänestä tulikin vain yksinkertainen olympiavoittaja.
Alustavasti kilpailut saattavat olla hyviäkin katsojan kannalta, kun ei välitetä tuijottaa tulosta (=aikaa) vaan keskitytään ites kilpailuun. Ilmoittautuneita on pitkästä aikaa ihan mukavasti, toivottavasti kaikki kynnelle kykenevät myös osallistuisivat. Viestit ovat niitä harvoja tapahtumia jossa seuran edustaminen ja värit nousevat henkilökohtaisen urheilun yläpuolelle. Uskoakseni monille ns. 2-ketjulaisille viestit ovatkin kauden kohokohta. Jos ei ole realististä mahdollisuutta henkilökohtaiseen mitaliin on viesteissä mahdollisuus saada kultaa ja kunniaa. Viestimitalin avulla jaksaa jatkaa seuraavaan kesään ja silloin voikin olla jo oma vuoro henkilökohtaisellakin tasolla.
Uskon ja toivon että viestikisat onnistuvat ja saavat ansaitsemaansa huomiota, sillä onhan ne ruåtsikielisellä pohjanmaalla jossa stafett-karnevaalit ovat aina huipputapahtuma.

Karnevaalit

Ovat onnellisesti ohi. Mitä jäi käteen ?
Paljon positiivista tekemistä nuorilta urheilijoilta siis leirin osalta.
Itse kilpailutapahtumat onnistuivat mainiosti, sillä oli tehty muutos jossa mukaeltiin BMC-tapahtumia. (BMC= British Milers Club) jossa siis tehdään eräjaot ennätysten mukaan, ei iän perusteella. Tämä onnistui meilläkin mainiosti eikä missään erässä himmailtu vaan luukutettiin vauhdilla kohti ennätyksiä. Kun vierellä oli "tuntemattomia" ei tarvinnut kyttäillä eikä odotella loppukiriä vaan keskityttiin vauhdin hurmaan ja ennätysten tekoon. Muutamaan erään oli saatu jänistelytkin aikaiseksi. Suurkiitos Aki Nummelalle joka teki Jämsässä kovan harjoituksen ja veti kasin A-erän loppuun asti kuten teki myös kolmosen B-erässä, voittaenkin molemmat. Ameriikan mantereella Aki on tottunut kovaan kilpailuruljanssiin ja siitä voisi olla monella opittavaa.
Kaikkeen ei tietysti voi olla tyytyväinen, sillä muilla karnevaaleilla Suomen ehdoton kärkikaarti on paikalla, miksei se onnistu kestävyysjuoksussa ??? BMC-kisoissa vetojuhtina on Brittien kärkimenijöitä, kuten Räsäs-Matin ennätysjuoksussa jänönä toimi 13.28 menijä A Vernon. Ehkä se taso ja lajiylpeys auttaa heitä siinä, meillä olisi siinäkin opittavaa. Meillä on kuitenkin niin vähän "oikeesti" kovia, etten vaan jaksa ymmärtää karnevaalien karttamista. Nuorille juoksijoille olisi ensiarvoisen tärkeää nähdä aikuisparhaimmistoa samoissa kekkereissä, sillä harva juniori on mukana eliittikisoissa tai Kalevalaisissa. Mikäli omaisin "valtaa" niin velvottaisin kaikki SUL:n tukiurheilijat karnevaaleille esimerkin näyttäjiksi. Lajin jatkuvuuden kannalta se olisi mitä parasta PR-toimintaa, mutta miksi näin ei tehdä ?
Kestävyysjuoksijoita on saavuttanut EM-rajoja melkoisen hyvin ja se varmasti lisää junioreilla lajin kiinnostuvuutta kun on kisoissa katseltavaa vähän eri tavalla. Tämä olisi hyödynnettävissä mutta tehdäänkö sitä , kas siinäpä kysymys. Laji kaipaisi "matkasaarnaajaa" ja olisin siihen valmis jos jokin taho (SUL?) olisi valmis kustantamaan matkakulut reissaamiseen...sitä odotellessa toivotan kaikille oikein hyvää ja tuloksellista kisakauden jatkoa...nähtäneen viesteissä.

Kisat

on monella mielessä ja onkin hienoa, että EM-kisoihin saadaan kotimaisia raastajia monelle eri matkalle. Tulosrajat ovat jo saavuttaneet 1500m:lle Hamm-Sandells-Bergdahl, vähän harmittaa kun kavereista on tullut niin kovia etteivät enää vaivaudu kotimaan kisoihin. Hamm asustelee ja kisaileekin runsaasti kotimaassaan Saksassa, mutta SFI:n poikien vähäinen kilpaileminen vähän arveluttaa ? Kisat ovat kuitenkin parasta harjoitusta, koskaan ei harjoituksessa saa sitä puristusta jota kisassa tarvitaan. EC-kisassa kaverit pistelivät mallikkaasti, mutta siinä huomasi että kovia ovat muutkin. Hidasvauhtisessa alkuvauhdissa ei saa "Jättäytyä" liian kauaksi, Niclaksella on vielä paljon opittavaa...ei se paljoa lohduta, että on nopein vikalla rundilla jos sijoitus on 7. Mikael veti myös mainiosti vikan tonnin, alle 2.30, mutta "isot" pojat veti vielä koevmpaa. TOivotaan, että korkealla on hyötynsä ja kaverit laskeutuvat nälkäisinä ja tuloksellisina alas. Mihin se riittää on vielä arvoitus. Toki Rikullakin on vielä mahdollisuus tehdä kyseinen tulosraja (ja Jukalla) ja se olisikin hienoa kun jouduttaisiin karsimaan kisapaikasta !
Toistaiseksi kasilla ei ole rajaa rikottu, mutta huomen illalla tilanne voipi olla toinen, kun Lahtio avaa kautensa Espoossa. Rajaa hamuaa myös Raanlunti ja voi sen rikkoa myös 1500 llakin ? Toivotaan että kaverit onnistuvat.
Pitemmillä matkoillakin on kisoihin lähtijöitä, kun Räsäs-Matti on paukutellut enkkansa sekä vitosella että kympillä. "Vanha" kestokone Jussikin on äitynyt hyvään vauhtiin ja lähtee tavoittelemaan ennätystään Barcelonaan, mihin se itse kisoissa riittää jää nähtäväksi. Valitettavasti Sääri on tukkoisena jäänyt viimevuoden tasostaan eikä ilmeisesti enää yritä rajaa ?
Esteissä on jo kaksi kaveria, Jukka ja Janne on saavuttaneet rajat kisoihin, ja Mäyrä ilmeisesti Jannen avustuksella yrittää tehdä saman huomenna Espoossa, rajahan jäi vain reilun sekunnin päähän Ameriikassa, mutta mahtoikohan runsas kilpaileminen viedä parhaan terän, toivottavasti ei.
Naisten puolella on ollut aikas hiljaista, mitenköhän käy eli ainakin Sandralla on mahdollisuudet nousta kisoihin ja JOhannalla toipuessaan kisakuntoon. Keskimatkureilla tulee kiire, mutta toivottavasti joku onnistuu, näillä näkymin parhaat edellytykset ovat Marilla.
Kiehtovaa on seurata ainakin seuraavat päivät kun aikas moni on tulessa, toivotaan parasta....

tuloksia

On jo saatu aikaiseksi, mutta ollaanko tyytyväisiä ? Jotkut ovat , toiset eivät. Mielestäni tulosurheilun raadollisuus tulee esille kovin selkeästi tulosten muodossa. Vaikka tuntisi olevan hyvässä tai jopa erinomaisessa kunnossa mutta tulokset eivät ole sitä mitä on haettu ei voida olla tyytyväisiä. Mistä se johtuu ? Siinäpä "tuhannen taalan kysymys" !
Harjoituksissa yleensä tehdään kovat ns. pätkittyinä, mutta kilpailuissa ei ole taukoja. Se miten vetoharjoitusten kautta voidaan arvioida odotettavissa oleva tulos riippuu monesta tekijästä. Urheilijat ovat yksilöitä ja toinen voi tehdä "jäätäviä" vetosarjoja pienelläkin palautuksella mutta yhtäjaksoisena ei onnistuta. Nytkin kyse on kestävyydestä tai sen puutteesta.
On melkoisen helppoa hyväkuntoisen tehdä vaikkapa 10x200m a' 30" palautus 200 hölkkää. Tuohan on perinteinen malli, mutta tehoaako se ? Mielestäni ei ! Kestävyysjuoksijan palautumiskyky on yleensä hyvä ja tuo 200m:n hölkkäpalautus kestää ~minuutin ja kuormittavuus jää vähäiseksi. Toki tarvitaan myös nopeaa, rentoa juoksua mutta joskus on myös ruoskittava itseään, jos haluaa tuloksia. Olenkin tullut siihen tulokseen, että 200n vedot pitää tehdä selkeästi lyhyemmällä palautuksella esim. 100m:n hölkkä tai vieläkin lyhyempänä. Olen kokeillut muutaman kerran 150 metrisiä 50 m:n kävelypalautuksella ja se tuntuisi sopivan melkoisen hyvin, vauhdit pysyvät hyvinä, juoksu rentona mutta saa samalla sopivasti kuormittavuutta.
Tietysti on huomioitava kilpailtava matka vetoharjoittelussakin. Kasille ja mailille pitää tehdä nopeaa rentoa juoksua paljon, mutta pidemmille matkoille on löydyttävä enemmän rutistusta. "Vaikeutena" on kilpailut, sillä ilman niitä harjoittelun suunnitteleminen olisi helppoa. Tosin kilpailuja vartenhan harjoitellaan, mutta tarkoitin lähinnä rytmitystä eli mitenkä saataisiin optimaalisesti harjoitukset sovitettua kisarytmeihin ? No sehän on taas yksilöllistä ja toinen urheilija voi tehdä kovan harjoituksen 24 tuntia ennen kisaa ja toinen tarvitsee palautumiseensa 72 tuntia, no tuossa juuri on valmennuksen haaste ja mielenkiinto.
Itse olen nyt yrittänyt vähän liikuskella sekä hölkäten ja kävellen ja olenkin huomannut että se aktivoi myös ajatustasolla. Metsän siimeksessä käyskentely tekee hyvää keholle ja mielelle ja valmennusasioihinkin tulee sopivasti "omakohtaista" syvyyttä.
Itse aloitin uudelleen lenkkeilyn pitkähkön tauon jälkeen tuossa alkukeväästä ja tulokset ovat mairittelevia, toki pohjalta on helpompi nousta ylös kuin jo hyväkuntoisesta tehdä huippu. Mutta tarkoitan lähinnä sitä, että määrien ja tehojen maltillinen lisääminen pitäisi näkyä myös urheilijoilla tuloksissa. Ehkä me valmentajat olemme liiankin maltillisia emmekä uskalla teettää tarpeeksi kovia harjoituksia riittävän usein ja sen takia kehittyminenkin on turhan maltillista. Urheilijalla ei kuitenkaan ole kuin yksi ura ja tietynlainen riskin ottaminen tulisi kuulua huipulle pyrkivien ohjelmiin ja asenteisiin. Maltillisella tekemisellä tuloksetkin jäävät maltillisiksi ja sitähän ei kuitenkaan toivota, mutta miksi ei uskalleta riskeerata ? Sitten kun menee "yli" ollaan heti sanomassa: "toi nyt oli nähtävissä", mutta jos onnnistuu niin ei tule tukea, ainoastaan kateellisia lausuntoja tyyliin:"Helppohan sun on valmentaa kun sulla on niin hyviä urheilijoita", molemmat edelläolevat jutut on omakohtaisesti koettuja.
Kaikesta huolimatta toivon, että urheilijani saavuttaisivat asettamansa tavoitteet tänäkin kesänä ja heittäytyisivät rohkeammin kovaan harjoitukseen mukaan.

Kisailua

Kisoja varten harjoitellaan ja tsekataan mitenkäs harjoittelu on purrut. Omista valmennettavistani lähes kaikki ovat jo avanneet kisakauden ja loputkin tekevät sen tänäiltana Turussa tilastopajassa. No mitenkäs on talvehdittu ? Hyvä kysymys.
Usein ensimmäiset kilpailut ovat vähän vaikeita kun on vauhti hakusessa. No miksiköhän se o näin..eipä osaa tietää.
Rataharjoitukset, pätkityt kovat voivat mennä hyvinkin mallikkaasti muttei siitä huolimatta se näy suoraan tuloksessa. Jotenkin ihminen on psyko-fyysinen ja olisi tärkeää saada onnistumisia, jotta tuloskehitys olisi myönteistä lopun kesää. Vaikka tietäisi olevansa erinomaisessa kunnossa, mutta tulokset eivät osoita sitä niin herää epäilys mitä pitäisi tehdä ?
Onneksi suurin osa "Omistani" on aloittanut mallikkaasti; Ennätyksiäkin on jo tullut ja muuten kelpo suorituksia. Ehkä positiivisin asia on ollut Sannin palaaminen tasolleen. Kilpailijana erinomainen, sillä harjoitusten perusteella Janican pitäisi tasapäin taistella etenkin kolmosella. Onkin mielenkiintoista tänä iltana nähdä miten 1500M:llä käy ? Kesän pitkittyessä Sanni "siirtynee" vitoselle ja Janica esteisiin, mutta kaikkien matkojen on kuljettava jos meinaa olla ennätyskunnossa.
Veera "toipuu" kirjoituksista ja uusin valmennettavani Laura avaa kisakautensa myös Turussa.
Miespuolisista ratakauden avaus siirtyy vielä ainakin Brunilla, ilmeisesti harjoitus oli keväällä liian kovaa ja nyt on jumi (="ylikunto") päällä, valitettavasti. Jole avasi jänistellen Joensuussa ja se menikin mallikkaasti, mutta Eltsun kolosella oli päällä täysi kulkemaattomuus tai ainakin vaudit kateissa. Eka tonni meni 2.55 ja se vauhti jäi päälle eikä pystynyt mitenkään muuttamaan rytmiään, erikoista sillä puheittensa perusteella ja myös näkemän perusteella juoksu näytti ihan hyvältä. Hynä veti lähelle enkkaansa ja Kari teki enkan. Tänään avaa kautensa 1500 m:lla Hynän ja Karin seurana sekä Miikka että Ali ja uusin tulokkaani, maratonin 2.44 pistellyt Matti.
Pikajuoksijoista kauden ovat jo aloittaneet Jukka ja Kimmo 300m:llä ja jatkoa seuraa tänään 200 m:llä, Arttu, Mikko ja Antti ilmeisesti vielä panttaavat ?
Valmentajan näkövinkkelistä kisat ovat mukavia, sillä isossa porukassa yleensä joku onnistuu vaikka toisilla menisikin huonommin. Olisihan se hienoa jos olis joskus sellanen kisa, että kaikilla kulkisi...sitä päivää odotellessa.

Nice asiaa

Elikkä viikonloppu vierähti Pajulahdessa naisprojektin merkeissä. Projekti on Pajulahti-säätiön ja SUL:n kestävyysjuoksun yhteistyöprojekti. Sen tarkoituksena on kannustaa ja vähän avustaakkin niitä kestävyysjuoksunaisia joiden taso ei aivan yllä "Mäkelän ryhmiin", mutta ovat ikänsä puolesta jo aikuisten sarjassa. Näitä naisia tarvitaan mm. Ruotsiottelun pitkille matkoille ja maaottelu on liiton tärkeimpiä ja näkyvimpiä tapahtumia.
Leirille kutsutuista lähes kaikki olivat noudattaneet kutsua, hyvä niin. Perjantain kevyehkön VK-harjoituksen päätteeksi radalla vähän estetapailua tyyliin 10x100 2:lla iadalla. Lauantaina oli aamulenkki ja iltapäivällä käytiin läpi vähän kisakalenteria, jospa kerrankin saataisiin kotimaisiin kisoihin parhaat samaan kisaan mukaan. Iltapäivälenkin jälkeen oli ohjelmassa vähän lihaskuntoa, hyppelyitä ja kuntopalloilua. Illan huipennuksena oli joukkue-frisbee-golf, jonka voittajaksi selviytyi valmentajien joukkue, tosi tiukan taistelun jälkeen.
Sunnuntai aamureippailun ja aamupalan jälkeen oli ohjelmassa rataharjoitus. Porukassa totuteltiin estejuoksun saloihin 5x600m 5:llä aidalla/esteellä/kierros, palautuksena oli 200m kähö. Tämän harjoituksen toteuttivat Mäkelän Janica, Sajannin Eeva, Kankaan Minna-Maria sekä Skytän Saara. Hapot nousivat kohtuullisesti ja harjoitus oli onnistunut, Nummelan Minna teki tyhjennysharjoituksen jo ennen vetoja mutta sitkeästi veti harjoituksensa läpi, 3x1000m. Määttäsen Anna-Mari ja Tuomisen Mira tekivät oman kovansa tv kova 8km ja sekin oli onnistunut asia.
Leiriltä lähti lounaan jälkeen koteja kohti väsynyt mutta onnellinen porukka, tai ainakin niin olin aistivinani. Toivottavasti tästä pienimuotoisesta projektista on hyötyä edes vähän. Valmentajat; Ekblom, Virlander, Karra, Nummela, Skyttä ja minä olimme ainakin näkemäämme tyytyväisiä. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesän kisailuja.

Radalle

Tekee jo juoksijan mieli.
Suurin osa juoksijoista harjoittelee pitkän ja pimeän talven tavoitteenaan parantaa ennätyksiään radalla. Viimeistään toukokuussa porukat heräävät talvihorroksestaan ja kaivavat piikkarinsa esille. Liian myöhään, sanon minä ! Piikkarit pitäisi olla esillä koko talven, jotta jalat tottuvat niihin ja etenkin vauhteihin. Olympiavoittaja ja maailmanennätysmies Sebastian Coe sanoi osuvasti: "Ei koskaan kaukana nopeudesta!".
Mielestäni tuo on täyttä totta etenkin kasilla ja maililla. En usko, että siitä on haittaa pitemmilläkään matkoilla ? Jostain syystä on meihin Suomalaisiin valmentajiin ja urheilijoihin iskostunut malli jossa vauhdit haetaan "unhon yöstä" ja toivotaan että ne löydetään.
Kestävyysjuoksijan tärkein ominaisuus on luonnollisesti kestävyys, mutta kestävyyttä on monen sorttista ja niitä kaikkia tarvitaan. Joka matkalla on omat ihmeellisyytensä. Ilman kestävyyttä ei voi menestyä, muttei ilman nopeuttakaan, siis tarvitaan nopeuskestävyyttä. Kilpajuoksussa juostaan vauhdilla eli tarvitaan vauhtikestävyyttä ja jotta noita ominaisuuksia voidaan kehittää tarvii perusta olla kunnossa, eli tarvitaan peruskestävyyttä. Jossain vaiheessa kisaa mennään hapoille ja vedetään maksimeilla eli tarvitaan maksimikestävyyttä.
Tuolla aiemmin olin nopeuden kannalla, mutta mikä käänsi kelkkani ? Se tosiasia ettei nopeudesta ole mitään hyötyä jos vikalle kierrokselle lähdettäessä on jo 100 metriä kärkeä perässä. Kestävin voittaa aina, mutta jos molemmilla on yhtä hyvä kestävyys niin nopeus voittaa joten ympäri käydään ja yhteen tullaan...eli tarvitaankin sitä nopeutta. Voittaakseen kilpailuja on juoksijan tehtävä paljon harjoituksia joilla voidaan tarkastella senhetkistä kuntoa. Kunto, tuo sana jota paljon käytetään ei kerro mitään ? ja toisaalta kaiken. Kunto pitää sisällään myös henkisen kunnon ja se on voittajilla kovempi kuin pistemiehillä ja -naisilla. Fyysisestä huippukunnosta ei ole mitään hyötyä jos henkinen kunto ei ole kohdallaan. Henkinen kuntokin kohenee hyvien, onnistuneiden harjoitusten seurauksena.Jotta voi tehdä hyviä harjoituksia tarvitaan kaikkia ominaisuuksia, joten kestävyysjuoksu onkin monipuolinen laji.
Rataharjoitukset ovat kovia henkisesti kun tavoitellaan jotain tiettyä vauhtia, jos ei onnistuta on valmentaja tehnyt liian kovan harjoituksen senhetkiseen kuntoon nähden. Jos taas vauhteihin päästään helposti on kyse joko hyvästä kunnosta tai liian helposta harjoituksesta. Valmentajan tulisikin tuntea valmennettavansa niin hyvin, jotta voisi tehdä jokaiselle sopivan, henkistä kuntoa nostattavan harjoituksen. Siinä sitä on haastetta kerrakseen. Vai pitäiskö jättää kello pois harjoituksista ja luottaa tuntemukseen, joillekin voi sekin sopia, mutta useimmat haluavat vahvistuksen sille, että nyt menee hyvin.
Ratakisat lähestyvät omallakin ryhmällä ja ollaan jo käyty testailemassa "Kuntoa". Pikajuoksijat ovat hyödyntäneet lämmön ja myötätuulen ja vetänee kovilla vauhdeilla, mutta rennosti. Keski- ja pitkänmatkan menijät ovat "tutustuneet" vauhteihin perusharjoitteilla kuten 3x5x300/100m kävelyä/5min hölkkää, vetojen vauhdit ~1500m:n oletetulla kilpailuvauhdilla. Harjoitusvauhdit ovat kertoneet sen, että suurin osa on talvehtinut hyvin ja voidaan odotella heti kauden alkuun ennätyksiä. Näinhän se pitääkin olla kun kyseessä on nuoret urheilijat, eli pitäisikin jatkaa siitä mihin viime syksynä jäätiin. Mielenkiintoinen kesä on tulossa ja parin viikon päästä ollaan jo paljon viisaampia, rata voi olla arvaamaton....

pikaruodinta

Maastojen osalta...
Miehet 12km
Odotetut nimet kärjessä, Jussi on maastokone ja Matilla ei ehkä ollut ihan paras päivä? Obed on käsittämätön palautuja ja Tanui oli unohtunut meikäläiseltä kokonaan..sorry. Sääri ja Happo lähtivät luukuttamaan ja menestymään, mutta tällä kertaa ei paukut ihan riittäneet. Pirkolan sijoitus oli positiivinen yllätys ja Måre oli lähes "entisensä". Takala ja vielä vanhempi "Turun kaarti" , eli Kerot, Luoto, Hellsten ja Virta olivat seuraavassa letkassa...ei oikein hyvä juttu että joukkuehopeaa otettiin joukkueella jonka keski-ikä on 37, veteraanimaastot olivat jo lauantaina.
Miehet 4km
Pitkän perusteella oli vähän yllätys ettei Jussi ihan pystynyt haastamaan estemiehiä. Jukan meno oli helpon ja rennon oloista, hyvä niin ! Janne on usein juossut maastoissa mainiosti, toivotaan, että tällä kertaa se kantaa myös radalle asti. Säipän ja Puten panostus vain lyhelle tuotti hyvät sijat , mutta postiivista oli Tuokon Ramin nousu kuudenneksi taktisesti järkevällä juoksulla. "vanhat" estejyrät vetivät myös mainiosti eli Teppo ja Mikael. Taitaa tulla "hurja" estekesä kun Mäyräkin on jo näyttänyt olevansa tikissä Ameriikan mantereella, ainakin puolitusinaa alle 9 !
M-22 6km
Isossa porukassa näennäisen rauhallista vauhtia lähdettiin liikkeelle, mutta siitä huolimatta aikas nopeasti irtautui ~10 juoksijan joukkio, yllättäen siitä putosi heti alkuun hallimestari Kärjä, kuumuuden takia ? Toisella kierroksella vauhti putosi edellen mutta silti porukka harveni ja vikalle rundille lähti ~puolisen tusinaa kaveria yhdessä. AP Niinistön voimakas juoksu toi hänelle ekan mestaruuden, toisaalta kkm-vauhti jäi päälle 3.10 ! Mestaruus on kuitenkin aina mestaruus. Hopealle nousi aiemminkin maastoissa pärjännyt Pantse, ja valmentajavaihdoksen myötä uuden nousun saanut Heittolan TOmmi pokkasi ekan mitalinsa, onnea siitä. Neljänneksi jäänyt Jole oli kuitenkin suht tyytyväinen suoritukseensa, ja ilmeisesti viitossijan napannut Reima samoin. Miro osoitti, että viikossakin voi tehdä pikkuihmeitä ja juoksi yli puoliminsaa kovemmin kuin edellispyhänä. Sarjassa on paljon potentiaalisia kavereita, toki niitä tarvitaankin kun miesten pitkän listaa kattellessa oli vähän "veteraanitunnelmat"...
M-19 6km
Penski otti paikkansa jo 100m:n juoksun jälkeen ja kasvatti tasaisesti eroa pääjoukkoon jossa olivat ~kaikki ne joita sinne "odottelinkin". Huomion arvoista on se, että voittoaika oli 14 sekuntia kovempi kuin sarjaa ylempänä...Hopealle nousi hyvän loppuvedon ansiosta Lapin "albiino" eli Kalle Keskipoikela ja pronssin nappasi Arttu kuten oli tehnyt jo tielläkin. Heikkilän Villen vauhti ei aivan riittänyt samalla lailla kuin tiellä ja oli nöyrtyminen nelossijaan. Huomion arvoinen asia tässä sarjassa oli se, että Hynnisen Mikael oli 7. ai miksikö ? no siksi, että oli jo neljäs kerta perättäin kun hän oli SM-maastoissa 7.
M-17 4km
Lahden oma poika eli Ossi Kekki hallitsi juoksua ja otti "omansa" näennäisen helposti. Lapin pikkumies "Jum Jumisko" osoitti oivaa taktista kypsyyttä ottamalla hopeaa, pronssille kiri hieman yllättäen Kälviän Löytynoja ? ja raastoveljeksistä tänään parempi oli nuorempi Laurila eli LAri ollen tässä sarjassa 4. Liekö kuumuus vai mikä, mutta tässä sarjassa oli aikas paljon heittelyitä , ainakin etukäteis "tietoihin" peilaten.
Naiset 6km
Ei mitään yllättävää, Johanna ja Saara olivat melkoo nopeasti ottaneet oman paikkansa ja pitivät ne loppuun asti. Kestokoneet tulivat tällä kertaa järjestyksessä Hanna ja Maria. Seuraavana olikin suunnistajana paremmin tunnettu, Lapuan Rantanen, jonka Sanni muuten voitti reilua viikkoa aiemmin pm-maastoissa nelosella 43 sekkaa...oiskin ollu kiva nähdä Sanni naisten kutosella ? No hän oli omassa sarjassan ja Forssan mainetti piti hyvän loppuvedon ansiosta Janica ollen kuudes ja samalla tuli joukkuekulta, kun Oulun Kanervo hoiperteli loppusuoralla tajuttomuuden rajamailla, eikä koskaan päässyt maaliin...
N-22 4km
Tässä sarjassa mitalistien veikkaus oli melko helppoa eikä ollut yllättävää että Sandra, Sanni ja Kaisa ottivat mitalit. Ehkä yllättävää oli se, että Peiposen Johannan meno oli niin vaisua ? mutta toisaalta hyvän paluun teki Miettisen Suvi, toivottavasti sai uutta intoa ja nähdään vielä radallakin.
N-19 4km
Etukäteen tässäkin sarjassa kisa käytäsiin Porvoolaisten ja Ilonan kesken, ja näinhän siinä kävikin. Sara näytti jo karanneen, mutta Ilona sai kuin saikin kiinni ja johti kisaa 2 metriä, ne ratkaisevat. Sara antoi "turhaan" merkkejä kuikuilemalla vähän väliä taaksepäin, olikos siinä vinkki Ilonalle ? Zenitha osoitti pronssillaan että kestävyys on parantunut ja voidaan odottaa kovia tuloksia radalta. Muuten aikas vaisu sarja ja tasollisesti heikompi kuin nuoremmat.
N-17 4km
Pikkulikkojen kisa lähti nuottien mukaan liikkeella, Anette ja Saara luukuttivat jo hyvän matkaa karussa, mutta taisivat unohtaa,että kisassa on muitakin ja juoksivat toisiltaan jalat alta ? Anette aloitti kirinsä liian aikaisin ja hyydähti lopussa, kovaa kokemusta suursuosikeille...Voittoon pompahti vasta 14-sarjalainen Johanna Halonen ja hopeaa nappasi viimemetreillä Sofie Lövdahl, synttäripäivänsä kunniaksi eli täytti eilen 17 v ! Tässä sarjassa kärjen tuntumassa on aina ollut "alaikäisiä" ja voisikin olla paikallaan että sarja suljettaisiin ja siihen voisivat osallistua vain 16- ja 17-vuotiaat ? Annettaisiin 14- ja 15- sarjojen maastoille SM-arvo niin ehkä silloin niihinkin saataisiin parhaat mukaan ?
Ratakausi kolkuttaa jo ovella ja toivottavasti lämmön tulo herkistää myös juoksijat ja he saavat heti kauden alkuun hyviä tuloksia, siitä on hyvä jatkaa kohti kesää !

SM-maastot

Keväinen kestävyysjuoksutapahtuma ,SM-maastot järjestetään ensi sunnuntaina Lahden hyppyrimäkien kupeessa. Reittikartan ja videokuvan perusteella kyse on lähinnä tiejuoksusta metsässä, varsinaisesta maastojuoksusta ollaan aikas kaukana. Se onkin taas toinen juttu onko se hyvä asia vai ei, mielestäni myöhäiset maastot ovat parempikin olla "helpolla" ja nopealla radalla.
Ilmoittautumisia katsellessa harmittaa poisjäännit kuten miesten nelosella olisi mukavaa ollut nähdä herrat: Harjamäki, Nummela, J Nieminen sekä SFI:sta ainakin Bergdahl ja Sandells. Pitkällä olisin kaivannut Muukkosen ja J Järvenpään mukanaoloa, mutta näillä mennään.
Naisten puolelta puuttuu "maastoikoni" AM Sandell-H , jolla on pätevä syy; kesäkuussa syntyvä kolmas lapsi. Puuttujien listalla on myös viime vuonna menestyneet Kaisa Lehtonen, Mari Järvenpää sekä Minna-Mari Kauppi sekä monipuolinen kestävyysurheilija Maija Oravamäki.
Spekulaatioihin, ensin miesten 12km.
Voittajasuosikkeja on selkeästi kaksi; hyvää kevätkuntoa esittänyt Jussi U sekä Räsäs-Masa, on vaikea kuvitella että joku sotkisi tämän kaksikon menoa ? Obed olisi ilman viikon takaista maratonia ollut varmaan aikas samoilla askelilla ? Seuraavassa porukassa viilettävät todennäköisesti JKU:n kolmikko Hena, Takala, Puttonen sekä Sääri ja Måre ? Jatkosijoista käyvät kilpajuoksua vanhat herrat kuten Kerot, Virran Mikko sekä Luoto ja Hell. Francis on ollut täysin ulkona kuvioista koko kevään, mutta hänestä ei koskaan tiedä ja voi löytyä sijalta 3. tai DNF ...
Miesten 4km:
Ykkössuosikki on ilman muuta Jukka K, toivottavasti hänen asiansa ovat hyvällä mallilla ja nähdään vauhdikasta juoksua. Kakkoskatergoriassa viilettääkin melkoinen joukko; Ukonmaanaho, Wannas, MArttinen, Utriainen, Tuokko, Viren, Mustonen, Hamberg ja ikinuori Syrjälä. Tämän matkan arvioiminen on usein osoittautunut hankalaksi etenkin tuplaajien takia, reitillä on laskua välillä 1200-1800, joten Jussi laskettelee siinä muilta paitsi Jukalta karkuun ?
Naisten 6km:
Etukäteen näkisin parhaat mahdollisuudet mestaruuteen olevan Johanna Lehtisellä. Kakkoskoriin riittääkin paljon tarjokkaita, valitettavasti en huomannut ilmoittautuneissa Skytän Saaran nimeä ? Mutta listalleni pääsevät kuitenkin ainakin hyvän kevään juossut Maria Söderström, aina maastoissa viihtyvä Elina Lindgren sekä Sajannin kaksoset ja kestokoneet;Tuominen ja Jantunen. Oma suosikkini kakkoskorissa on Forssan Mäkelä, no ehkä tässä tapauksessa tunne on vahvempi kuin tieto ? Yllättäjäksi voi hyvinkin nousta uutta tulemista tekevä Saara Pekkarinen ? Unohtaa ei sovi myöskään MM Kangasta eikä Nummelan Minnaa...suunnistuspuolelta mukaan tuleva Merja Rantanen on myös korkealla tuloksissa...mielenkiintoista on nähdä paluun juoksubaanoille tekevä hiihtäjähuippu Silja Tarvonen.
Miehet 22v 6km:
Ykkössuosikiksi nostan viime vuoden 5. ja talven 3000m:n mestarin Kalajoen Tapani Kärjän, etenkin Laurilan ja Toivolan jalkavaivojen takia. Kakkoskoriin riittääkin porukkaa ihan riittävästi ja se on vain hyvä asia, että taso tiivistyy, sieltä voi tupsahtaa tulevaisuudessa ihan kelpo ravureita. Paluuta tekevä Tuokon Marko on yksi mielenkiintoisimmista nimistä. Maastoissa viihtyvät ONMKY:n pojat ovat myös kärkikahinoissa samoin kuin viime vuoden 19-sarjan pronssipoika AP Niinistö. Kovasti kehittynyt TU-38:n Heittola voi olla tämän kauden yllättäjä ja naapuriseuran J Lammi yltänee myös kärkiporukoihin ? Idästä tulee ilman Toivolaakin kovaa porukkaa sotkemaan kärkeä; Laakkonen, Jantunen, Ikonen, Piipponen, Lehtinen. Armeijassa olevat Sundell ja Laurila lienevät myös kärkiporukoissa kuten Lahden oma poika Granberg. Kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen sarja kun hyviä on paljon, mutta "huippuja" ei yhtään.
Naiset 22v 4km:
Mestaruudesta taistelevat Sandra ja Sanni ja heidän takanaan muista mitaleista Tynin Kaisa, Peiposen Johanna ja Hemminkin Kaksoset ja sitten kaikki muut...Mielenkiintoista on se, että Miettisen Suvi on palaamassa takaisin
ja luvassa on raastokasta menoa.
Miehet 19v 6km:
Ykkössuosikkina on Pennasen Oskari, etenkin kun viime vuoden mestari Lövdahl ei näy ilmoittautunieden joukossa, miksi ? Kakkoskoriin pääsevät maantiellä menestyneet Heikkilän Ville, Hämäläisen Markus sekä Vattulaisen Arttu. Samaan koriin pääsevät vielä Lempisen Toni ja Keskipoikelan Kalle sekä Siikaluoman Martti, Hynnisen Mikael ja Virtasen Jouni. Tämä sarja on mielenkiintoinen kun tuon ikäisillä kehittyminen voi olla hyvän talvehtimisen ansiosta melkoista...toivotaan että joku yllättää ja se voi olla vaikka Tampereelta Laakson Jaakko !
Naiset 19v 4km:
Tämä sarja on ennakkoveikkailuissani tasaisin ja tulosluettelo voi olla monelle yllättävä. Uskoisin että kärkiporukoissa viihtyvät Ilona VÄlimäki, sekä Porvoon poppoo; Kuivisto-Åkermarck-Holopainen- Söderström. Myös Turun kolmikko Raininko-Sahlberg-Jalonen hamuavat kärkiporukoihin. Kisan yllättäjä voi hyvinkin olla Zenitha Eriksson, jos vain uskaltaa roikkua kärkiporukoissa niin lopussa hän on pitelemätön...
Pojat 17v, 4km:
Tämän ikäisissä yllättäjillä on aina tilaa mutta uskoisin kärkiporukoista löytyvän ainakin seuraavia: Jaakko Piesanen; maantiemestari on ykkössuosikkini vaikka LAhden oma poika Ossi Kekki voi olla eri mieltä ?. Seuraavssa porukassa löytynevät Konsta Wilkman, Miika Pajukangas,Lari LAurila, Juho Jumisko,Miika Eskuri...ja varmaan moni muukin joita emme vielä edes "tunne"....mielenkiintoinen sarja.
Tytöt 17v, 4km:
Etukäteen homma pitäisi olla selvä eli Nikanderin Saaralle ei löydy vastusta, vai onko Haukilahden Anette eri mieltä?....muista sijoista tulleekin mainio taistelu ja porukoissa ovat Pentinmäki, Massinen,Matintalo,Maaskola ja moni muu. Tässä sarjassa on aina ollut tilaa yllättäjille ja toivon mukaan niin on tälläkin kerralla.
Sunnuntaina ollaan "viisaampia" ja lähdetään uusien ? mestarien kanssa kohti kesän koitoksia. Kaikki joita ei tullut mainittua voivat osoittaa minun olevan väärässä, tässä tapauksessa olisin vain tyytyväinen jos joku nousee selkeästi uudelle tasolle ja näyttää kykynsä.

kevät

On kotimaassakin jo hyvässä vauhdissa ja se virkistää mukavasti. Lämpötila saisi olla vähän korkeampi mutta näillähän se on mentävä. Kevään lämpöä lisäsi selkeästi se, että raastajat maailmalla saavuttivat mainoita tuloksia !
Räsäsen Matin ennätys kympillä ja EM-raja lämmitti tietysti eniten, mutta kyllä Mäyrän ennätys esteissä oli myös mukava asia. Monelta on saattanut jäädä huomioimatta, että jenkkilässä on muuallakin juostu, Niemisen Jaakko on tehnyt enkkansa niin 1500 kuin 5000 ja lähestyy kansallista kärkeä...Nummelan Aki on myös hyvässä kevät kunnossa ainakin 1500m:n osalta, toivotaan että kavereiden kunto säilyy ainakin samanlaisena kun palaavat kotimaahan.
Kotimaassa ei olla vielä päästy ratajuoksujen makuun, mutta maantiellä ja maastoissa on paljon liikehdintää. Tällä viikolla on pääosissa pm-maastot, mutta osanottajalistoja silmäillessä ei voi paljon hurraata huudella. Osanottajamäärät ovat pelottavan pieniä ja joukkuekisat allavat olla kohta historiaa. Ensi viikon kohokohtana on SM-maastot Lahdessa ja toivottavasti siellä vauhdit on kovia ja nähdään hyviä, kovia taisteluita mitaleista.
Oman ryhmäni kanssa on tehty mäkiharjoituksia, eilen oltiin Hirvensalon "hiihtokeskuksessa", melkoisen pieni töppäre siihen touhuun, mutta ~1,5 minuutin kapuaminen suhteellisen jyrkkää rinnettä ylös tekee tehtävänsä. Muutamilla oli selkeästi havaittavissa "hapenpuutetta" , olisi ollut happomittarit aikas punaisella, valitettavasti niitä ei ollut käytettävissä. Uskon, että mäen kapuaminen kehittää myös henkistä kapasitettia ja useinhan sen merkitys on palkintosijoja jaettaessa kiistaton. Fyysisesti erot ovat aikas pieniä, mutta psyykkisesti vahvimmat pokkaavat palkinnot ja hölmöltäkin tuntuva mäen kiipeäminen voi auttaa siinä vaiheessa kun loppusuoralla tuntuu pahalta..
Pyrin ensi viikon alussa tekemään SM-maasto ennakon, jos aikaa löytyy...

vika kova

reeni meni urheilijoiltani mainiosti pl. Janica jolla jalka alkoi taas oireilemaan. Miksu ja Sanni raastoivat mallikkaasti (3x2km + 500m) ja kesän odottelu voi alkaa positiivisessa olotilassa. Jole tykitti "miehekkäästi" => 2km 5.39 ; tonni 2.47 ja 500/1.16....ei oo ulkoilut menneet hukkaan. Kisat näyttävät sitten kuitenkin vasta totuuden, mutta mukavampi lähteä kisoihin kun on alla hyviä reenejä.

loppu

siis leirin osalta häämöttää. Toivon ja uskon, että lennot toimivat kotisuomeen sunnuntaina. Ulkomailla on mukavaa, mutta kyllä kotona sitten kuitenkin on mukavampaa, muistaakseni...
Vapaa-ajan vietto tällasisessa pikkukylässä kuten Monte Gordo on kohtalaisen vaikeaa=nettikahvila tai lähiseuduilla piipahtaminen. Espanja on ihan vieressä muttei sielläkään mitään erityistä ihan lähinurkilta löydy.
En tiedä urheilijoiden kantilta, mutta itsellä aika käy vähän jo pitkäksi...ehkä urheilijoille tekee välillä hyvääkin keskittyä vain urheiluun ja koittaen unohtaa kaikki stressaavat koulu- yms. asiat.
Harjoituksia on tullut pidettyä, valvottua ja seurattua melkoinen määrä. Valitettavan monet ovat "jääräpäisiä" eivätkä voi mitenkään tehdä harjoituksiinsa muutoksia ja tekevät kaikki harjoitukset yksin. Voisi tehdä hyvää välillä heittäytyä muiden vietäväksi ja sopivasti sotkea totutut kuviot.
Hyvänä esimerkkinä leirillä on ollut Kurre joka sovelsi mainiosti muiden ohjelmia ja poimi sieltä itselleen sopivat...samoin tekee Mikko L ..ehkä vieläkin voimallisemmin, aikaisempien kesien tulokset kuitenkin kertovat, että heillä se toimii. Samaan porukkaan voidaan laskea Virtaset, tällä kertaa vain jr. joka isänsä valvonnassa on valmis "Kaikkeen" ...kunhan siinä on tehoja mukana.
Enemmän soveltavaa heittäytymistä, välillä vähän rentoutumista ja sopiviin väleihin kovia rutistuksia niin kesällä tulee tuloksia...
Itselle leiri on ollut avartava ja seuraavalla ? kerralla olen taas vähän kyvykkäämpi tekemään päätöksiä ja muutoksia tarpeiden mukaan. Lämpö tekee hyvää ja kaikkien joilla on mahdollista piiphataa etelän pitävillä baanoilla ja lämmössä = suosittelen!
Syksyllä kun katselee kesän tilastoja voin muistella "Leiriläisiäni"...toivottavasti hyvien tulosten myötä !

Leireilyä

On kestänyt reilu viikko ja saman verran jäljellä. Valmentajan on hyvä olla kovalla jaksolla paikalla, sillä tunnolliset urheilijat tekevät kaiken mitä ohjelmaan on merkitty, mutta valmentaja voi tehdä tarvittaessa muutoksia ohjelmaan kun havaitsee tarpeen vaikkapa kevennykselle.
On hyvä asia, että urheilijat ovat tunnollisia, mutta luultavasti suurin osa tunnollisista ovat potentiaalisempia jumiin/ylikuntoon menijöitä kuin "sopivasti" laiskat. On taito ja rohkeus kuunnella itseään ja samalla on osattava oltava rehellinen itselleen, jos ei kulje niin ei kannata lyödä päätä seinään. Se sattuu... ja jos tarpeeksi usein lyö voi tulla vammoja ...eli tarkoitan että pikku kevennys voipi olla tarpeen ja hyväksi, sillä väkisin runttaaminen ei tuota kuin pahaa mieltä ja heikon tuloksen.
Säät ovat olleet "Monipuoliset"...viime yönä heräsin ukkosen jyrähtelyihin ja salamointeihin. Aamupäivällä olin valvomassa mäkireeniä ja vikat 3-4 vetoa porukat saivat vetää "suihkussa"...joka loppui ~samaan aikaan kuin vika veto. Piristävää toisaalta "Pitkän" lämpimän ja kuivan jakson jälkeen.
Eilen käväisin Espanjan puolella ja samalla tehtiin ruokatäydennystä, sillä energiansaanti harjoittelun ja levon ohella ovat tuloksen tekoon vaikuttavia tekijöitä. Tämä seikka korostuu leiriolosuhteissa sillä määrät ja tehotkin ovat yleensä kovempia kuin kotimaassa. Toivottavasti kaikki leireilijät muistaisivat myös tämän seikan, EI ole urheilijalle haitaksi vaikka osaisi tehdä muutakin kuin aamupuuron...kesää odotellen.

Ulkomailla

On ainakin lämpimämpää, olen Portugalissa ja aurinko porottaa mukavasti ja lämpimästi. Leireilijöitä, siis lähinnä juoksijoita on koko kylä täynnä. Paikka onkin sopiva kyseiseen puuhasteluun, mutta pitkille leireille ei ole ehkä paras paikka, sillä teitä ja polkuja on aikas vähän, joutuu sahaamaan samalla alueella. Olennaisinta tässä tapauksessa on kuitenkin pitävä alusta sekä lämpö. On tärkeää, että juoksijat saavat tehdä asioita mahdollisimman lajinomaisesti ja se ei valitetttavasti kylmässä ja jäisessä kotimaassa oikein onnistu. Lämmöllä on myös selkeästi palauttava vaikutus ja uskoakseni myös henkisesti tekee hyvää päästä lämpimään ja pois arkirutiineista edes hetkeksi.
Maailma on muuttunut ja "pienentynyt" nettityöskentelyn mahdollistaessa vaikka ETÄ-työskentelyn sekä opiskelunkin. Ei voida ainakaan kotimaisia raastajia syyttää yrityksen puutteesta, sillä porukkaa on paikalla runsaasti ja se mahdollistaa laadukkaat ja kovat yhteisharjoitukset valmentajien valvovien silmien alla. Täytyy vain muistaa, että kova ja hyvä ei aina suinkaan tarkoita samaa...ylimenon vaara vaanii "nurkan" takana jos ei malta kuunnella riittävästi omaa kehoaan. Kilpailullisuus on hyvä asia, mutta jatkuva kilpaileminen voi suistaa elimistön raiteiltaan ja koko leiri menee "hukkaan"...

Toivottavasti saisin itsenikin edes jonkinmoiseen kuntoon leirin aikana, ei ainakaan voi syyttää olosuhteita eikä ajanpuutetta, kaikki on kiinni itsestä! Olen jonkin verran pyöräillyt, kävellyt sekä tehnyt vähän lihaskuntoa...eipä "eläkevaarin" tarvitse muuta tehdäkkään, kunhan malttaa myös katsoa mitä tai paremminkin paljonko ruokaa suuhunsa laittaa. Hyvää kesän odotusta sinne kotimaahan, valitettavasti takaisin tullessani siellä ei taida olla kesä, ei ainakaan näissä lämpötiloissa.

Muutos...

On käsillä. Nyt on kyse itsestäni, sillä ura Laivastossa on käytännössä ohi. Perjantai 26.3. oli viimeinen varsinainen työpäivä ja nyt alkoi lomat, vapaat yms. ja sotilaspassin haen syksyllä. Ura alkoi 1.10.1980 ja käytännössä se tarkoitti myös kilpajuoksun loppumista. Aloitin aluspalveluksessa ja olimme niin runsaasti merellä ettei ollut mitään mahdollisuutta jatkaa juoksemista kilpailumielessä.
Valitettavasti unohdin kuntoilunkin (tai no puntinnostot jatkuivat..) muutamaksi vuodeksi, kunnes 90-luvulla aloitin uudestaa jopa niin voimallisesti että osallistuin muutamiin maratoneihinkin sekä Suomi-juoksee tapahtumiin (kuntoviesti Utsjoki-Helsinki). Kaikkeen löytyy aikaa jos on halua, olin edelleen laivapalveluksessa mutta silti sain kerättyä vuoteen (95) ~2800km ja se tekee kuitenkin lähes 8km/pv ja olimme merellä paljon!
96-vuoden alusta jäin maihin ja siirryin esikuntaan, jossa aloitin koulutusalan toimistoupseerina mutta samalla kouluttauduin työn ohessa liikunnanohjaajaksi ja aloitin liikuntakasvatusupseerina 1.7.98 ja olin siinä tehtävässä tähän päivään asti (tosin nimike vaihtui jossain vaiheessa liikuntasektorin johtajaksi).
Ura oli monivaiheinen ja kouluttauduin sotakoulujen lisäksi siis liikunnanohjaajaksi sekä ammatitivalmentajaksi ja toivottavasti pystyn hyödyntämään oppimiani taitoja myös siviilissä.
En kuitenkaan usko osallistuvani reserviläistoimintaan, vaan nautin "vapaudesta"...

Vastuu ?

Jokaisessa asiassa vastuu on jollakin. Kysymys kuuluukin kenen on vastuu jos tulosta ei tule urheilussa ? Vastauksia voidaan varmaankin spekuleerata loputtomiin ja selkeää vastausta ei varmaan voida antaakkaan. Voidaan kuitenkin pohtia eri vaihtoehtoja ,mutta tuloksenhan tekee aina kuitenkin urheilija.
Jos tulos on heikko niin mistä se johtuu ?
1) Urheilijan kapasiteetti ei riitä parempaan
2) Valmentajan tietämys ei riitä viemään urheilijaa tästä eteenpäin
3) valmistautuminen kilpailuun ei ole onnistunut
4) taustalla jokin pieni vamma tai sairaus
5) harjoittelu on ollut vajavaista
Ylläolevat ovat asioita joita ei välttämättä ääneen lausuta.
Kohta 1 on vähän "tabu" eli ei uskalleta ääneen kertoa urheilijalle eikä muille taustajoukoille että ominaisuudet ovat rajalliset ja ollaan tultu äärirajoille.
Kohta 2 samantyyppinen asia, halua ehkä olisi pitemmälle mutta kyvyt eivät riitä, mitä tehdä ? mielestäni tulee olla rehellinen urheilijalle ja keskustella asiasta : miten eteenpäin ?
Kohta 3 epäonnistumisia tulee, mutta analysointi on aina paikallaan, sanonta : "vain tyhmä tekee saman virheen kahdesti", on valitettavan usein totta urheilussa ja kilpailuihin valmistautumisessa. Kokeilut pitää tehdä kovien harjoitusten edellä, EI kisoissa.
Kohta 4 Urheilija usein vähättelee pientä nuhaa tai pientä kolotusta, mutta prosentin tai parin heitto voi olla "ratkaiseva" ja sairauksien vast. vähätteleminen on lopetettava jos on tarkoitus olla joskus oikeasti kova, sillä vain terve urheilija voi menestyä
Kohta 5 Harjoittelu ei varmaan koskaan ole täydellistä, mutta liian usein mennään kilpailuihin vajavaisella valmistautumisella ja sitten petytään. Aina on syytä ennen kisaa jo tiedostaa kisan luonne ja miten siihen on valmistauduttu ja vasta sitten on aika tehdä analyysi.
Mikäli on tarkoitus päästä huipulle on edellä mainitut asiatkin oltava kunnossa , se vaatii saumatonta yhteistyötä ja luottamusta urheilijan ja valmentajan kesken. Asioista on voitava keskustella avoimesti, molempien tulee kuunnella toista, mutta jatkuviin muutoksiin ei saa sortua vaan tietty linja on säilytettävä. Joskus valmentajan vaihdos auttaa, mutta ei se kuitenkaan mikään ihmeiden tekokeino ole, tuloksen tekee AINA urheilija.

sprintti ?

Olen kateellisena katsellut telkkarista hiihdon sprinttejä, valitettavasti lajimme on liian vanhoollinen ja muutoksia ei juurikaan tehdä. On mielestäni turha valittaa yleisön puutetta jos ei ole mielenkiintoisia kisojakaan.

Itse järjestin sprinttikisan Turussa syksyllä 2006 ja urheilijoiden puolelta vastaanotto oli mainio. Laiskuuttani en ole viitsinyt jatkaa kyseistä kisaa (=> hoidin kaiken yksin, se ei vaan ole "hauskaa". Onneksi Forssassa on herätty ja viime vuonna ensi kertaa ollut sprintti keräsi mukavan määrän porukkaa. Toivottavasti tapahtumasta tulee perinteinen, tänä vuonna se on 23.5. samana päivänä on PM-kymppi, mutta tuskin kovastikkaan vaikuttaa osanottajiin. Kaikki juoksijat Forssaan, laittakaa kyseinen päivä kalentereihinne !

Kohti kevättä ?

Ulos katsoessa ei sitä huomaa, että kevät tulee, mutta kalenteri kertoo asian "oikean" laidan. Hallikausi on paketissa ja nyt on aika suunnata katseet kohti kesää ; kevään kautta.

Kevät on juoksijan tärkein aika, hyvinkin mennyt talvi voidaan romuttaa väärällä (=lue. liian kovalla) harjoittelulla. Etenkin ne kenellä on mahdollisuus lähteä etelän lämpöön sekä pitäville alustoille on vaarana innostua liikaa ? Toinen asia onkin se, että mikä on liian kovaa ja mikä tarpeeksi kovaa ? Totuushan on kuitenkin se, että kovat on kovia myös harjoittelun osalta. Vauhdit, mäet ja määrät on onnistuttava sovittamaan oikein kunkin tason mukaan, jotta voidaan saada talviharjoittelun hedelmät korjattua kesällä...kuulostaa hyvin yksinkertaiselta, mutta sitä se ei todellakaan ole. Jokainen on yksilö ja palautuminen vaikuttaa kehittymiseen ja/tai tukkoisuuteen..

Suosittelen kuitenkin kaikille joilla on mahdollisuus lähteä etelään harjoittelemaan myös tekemään sen. Suomen talvi on ollut pitkä ja kova ja pelkästään henkisesti on tärkeätä, että päästään tekemään harjoitteita sekä lämpimässä että pitävällä alustalla. Rytmitys ja tehot ovat valmennuksen kulmakiviä ja niiden sovittaminen sopivaksi on pääasia kehittymiselle. Saa olla eri mieltä mutta siinä tapauksessa on väärässä !

Maastokisojen kautta radalle, nähdään Portugalissa (olen siellä 4.-25.4.) ja saadaan esimakua kesästä. Olen saanut valmennettaviani hyvin ymmärtämään leireilyn merkityksen, sillä mukaan lähtee hyvän kokoinen ryhmä, tosin tarkat päivät ovat jokaisella vähän erit kuin itselläni. Mukaan ovat "Ilmoittautuneet" seuraavat valmennettavani: Joonas Lehtinen, Johannes Brunila, Miikka Almi, Mikael Hynninen sekä naispuoliset juoksijat Janica Mäkelä, Sanni Klemelä ja Veera Sahlberg. Tässähän tuntee olevansa "oikea" tallipäällikkö kun saa tuollaisen porukan kaitsettavakseen, lisäksi paikalla on runsaasti muita juoksijoita ja toimin myös SUL:n leiriläisten apuna, valmennus tai paremminkin seurantatehtävissä. Olen lupautunut pitämään "aamuhumppia" ja jokainen on niihin tervetullut, aina voi saada virikkeitä kun vaan pitää silmät auki !

SM-hallit osa 2

Tulevassa viikonvaihteessa kilpaillaan juniorien osalta yleisurheilun Suomen mestaruuksista hallissa. Kisat kisaillaan savon sydämessä eli Kuopiossa. Kestävyysjuoksuissa ilmoittautuneita on ilahduttavan paljon etenkin jos vertailukohdaksi otetaan aikuisten hallit Kupittaalla.
Ilmoittautuneita seuraavasti: M-22 ; 800/14; 1500/20; 3000/19 N-22; 800/5 ; 1500/10 ; 3000/19 , M-19; 800/22 ; 3000/16 N-19; 800/15 ; 3000/12 M-17; 800/28 ; 1500/21 N-17; 800/27 ; 1500/24.
Asian mielenkiintoiseksi tekee mm. pitkä rata ja se miten eräjaot "Onnistuvat" ? Toisaalta olen sitä mieltä, että SM-kisoissa pitäisi olla vain yksi erä. Mutta jos eriä on useampia niin A-erä (siis se jossa tilastollisesti parhaat) juostaisiin ensin, se aiheuttaisi sen että ei kyttäiltäisi vaan olisi pidettävä huoli vauhdista. Eikö kilpajuoksussa ole kuitenkin kyse siitä kuka juoksee nopeimmin ?

Naisten puolella on ainakin Sandra Eriksson sekä Kaisa Tyni ilmoittautuneet mukaan, heillä olisi ollut mahdollisuudet pärjätä myös Turussa, joten Turun tuplamestari Heidi Pappila saa tehdä töitä tosissaan ottaakseen tuplan toistamiseen viikon sisällä. Kolosella lapin kaksoset yrittävät pistää kampoihin Tynille ja Klemelän Sannille.

Miesten puolella Turun tuplamitalisti ; Tuomo Salonen lienee vahvin suosikki 800m: lla , mutta hänen päänahkaansa hamuaa etunenässä Panu Jantunen. Myös 1500m:llä Salonen on ennakkosuosikkina, mutta Jantusen ja Tommi Sundellin lisäksi mitaleita hamuavat ainakin tilastokärki Janne Määttä. Uskoakseni myös Ilari Piipponen sekä Turun kaksikko Johannes Brunila ja Joonas Lehtinen ovat "halukkaita" mitalitaistoon.
Vain 3000mlle ilmoittautunut Tapani Kärjä on suosikki siinä kuin Brunila, Piipponen ,Sundell ja Lehtinenkin. Kolonen kertoo lähinnä siitä kuinka on talvehdittu ja toivottavasti joku mainitsematon osoittaa kehittyneensä hyvin ja uskaltaa haastaa edellämainitut. Ensimmäisinä tulevat mieleen Tommit; Heittola ja Liikanen. Raittisen Antti on myös yllätysvalmis kuten "paluuta" tekevä Klemolan Pekka.

Nuoremmissa sarjoissa yllätyksiä toivotaan, valitettavasti poisjääntejä näyttäisi olevan yllättävän paljon etenkin 19-sarjassa...vaikuttavatko yo-kirjoitukset vai mikä ? Oisko kasilla pikku-Virtasen vuoro ? Kolosella Oskarille tuskin kukaan mahtaa mitään, mutta hopeakaan ei oo häpiä etenkään jos se tulee ennätyksellä. Tyttöjen puolella ainakin Porvoon porukkaa puuttuu sekä muutama muukin "perinteinen" menestyjä, mutta mitalit jaetaan vain osallistujille.

Poikien tilastoykkönen ; Liedon Hannu Mäkelä antaa muille mahdollisuuden eikä osallistu koko kekkereihin, mutta uudet mitalistit voivat saada tsemppiä jatkoon "yllätysmitalin" muodossa.
Nuorempien tyttöjen puolella voimasuhteet saattavat olla hyvinkin muuttunut kesästä ja kaikki on avoinna.

Toivotaan vauhdikkaita kisoja, ja ennätyksiä ; valmentajana olen tyytyväinen jos tulee ennätyksiä, sillä silloin ollaan kehitytty ja se on kuitenkin homman tarkoitus. SM-kisoissa tietysti taistellaan mitaleista, mutta kyllä etenkin junioreissa myös kovavauhtinen kisa olisi kivaa katseltavaa. On kuitenkin muistettava että "Paras voittaa aina" !