Uusi vuosi

Mutta vanhat kujeet, vai miten se oli ?

Kestävyysurheilussa ja etenkään juoksussa ei ole tarpeen keksiä mitään uutta. Riittää mainiosti, että käytetään hyviksi havaittuja vanhoja systeemejä. En tarkoita sitä, että ei saisi uudistua, mutta lainalaisuudet ovat kuitenkin voimassa. Vanha totuus: "sydän pumppaa verta ja veren mukana happea jotta lihakset toimivat" pitää edelleen paikkaansa.

Ennen nuoriso liikkui jalan tai pyörällä paikasta toiseen ja "tunnit" tulivat täyteen luontaisesti. Nykyään istutaan (kuten minäkin nyt) tietokoneella ja liikutaan jopa terveyden kannalta riittämättömästi, siis myös urheilijat. Miksikö otin asian esille ? no siksi, että miten yhtälö voi pitää paikkansa => liikutaan luontaisesti vähemmän ja harjoitellaan vähemmän ja tuloksena pitäisi olla parempia tuloksia !

En usko, että fysiologisesti nuoriso olisi huonompaa kuin aiemminkaan, mutta kiire tulosten teolle on kova. Kuka sen kiireen luo ? Liitto? no tuskin Seura? no tuskin Valmentaja? no tuskin Urheilija ja vanhemmat = kyllä! On hienoa, että vanhemmat ovat nuorten harrastuksessa mukana, mutta jos he eivät viitsi perehtyä perusteisiin niin ei kannattaisi "Hoputtaa" tulosten tekoon. Tämä on vain yleistys enkä syytä tässä ketään, mutta valitettavan usein menestymisen tarve jo junioreissa lähtee taustajoukoista.

On tietysti helppo sanoa, että ei ole kiirettä, kuka sen uskoo ja hyväksyy? Aikas harva... Miten motivoida tilastosijalla 37. olevaa sanomalla että tehdään nyt vain niitä pohjia.. tilanne on aikas vaikea, mutta vuodet lajin parissa ovat osoittaneet, että se pohjien tekeminen olisi paras tapa edetä. Tämän vakuudeksi voin nimetä ainakin omista valmennettavistani useita jotka eivät olleet SM-kisoissa "edes" pisteillä 14- ja/tai 15-vuotiaissa, mutta mitaleilla 17- , 19- ja 22-sarjoissa. Ne ketkä olivat mitaleilla sisulisäsarjoissa ovat pääosin lopettaneet, vain yksi "paluumuuttaja" on mukana.

Eli työnteon kautta tuloksiin, mitenkä sen muistaminen ja sisäistäminen voi olla niin vaikeaa ?
Siihen ei liene kuin yksi selitys = kiire. Tasomme on kuitenkin sen verran heikko, että riittävien pohjien tekeminen on elinehto jos on tarkoitus aikuissarjoissa päästä edustamaan maatamme arvokisoihin. Se, että menestyy SM-tasolla ei kerro vielä mitään todellisesta tasosta. Parhaiten tai pitäisikö sanoa pahiten tämä näkyy kympillä ja maratonilla niin miesten kuin naistenkin sarjoissa.

Ei pidä väheksyä niitä jotka ovat pitkien matkojen mitalistejamme, mutta ero kansainväliselle tasolle on hirvittävän piiiiiiiitkä ! Miesten puolella yli puolen tunnin kymppi tarkoittaa sitä, että tulee ohitetuksi ainakin kerran kierroksella vaikka kyseessä olisi taktiikkajuoksukin. Potentiaalisia kavereita toki on Räsäs-Masa, Sääri ja toipuessaan Jussikin ? Naisten yli 35 minuutin kympit tarkoittavat hyväkuntoisia naisia, mutta kilpa- tai paremminkin huippu-urheilun kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Maratonilla on hieman valoa näkyvissä miesten puolella ? eli Måre, Raittila ja deby-Hena ovat sentään alittaneet 2.20, jota voitaneen verrata ~puolen tunnin kymppiin ? Kyllä Jussikin olisi parhaimmillaan maralla, mutta se vaatii määrien keräämistä ja harjoitteluun keskittymistä opiskelun silloin kärsiessä ? Uskoakseni myös Räsäs-Masa ja Sääri olisivat kovia kavereita maralla, mutta suotakoon heille toistaiseksi ratamatkat...kakkosketjulaisista; Takala, Kero, Säippä yms. ovat kovakuntoisia kavereita , mutta riittääkö eväät alle 2.18 (=EM-raja ?), vain huimalla nappisuorituksella, mutta onko se toistettavissa EM-maralla jos paukut käytetään kevään näyttömaralla ?

Naisten puolella Annukan jälkeen ollaan odottavalla kannalla eli löytyykö nuorista ketään sellaista jolla olisi eväitä pitkien matkojen kansainväliselle tasolle ? Tilanne on odottava, niminä tulevat mieleen Klemelä, Peiponen ja etenkin vielä kauempaa Nikander....muiden ollessa lähinnä keskimatkureita. Vähän vanhemmasta kaartista ei taida löytyä potentiaalisia panostajia pitkille matkoille tai muuten eivät omaa riittäviä mahdollisuuksia. Esteissä ja jopa maililla voidaan jonkun nuorisoketjulaisen nousevan esille. Sandra on jo kykynsä osoittanut, toivottavasti ura säilyy ehjänä ja nousujohteisena.

Kaikki joita ei erikseen mainittu saavat osoittaa minun olevan väärässä. Tämä kuuluu niihin asioihin joissa olisin mielelläni väärässä. Vuosi 2010 on EM-vuosi ja niihin kekkereihin pääseminen on jo kova juttu, sitä kautta voi saada uutta potkua uralle ! Tsemppiä kaikille raastajille vuonna 2010 !

nice asia

SUL on perustanut oman ryhmän naisille. Sen tarkoituksena on saada naiset jatkamaan uraansa pitempään ja tavoittellisesti. Kestävyysjuoksun osalta on myös oma ryhmä naisille, eli niille jotak ikänsä puolesta eivät enää "kelpaa" junioreihin eivätkä toisaalta tasonsa puolesta pääse "Mäkelän" siipien alle. Tämä on välttämätöntä, sillä muuten ei pelkästään hävitä Ruotsille vaan myös menetetään pisteitä siitä yksinkertaisesta syystä, että juoksijat loppuvat.

Toisaalta tasa-arvon kannattajana olen sitä mieltä, että nuorille miehille pitäisi perustaa samantyyppinen tukiverkosto. Tärkeää on saada juuri ne jatkamaan jotka eivät ole aivan kärjessä.

Olin viikonloppuna leirillä Vierumäellä ja siellä näitä(kin) asioita pohdiskeltiin. Paikalla oli Tommy Ekblom, Rami Virlander ja ryhmiin(nice projekti sekä NEM/kestävyys) kuuluvien urheilijoiden valmentajia. Kaikilla on sama huoli; mitä sen jälkeen kun opiskelut ovat päätöksessä ? jatkaakko urheilemista ja jos niin millä tasolla ? Urheilun ja opiskelun yhdistäminen on melkoisen helppoa verrattuna työnteon ja urheilun yhdistämiseen. Opiskellakkaan ei voi ikuisesti ainakaan tuen kanssa, tässä onkin Olympiakomitealla ja liitolla ? pähkäilemistä miten yhtälö ratkeaa ...vai ratkeaako ?

Leiri itsessään meni mielestäni hyvin, Monika Kinnunen kävi näyttämässä hyviä harjoituksia ja teki itse mallisuoritukset mainiosti. Uskoisin, että etenkin kasin juoksijoille kyseisistä asioista on selekä hyöty, mutta jo maililla kilpaillakseen pitää muistaa myös ulkoilla riittävästi. Uskoisin, että etenkin naisille koordinaatiot, jumppa-voima-kuntopiirit auttavat löytämään rennon nopean juoksun kyvyn tai paremminkin mahdollistavat sen voimaominaisuuksien kehittyessä. Hapenottokykyä kuitenkin tarvitaan jos on tarkoitus juosta isoa kovaa etenkin pitemmillä matkoilla.

Leirin ohjelmassa oli myös "perinteiset" 6x1000m jäniksen avulla kiihtyen, happomittauksilla ja 2 min palautuksella. Sunnuntaina leiri päätettiin pitkähköön VK-harjoitukseen...8-15km, asenne leiriläisillä oli hyvä ja tulokset kertoivat, että vielä on toivoa pärjätä myös kestävyysjuoksussakin. Hyvää Joulun odotusta ja tulokselllista vuotta 2010.

EM-maastot

On mun mittapuulla yksi parahista tason mittareista kestävyysjuoksussa, jolteipa jopa paras. Ajankohta ei ehkä ole meikäläisille sopivin ? Kisat kuitenkin käydään yleensä joulukuussa ja siihen meidän on tyytyminen. Ohessa pieni "totuus" Euroopan tasosta,jolla yritän valottaa millä tasolla mennään. EM-maastoissa on juoksijoita ~kaikilta matkoilta 1500---maraton ja esteetkin siihen mukaan...sijalle 30. päästäkseen on tänä vuonna täytynyt juosta seuraavia tuloksia=>
3:39.10 (Keskisalo 29.)
7:56.91 (Keskisalo 11.)
13.39.33 (Keskisalo 13.39.81)
28:49.47 (Räsänen 28:52:32)
63:43 (Utriainen 64:48)
2:13:25 (Boström 2:19:12)
8:32:88 (Keskisalo 3.)

Räsänen aikas samoilla sijoilla kuin tilastoissakin, aikas harva pystyy maastossa ihmeisiin...no Lebid on kuitenkin juossut parhaimmillaan kolmosen ~7.35 ja vitosen ~13.10...eli hurjan tason ravuri. SM- ja PM-tasolle pääseminen on jo hieno asia, Euroopan tasolle todella kova juttu ja maailman taso on jo "Ihme"...

Sandrahan juoksi vallan mainiosti ja kelvollisesti toki Räsäsen Mattikin, mutta valitettavasti meidän kansallisten juoksijoiden taso ei vaan riitä, eipä kenelläkään vauhti kasva kun maastoon mennään. Harjamäellä lienee matkustelu maailman toiselta laidalta jollain lailla sekoittanut ropan, en muuten keksi mitenkä on mahdollista heikentyä minuuttitolkulla Jenkkilän ajoista, vai onko siellä mittaukset pielessä ? tuskinpa, olisi vain pitänyt tulla Eurooppaan aikaisemmin.

Mikäli aidon oikeesti haluaisimme menestystä maastoissa olisi mukaan saatava parhaat ratajuoksijamme, siis myös Keskisalo, Ukonmaanaho, Manninen ?, jne. Ei tuolla tasolla vahingossa pärjää joten panostus tulisi olla kova, sillä Euroopassa arvostetaan maastojuoksua ja siellä myös panostetaan ja se näkyy tuloksissa. Toisaalta osanottokin on tärkeää, mutta mieluummin nuorisoketju kuin vanhat konkarit, nuoriso voi aina yllättää, siis positiivisesti.

Tämän tarkoitus ei ole mollata Suomalaista kestävyysjuoksua, mutta sen tarkoituksena on kertoa totuudenmukaisesti missä mennään. Jos ei kestä totuutta kannattaa miettiä omaa tasoaan ja pyrkiä parantamaan omia suorituksia, joskus niiden parantaminen voi viedä hyvällekin tasolle. Totaalisesti panostaminen on ainakin Räsäsen Matilla vaikuttanut onnistuneeksi vaihtoehdoksi. Toivottavasti löytyisi muutama muukin joilla olisi rohkeutta ja kykyä heittäytyä täyspäiväiseksi urheilijaksi ja katsoa korttinsa kokonaan eikä vain osaksi.

Etenkin Pub't ovat täynnä niitä joista olisi tullut vaikka mitä jos olisi ollut tukea jne. Etsittäköön tukijoita ja panostettakoon lahjakkuuksiin, etenkin niihin ketkä uskaltavat heittäytyä täysillä, jos se ei riitä niin ei ainakaan tarvitse vanhempana selittää, että jos ja jos....

Perusteita

Ihmisten, siis niiden jotka eivät viitsi liikkua, olisi hyvä tiedostaa seuraavat asiat:
suurin osa liikunnan positiivisista terveysvaikutuksista tulee suhteellisen kevyellä, kestävyystyyppisellä liikunnalla. Ihmisen toiminta on yksinkertainen; sydän pumppaa verta ja veren mukana happea jotta lihakset toimivat. Tämän vuoksi on tärkeää kuormittaa sydäntä oikein. Ohessa luettelon omaisesti peruskestävyysalueen (teho 40-60% maksimisykkeestä) terveysvaikutuksia:
*heikkokuntoisimmilla maksimaalinen hapenkulutus nousee
*parantaa rasva- ja hiilihydraatti- aineenvaihduntaa
*pienentää riskiä sairastua mm. sepelvaltimotautiin, sydän- ja aivoinfarktiin sekä diabetekseen
*alentaa verenpainetta
*vahvistaa lihaksia, luita ja jänteitä
*parantaa keuhkojen toimintaa
*tärkein kuormitusalue painonhallinnassa
*positiiviset psyykkiset vaikutukset (mm. depression ennaltaehkäisyssä)
*sydämen iskutilavuus kasvaa
*leposyke alenee
*veritilavuus kasvaa
*hemoglobiinin määrä lisääntyy
*hapen luovutus kudoksille tehostuu
*hiussuonten määrä lihaksistossa kasvaa
*itseluottamus lisääntyy
*keskittymiskyky paranee
*rentoutumiskyky kehittyy
*veren kolesterolipitoisuus alenee
*saattaa vähentää joissain sairauksissa lääkityksen tarvetta
Jos ylläolevat faktat eivät vielä riitä, niin sitten en voi kuin ihmetellä.

Konferenssi

THE YOUNG DISTANCE-RUNNER CONFERENCE 2009 PAJULAHTI

on sitten nähty ja kuultu. Ensimmäisenä mielessä on Euroopan laajuinen huoli lajin nimeltä kestävyysjuoksu tulevaisuudesta. Eniten ihmetystä aiheutti Kenialaisten ja Etiopialaisten ihmettely, sillä ei asiat ihmettelemällä parane. Olennaisinta on työnteko, mihin se sitten riittää on monesta tekijästä kiinni. Ilman työtä ei tule tulosta. Nyt kuitenkin väsyttää pitkä viikonloppu, mutta tulen jossain vaiheessa käsittelemään asioita joista oli puhetta konferenssissa.

Laiskuus

Mitä se on ? Onko kyseessä välinpitämätön suhtautuminen asioihin vai eikö vaan kiinnosta ?
Urheilijalle se saattaa olla noitakin tai asioiden ajattelemista eri kanteilta. Laiskuus ja järkevyys voivat olla samassakin paketissa, vai voiko ? Mielestäni voi, tai eihän se oikeasti ole laiskuutta jos jättää harjoituksen tekemättä, siis jos siihen on syy, vaikkapa nukkumattomuus, syömättömyys, kiire, stressi yms. Syyt on tietenkin selvitettävä ja asiat hoidettava siten ettei moista tilannetta syntyisi ettei vaan yksinkertaisesti ole järkeä tehdä harjoitusta. Valitettavasn usein etenkin kestävyysurheilijat "kuvittelevat" että yhden kevyenkin harjoituksen poisjääminen on katastrofi, näinhän se ei ole. Mikäli tekee valmiiksi väsyneenä, huonosti nukkuneena, nälkäisenä ja vihaisena harjoituksen siitä onkin enemmän haittaa kuin hyötyä. Tällaisessa tapauksessa "laiskuus" on vain hyvästä. Itse olin aidosti laiska tänään ja ajelin vain kuntopyörällä kotosalla 20 minsaa, ei juurikaan väsynyt ja hien saantikin oli siinä ja siinä, mutta sainhan hyvän mielen siitä, etten laiskotellu "kokonaan", keskisyke 96 ja max 109...

Testi

Etenkin juoksijoiden tapana on tehdä testejä pitkin harjoituskautta ja miksei kilpailukausillakin. Vertailut tulisikin tehdä mieluummin omiin aiempiin kuin vertaillen muihin. Valitettavasti etenkin kilpaurheilijat eivät oikein "osaa" verrata vain omiin vaan aina vertailu suoritetaan muihinkin. Vertailut esim. km-vauhtien suhteen muualla suoritettuhin testijuoksuihin on mm. olosuhteiden tai reittiprofiilien takia lähes mahdotonta. Tänään olin valvomassa Turun Ruissalossa suoritettua testijuoksua,joka sijanniltaan lienee yksi hienoimmista Tammipuiden seassa metsässä juostuna. Ehkä juoksijat eivät ole samaa mieltä, sillä reitti on erittäin raskas sekä pitkine että osin jyrkkine mäkineen, mutta testijuoksuun oikeinkin mainio. Mutta ne vertailut vaikkapa Hakunilan Aktia- "kymppiin" on täysin turha...tai voisin sanoa, että M Virran ~34 vastaisi varmaankin 32/Hakunila ja Sannin 38.52 varmaan veisi Hakunilassa lähelle 36. Onneksi juoksussa kilpaillaan myös radalla ja ainakin matkat ovat silloin tarkasti samat. Tosin erilaisten ratapinnotteiden ja sääolojen yms. takia niitäkään ei voi täysin identtisinä pitää. Kuitenkin juoksussa on mielestäni yksi erinomainen asia=paras voittaa aina ! Siitä on täysin turha kiistellä, sillä ykkösenä maalissa on paras, spekuleeratahan voidaan taktiikoista yms. mutta kyllä voittaja on paras sillä hetkellä ja siinä tapahtumassa. Jos jostain syystä edellä on porukkaa on mietittävä mitä seuraavalla kerralla ja etenkin harjoittelussa pitäisi tehdä toisin. Mikäli kilpaurheilija ei tavoittele menestystä eikä voittoa on syytä miettiä hänen motivaatiotaan, ilman tavoitetta ei voi kehittyä eikä ainakaan menestyä. Testijuoksut ovat mukavia piristysruiskeita syksyn ja talven pimeyteen ja samalla saadaan tietoa siitä kuinka harjoittelu on purrut ja mitä tulisi tehdä jatkossa toisin. Tsemppiä kaikille raastajille niin kotimaassa kuin vaikkapa Amerikassa, siis etenkin Suomalaisille tai vaikkapa jopa pohojalaasille.

voima

ja sen olemus on mielenkiintoinen asia ? Olen aina ollut kiinnostunut valmennusasioissa niin voimasta kuin kestävyydestäkin, eli perusasioista. Jo nuorena poikana innostuin molemmista siinä määrin, että vedin molemmissa semmoset "ennätykset" ettei järjen hiventäkään...eli 12-vuotiaana lueskeltiin kaverin kanssa oikeittein juoksijoiden harjoittelusta ja koitettiin ja onnistuttiinkin juoksemaan 166 km viikossa. No oli sen jälkeen aikas helppoa taputella niitä 50 km:n viikkoja. Toinen intohimoni oli voima tai paremminkin kestovoima; siinä eräs hullutukseni oli tehdä vatsaliikkeitä siis vanhanajan sit up'eja tuhat =1000 yhtä soittoa. Ne eihän se oikein hyvä juttu ollut, sillä tiistaina sen tein ja lauantaina pystyin tekemään ekan kerran yhtään mitään, no kiva kokeilu. Vähän vanhempana innostuin painojen kanssa (siis "juoksu-uran"jälkeen) tekemään kaikenlaisia testejä, parhain ja jäänee kovimmaksi urheilusaavutuksekseni on perusjalkakyykky = 100x100kiloa !! tai samaa tasoa lienee penkkipunnerrus 38x70 kiloa oman painoni ollessa sama. Valmennuksellisesti noista on se hyöty, että kun on joskus hullutellut niin osaa asettua tiettyyn tilanteeseen ja voi aidosti suositella vaikkapa juoksijalle härkäviikkoa, jolla rikotaan kaikki normit ja lainalaisuudet. Elimistön totaalinen järkyttäminen voi käynnistää mielenkiintoisia asiota ja sen jälkeen vaikeat asiat muuttuvatkin helpommiksi. Nämä seikat tulivat tänään mieleen punttisalilla kun ähelsin tuskissani rinnallevetoja 3x8x50 kiloa ja muistin joskus tehneeni 50x50 kiloa , nyt ei kestävyys riitä tangollakaan 50 toistoon...mutta ensi vuoden tavoite on tehdä rinnellevetoa 50x50 sekä sama penkkipunnerruksessa että jalkakyykyssä, siinä sitä ois tavoitetta 50-vuotispäivälle. Otetaan vielä jokin kestävyyssuoritus...mutta siinä täytynee tyytyä vain 50 km:n kävelylenkkiin tai ehkä hölkkään, mutta juokseminen (siis "oikea" juoksu= alle 5min/km) täytyy jättää suosiolla nuoremmille.

syksy

Syksy

on muuttumassa ainakin kalenterin mukaan talveksi. Sitä ei todellakaan huomaa ainakaan Turussa. Tänään oli mitä mainioin syyspäivä käyskennellä metsässä, lämpötila ~6 plussan puolella ja pintä tihkua ilmassa. Tein lenkkini kähönä (kävelyä ja hölkkää), halusin nauttia siitä että voin aistia metsän tuoksut ja muutenkin on mukavaa kun ei oo "räkä" poskella. Vauhtini vaihteli erittäin paljon, pitkät ylämäet kävelin rauhallisesti ja tasaisilla ja alamäkiosuuksilla liikkumista voisi jopa luonnehtia juoksuksi. Mietin metsänsiimeksessä tätä elämän ihanuutta, on se vaan hienoa, että on edes semmoisessa kunnossa että pystyy liikkumaan omin avuin metsässä, kaikille se ei ole itsestään selvyys. Valmennusasioita on myös hyvä miettiä tuolla luonnon helmassa ja väistämättä tulikin mieleeni : Joensuu, eli kyllä juoksijan on näillä keleillä aikas paljon helpompi toteuttaa itseään Turussa kuin pikkupakkasessa ja lumessa siellä Joensuussa. Tämä "huoli" on mielessä aikas usein, kun poikani muutti sinne. En epäile hänen motivaatiotaan, mutta valmentajana olen hieman "Ulkona" kun koko homma on ETÄ-touhua. On monet onnistuneet ETÄ-touhuissa, mutta valmentajana en koe pystyväni antamaan ja kokemaan riittävästi ? Ensi keväänä jään lomalle varsinaisista töistäni ja sitten on mahdollista paneutua enemmän valmennukseen, mutta ei se välimatkaa lyhennä. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja ensi kesän tulokset kertovat minun huoleni olleen aiheeton. Perusasiat ovat samoja tehdään ne missäpäin tahansa.

Huoli

On kestävyysjuoksusta Eurooppalainen asia. Entinen huippumenijä, Sebastian Coe ilmoitti huolesta liittyen EM-kisojen rytmitykseen. Toivottavasti mahdollisimman moni lukee sen ja valaa itseensä uskoa, että edelleen on mahdollisuus pärjätä jopa Afrikkalaisille. Valmentajien uskoa hän epäili enemmän kuin urheilijoiden ? kyllä valmentajan luulisi helpommin uskovan, sillä hänen ei tarvitse tehdä niitä raadollisia harjoituksia joita hän suunnittelee , riittää että urheilija toteuttaa ne. Itselle ainakin on antanut uskoa se, että valkoiset suht isot kaverit kuten Mottram ja jenkit ovat antaneet uskoa, että alle 13 on mahdollista. Ja jos se on mahdollista niin silloin on mahdollista myös menestyä ! Uskotaan tekemisen voimaan ja lähdetään kukistamaan vastustajat omalla hyvällä suorituksella.

Keskustelupalstat

ovat keskustelemista varten, siinä olen samaa mieltä Kaunon (SUL:n palstalla) kanssa, kaikesta muusta suunnilleen olenkin hänen kanssaan eri mieltä. En toisaalta ymmärrä miksi ihmiset kirjoittelevat ko. palstoille jatkuvasti negatiivisessa sävyssä. Toki kyseisen henkilön kirjoituksia seuranneena olen tullut siihen tulokseen, että hän ei oikeasti haluakkaan muuta kuin kinastella eri asioista. Olen kuitenkin niin "syvällisesti" kestävyysjuoksuihminen, etten oikein pidä hänen sävystään. Ainoastaan positiivisuuden kautta päästään hyviin tuloksiin asiassa kuin asiassa. Eipä kenenkään ole pakko seurata niitä juttuja, mutta "viran" puolesta koitan silloin tällöin ampua alas selkeitä perättömyyksiä. Kaikki kirjoittelu ja lukeminen on tietyllä tavalla terapeuttista, mutta jossain menee raja ja se raja on toi "kaunokirjoitus". Toisaalta palstan kirjoittajat ovat kestävyysjuoksusta kiinnostuneita ja suurin osa kirjoitteluista kääntyy ennemmin tai myöhemmin kestävyysjuoksun suuntaa, paitsi muutamilla se kääntyy aina aiheesta riippumatta myös suunnistuksen kehumiseen. Kyseessä on SUL:n palsta , mutta ilmeisesti pihkaniskat ovat löytäneet sopivan rastin jossa on mukava tuoda metsässä lymyilyä julkisuuteen. Itseasiassa pidän kyllä suunnistuksesta ja se on tärkeä taito ja mitä mainioin tapa viettää aikaa luonnossa ja siinä samalla tulee kuntoiltua lähes huomaamatta, mutta pitäisi osata irrottaa asiat toisistaan, vai mitä Tuure ja kumppanit ? Keskustelupalstalla voi päteä monella tapaa nimimerkkien suojassa, mutta mitä jos vaadittaisiinkin nimimerkin sijaan oikealla nimellä (tai kuvalla) kirjoittaminen ? Todennäköisesti monet palstat näivettyisivät, joten lienee sinänsä hyvä että kaikki voivat tuoda mielipiteensä julki vaikka se olisi miten asiantuntematonta sisällöltään, pelkkiin olettamuksiin perustuvaa mutu-tietoa. Kauan eläköön keskustelupalstat.

EM-kisat

myönnettiin ehdollisesti Helsingille, ilmeisesti vielä jotain juttuja TV-asioiden suhteen. Valitettavasti ne ovat tämän päivän kisoissa merkittävin asia, usein tärkeämpi kuin kisojen sisältö, aikataulukin määräytyy TV:n ehdoilla. On kuitenkin monen nuorehkon urheilijan kannalta erittäin merkittävä asia, että kisat on kotimaassa, uskoisin, että tavoitteet on realistisesti asetettavissa vaikka B-rajan tekemiseen. Myös jonkinmoinen nuorten tehoryhmä kannattaisi perustaa, uskoisin siihen rahaa löytyvän kotimaasta , edellyttäen että on halukas ja kyvykäs kerääjä (=kerjääjä). Sitten kun toi EM-porras on saavutettu on selkeästi helpompaa tavoitella MM- ja Olympiakisoihin pääsyä, step by step. Nyt kannattaisi ottaa Julma-Juhan blogin tekstit tosissaan ja uskaltautua heittäytymään täysillä urheilun "vietäväksi", josko se Juhan mainitsemat juniorimailerit lähtisivät yrittämään juuri näitä kisoja silmällä pitäen. Juha voisi lähteä "manageriksi", sillä hänellä on parhaat muistot Helsingissä järjestetyistä EM-kisoista, tuplamestari ! Ketäänhän ei voida pakottaa, mutta liiton resurssit ovat rajalliset ja vaikuttaa valitettavasti siltä, että seurapalveluyksiköihin sijoitetaan "älyttömästi", mutta tavallaan unohdetaan huippu-urheilu. Mielestäni seura- ja piiritason "hyysääminen" ei suoranaisesti kuulu liiton ydintoimintaan, ydintoimintaa tulisi olla huippu-urheilun kehittäminen ja tukeminen, jotta saataisiin huippuja ja sitä kautta lapset ja nuoret kiinnostuisivat yleisurheilusta ja hakeutuisivat seuratoimintaan. Mitkään poppakonstit eivät siihen auta vaan menestyksen kautta tulee huomisen tekijät ja uudet yrittäjät kohti huippua ? Näin se on, UGH !

PM-maastot

Käytiin Salon Perniössä. Suomen joukkue kokoontui keskelle tyhjää eli http://www.leipyoli.com/
paikka oli mitä mainioin majoittumiselle, ruokakin oli erinomaista. Miinuspuolena pitäisin sitä, että muiden maiden joukkueet olivat majoittuneet Salon kaupunkiin, joten kisatunnelma ei ehkä löytynyt parhaalla mahdollisella tavalla. Itse kisatapahtuma oli hyvin järjestetty ja "liika" lumi oli putsattu radalta pois, alusta oli pitävä ja suhteellisen kovapintainen. Reitillä oli yksi selkeä nousu , mutta muuten reitti oli pikkukumpuilevaa, nopeaa, juostavaa metsäreittiä. Kisan alku oli meille mitä mainioin, sillä joukkueen juniori, vasta 15-vuotias Saara Nikander lähti heti pitämään vauhtia ja vain norski ja Peiposen Johanna kykenivät seuraamaan. Näin edettiin käytännössä maaliin asti ja Johanna rutisti aivan lopussa norskin ohi ja Saaran voittaessa tuli heti alkuun kaksoisvoitto ja Tynin Kaisa täydensi 6. sijallaan joukkuevoiton Suomelle. Sofia ehkä hieman varovasti juosten jäi Kaisalle reilut 20 sekkaa mutta teknisesti suoritus näytti ihan kelvolliselta, tytöillä matkana oli 4,5km. Seuraavana oli vuorossa naisten sarja ja tällä kertaa matkana "peräti" 7,5 km, Norjan vasta 19-vuotias Karoline Grövdahl lähti heti alusta alkaen pitämään vauhtia ja vain Ruotsin Ulrika Johansson pystyi seuraamaan, suomalaiset olivat aika tiiviissä porukassa Minna-Marian ollessa koko ajan aavistuksen muiden edellä. Kisa oli loppuun asti kärjen osalta tasainen, mutta viimesessä pikkutöytäreessä kokemus jätti nuoruuden ja näin mestaruus Ruotsiin. Suomalaiset tulivat siistissä letkassa maaliin parhaana Minna-Maria ollen 8. muiden seuratessa tasaisin välein, kuitenkin siten, että kisassa ulkopuolisena ollut Mira oli 9. ja heti perässä Sajannit sekä heidän jälkeensä Sanna. Joukkue ylsi pronssille. Sitten matkaan lähtivätkin nuoret miehet ja alusta asti oli selvää että Norstaed Moen on omaa luokkaansa, tosin lähes koko ekan kierroksen (2,25km) saman maan Ingebrigtsen seurasi hyvin, ja hän on kuitenkin 3,44-maileri . Reitti oli hyvin juostava ja Moen kasvatti tasaisesti eroa muihin ja voitti selvällä (40 sekkaa !!) erolla maanmiehensä joka puolestaan jätti ruotsin Danielssonia 25 sekkaa. Parhaana meikäläisenä matkasta selvisi Oskari (12.), hän puolestaan jäi pronssista 29 sekkaa. Muuta meikäläiset kävivät jäsentenvälisensä jossa parhaana oli Tommi , Martin ja Antti-Pekan säestäessä tuntumassa. Viimeisenä olivat vuorossa miehet, matkana 9km. Viivalle asettui lähes 30 äijää, osa kotimaisia kansallisen ryhmän menijöitä. Matkaan lähdettiin melko hyvällä vauhdilla ja kärkiryhmän meikäläisistä "pääsi" Matti, Tuomas ja Måre, muiden joutuessa heti hieman jättäytymään. Toiseksi viimeisellä kierroksella Tuomas alkoi jäädä kärkiporukasta, josta Måre oli joutunut jättäytymään jo vähän aiemmin, muiden tullessa hieman taaempana. Ratkaisut tapahtuivat viimeisellä kierroksella ja harmiksemme Matti putosi reilut kilometri ennen maalia porukasta. Tanskalaiskolmikko osoitti maastokykynsä ottaen 3-voiton, seurraavina 2 hurria, Matin ollessa 6. ennen konkari Sjöqvistiä. Muiden sijoitukset olivat Tuomas 12., Måre 15., Juha 16. , Miika 18. kisan ulkopuolisten sijoitukset olivat "onneksi" maajoukkueen juoksijoita huonompia. "Nuorista" parhaiten veti Miro, mutta huomioitavaa on mielestäni se, että Miro ja Joonas paransivat suhteessa selkeästi eniten verrattuna viikon takaiseen Pajulahden katsastukseen. Syynä lienee se, että maasto oli siellä erittäin kova mäkien vuoksi, mutta Perniössä reitti oli kovavauhtinen ja juostava? Todennäköisesti Dublinin EM-maastot ovat jotain siltä väliltä ja onkin melkoinen pähkäily ketä sinne lähetetään. Tuomas jäi 21-vuotiaalle Tanskalaiselle yli 40 sekuntia joten kovaa pitää kuukauden kuluttua pistellä jos meinaa siellä olla kärkikymmenikössä. Toisaalta se on uusi kisa, mutta välttämättä ei kannata lähettää sellaisia joilla ei ole mitään mahdollisuutta, tämä on mun mielipiteeni. No mistä se johtuu ettei pärjätä ? No siitä, että maastojuoksu on oma lajinsa ja peruskuntokaudella vauhdit ovat kaukana kisavauhdeista eli lähtötaso ei riitä. Tanskalaiset kertoivat harjoitelleensa porukassa monta viikkoa ja tähtäävät EM-maastoihin, oikea linjaus ! Jos on tarkoitus menestyä, se tarkoittaa että valmistautuminen tulee olla siihen oikeanlaista eli kilpailukauden harjoittelua. Ei urheilussa mitään tapahdu vahingossa, se on syytä muistaa.

talvi

meinasi tulla tai ainakin kävi näyttäytymässä, eipä hätää sillä vaihdatin talvirenkaat alle jo puoliltapäivin Huom! olin varautunut kyllä asiaan, sillä paketoin renkaat jo eilen illalla auton perätilaan. Toisaalta lauantaiksi on luvattu +6 Turkuun eli tais olla aikas lyhyt tää eka talvi, kuten tyypillistä näillä leveysasteilla. Huomenna on tarkoitus suunnata Salon Perniöön, jossa lauantaina on PM-maastot http://pernionurheilijat.sporttisaitti.com/nccc_7_11_09_in_pernio/
kisat avaa "sattumoisin" SUL:n talousjohtaja Arto Kuusisto. Toivottavasti lumet sulavat siihen mennessä, no eiköhän sillä sinnekin on luvattu +5. Eli ihanteellinen maastokeli. Oman ryhmäni kanssa oltiin taasen Kupittaalla ; kestoväki veteli tonneja ja pikaväki satkuja. Itse en tehnyt kuin muutaman sarjan rinnallevetoja sekä penkkiä, koska se vaan on niin helppoa ja kiwaa. Toivottavasti ei possuflu tartu enenmässä määrin urheilijoihin eikä oo väliksi muihinkaan, mutta jotenkin tuntuu että media on tehnyt ko. taudista melkoisen "kauhiksen"...toivottavasti säilytään siltä, no luojahan senkin päättää eikä pieni ihminen sille sitten mitään mahda. Nyt kuiteski täytyy huilata jotta "jaksaa" koutsata Suomalaiset Perniössä lentoon tai ainakin onnistuisivat omalla tasollaan.

koutsaaminen

eli koko homman juju on siinä, että pitää tekemisestä ja uskoo siihen kuni myös valmennettava. Tänään oli "poikkeuksellinen" valmennustapahtuma , yksilövalmennusta ja kohteena oma poikani pitkästä aikaa. Paikkana oli verrytelyjen jälkeen Kupittaan mato, eli matomaisesti kiemurteleva hiekkapolku puistossa. Aavistuksen oli hämärää, mutta vauhti ainakin näytti kovalta ja meno oli rentoa, no toki kyseessä oli todellinen jänisjuoksu, sillä pupujussi oli eksynyt reitille eikä meinannut millään osata reitiltä pois. Harjoituksena oli 3x3kierrosta a'650m, siten että rento-reipas-kova, vauhdit asettuivat ~2,35/2,20/2,05 viimeisen vedon ollessa 1.52 ja kokonaismatkaa (ilman verskoja) kertyi 5,85km ja aikaa kului 21,05. Harjoitus täytti tarkoituksensa eli vauhtileikittely jossa osa juostaan kisavauhdeilla. Valmentajan näkövinkkelistä olennaisinta oli nähdä se, että juoksu säilyi koko ajan ryhdikkäänä ja rennon helppona, tarkoitus saavutettiin. Määräharjoittelu ei todellakaan syö ominaisuuksia kuten nopeutta ja kimmoisuutta, kuten usein epäillään. "Kaikki" ominaisuudet saadaan tuhottua jos koko ajan pyritään kuntoa kovempiin vauhteihin. Maltti on valttia etenkin syyspuolella, jotta keväällä saadaan rutistettua tehoja irti...no toivottavasti niitä vähän saadaan irti jo viikonloppuna Perniössä.

maanantai

ei kuulu suosikkien joukkoon ainakaan itselläni. Tällä kertaa se oli jopa inhokki, syynä viikonlopun leiriltä ilman välipäivää työn pariin. Töissä vaihtui esimies, vaikea sanoa kumpaan suuntaan ? Toisaalta ei ois enää ollu väliksi, muutama kuukausi ois varmaan mennyt vanhan kanssa lupsakkaasti. Nyt on opittava uuden tyyli ja ainahan "herrat" haluavat jotain uudistaa ihan vaan huvikseen jotta heidät muistetaan. Niin vanha kuin uusikin ovat tuttuja entuudestaan, joten enpä usko että tulee erityisemmin kahnauksia, no eka palaveri on huomisaamulla, odotellaan. Valmennusrintamalla oli perusilta eli vuorossa aitadrillit, aiempaa toistaen: aitojen kanssa leikittely on erittäin monipuolista ja tunti vierähti nopeasti. Poikani on "kotihoidossa" tämän viikon, mutta tyytyi leirin jäljiltä tekemään vain kevyttä jolkuttelua. Tarkoituksena on osallistua PM-maastoihin ns. ulkopuolisena, joten toivotaan hyvää viikkoa jotta saisi sopivasti itsestä irti Salon Perniössä. Minut on nimetty joukkueen valmentajaksi, Tommyn toimiessa joukkueen johtajana. Samalla kokoonpanolla toimittiin viime vuonna Köpiksessä ja uskon kaiken menevän hyvin.

viikonloppu

on takana ja samalla ensimmäinen kestoleiri "liiton miehenä". Leiri oli perinteisesti Pajulahdessa ja samalla oli maastokatsastus PM-kisoja silmällä pitäen. Puttonen ja Måre osoittivat oivat maastokykynsä ja hoitivat homman tyylikkäästi. Leirin aikana käytiin hyviä, mukavia ja toivottavasti hyödyllisiä keskusteluja niin urheilijoiden kuin muiden valmentajienkin kanssa. Oli samalla mukava tutustua mm. Hämäläisen Ismoon, joka vaikutti tolkun kaverilta ja hänellä oli rakentavia ehdotuksia...valitettavasti emme ole samassa tilanteessa kuin vaikkapa hänen edellinen työnantajansa siis rahan suhteen. Uskon kuitenkin hänen kokemukseensa korkeanpaikan harjoittelun suhteen sekä työskentelynsä ammattiurheilijoiden kanssa. Ryhmässä ja ryhmäharjoittelussa on voimaa kunhan se osataan oikein hyödyntää, toivottavasti siinä onnistutaan. Valitettavasti oman kuntoilun kannalta leiri oli takapakkia, sillä jatkuva syöminen tai luennot yms. veivät "kyvyn" liikkumisesta, mutta tulihan sentään päivittäin käveltyä muutama kilometri metsässä, onneksi edes se...mutta nyt on taas leirikausi saatu käyntiin ja samalla harjoitukset eri "Pisteissä" ympäri valtakuntaa on pyörähtänyt käyntiin.

Muutosta

Yleensä pidän yhteisreenit eli vetosellaiset torstaisin, mutta kun huomenna lähden Pajulahteen leirille niin velvollisuudekseni katsoin, että vähintään kahdet yhteisharjoitukset viikossa on pidettävä, jotta voi sanoa itseään valmentajaksi.. Harjoituksia on muutenkin hyvä välillä vähän sekoittaa ettei elimistö liiaksi totu rytmiin. Poikkeus vahvistaa säännön, sanotaan ja kyllä siinä on myös totuuden siemen. Urheilijoilla , kestoväellä oli harjoituksena 5-8x500m/200kähö, Bruni oli tällä kertaa ainoa joka teki 8 (ja Marcus), mutta hän ei ole valmennettavani , vaikkakin käy yhteisreeneissäni. Mixu ja Ali tyytyivät kuuteen , kuten myös Janica, Veera ja Sanni jättivät viiteen, heidän vireystilansa oli selkeästi parempi kuin aikoihin, hyvä niin. Pikajuoksuporukka teki 5-8x340m 200 kä pal, Ju gi tosin teki ainoana 8, Kimppi ja Heguli 6 ja Mikko 5x, kaikki kuitenkin vetivät osuutensa ryhdikkäästi, vaikka alkuun teetätin peruskoordinaatioita sekä kevythyppelyitä, ihan ok setti siis. Itse tein ruokiksella "navy-gym'llä" pelkästään keskivartaloharjoituksia sekä hartioille lähinnä liikkuvuusjuttuja. Muistan kuntoutusjaksoni vuodelta 2002 jolloin olkapääni leikattiin ja vasen käsi oli kantositeessä 6 VIIKKOA!on muuten pitkä aika olla ykskätisenä, asioita jotka ovat "itsestään selvyyksiä" ei tule kakskätisenä ajatelleeksi, kuten juuston leikkaaminen, kengän nauhojen sitominen jne=saa kokeilla.

Viikko jatkuu huomenna siis Pajulahdessa kestoväen leirillä, lauantaina on vuorossa PM-maastokatsastukset joihin alustavasti osallistuu ryhmästäni leiriläiset; Sanni, Veera ja Joonas sekä lisäksi Janica. Muuten kyseessä on lähinnä ohjelmointileiri sekä yleistä hömppää , pyhänä perus pitkälenkki, toivotaan, että kelit eivät kovin talvisiksi vielä muuttuisi jotta leiri saataisiin viedä kohtuullisissa oloissa lävitse.

Muutosta, otsikon mukaisesti on kuitenkin ihan muilla aloilla eli tällä kertaa perusperheessäni=> nuorimmaiseni eli 19v. Viivi lähti eilen au-pair-hommiin Irlannin Dubliniin, joten olen nyt vaimoni ja 13-vuotiaan kissan kanssa kotosalla. Alustavasti hän on siellä ensi syksyyn asti, mutta tullee Jouluksi käymään kotona. Pientä "lievitystä" on ensi viikolla luvassa kun Joonas lupasi tulla "kotiin" viikoksi, valmistautumaan PM-maastoihin, jossa voi antaa näytön vaikka EM-kisoihin, jotka muuten juostaan Irlannin Dublinissa...oishan se kiva päästä Viiviä katsomaan "ilmaiseksi" juoksemisen (ja valmentamisen ??) ohessa. Palattaneen foorumille pyhänä...ollaan joidenkin asioiden suhteen toivottavasti vähän valveutuneempia=tarkoitan lähinnä talven leirityksiä sekä omaa tehtävääni lajivalmentajana.

narina

kuuluu aina osana urheiluun ja valintoihin halusimmepa sitä tai ei. Tällä kertaa narinan aiheena on (Julmalla) uusi lajivalmentaja ; Ismo Hämäläinen. Mielestäni niin SUL kuin Jukka Keskisalokin ottivat riskin, mutta ilman riskejä ei huipulla pärjää. On ehkä syytä odotella ~puoli vuotta, jotta tiedämme mihin suuntaan Jukan ura on Ismon hoivissa edennyt. Turha on narista etukäteen vain narinan vuoksi, toivotaan parasta ja uskotaan menestykseen myös valmentajan vaihtuessa. En tiedä montaakaan, jotka vuosi sitten uskoivat Ulmalan tuovan tuollaista kehitystä Jukan uralle kuin mennä kesänä nähtiin. Tilanne on samantyyppinen tällä kertaa, kuitenkin sillä erolla , että nyt remmiin astui valmentajakokemusta omaava kaveri, joka on kuitenkin eri lajista, mutta "onneksi" omaa oman juoksutaustan. Ehkäpä urheilua ei tulisi lainkaan seurattua jos kaikki olisi selvää etukäteen, onneksi sekä urheilijat että valmentajat tekevät sellaisia ratkaisuja joita ei etukäteen voi arvata. Jatkakaamme hauskan ja kehittävän harrastuksen parissa...Itseltä tänään "harjoitus" jäi kevyeksi => 37 minuuttia rauhallisesti hämärässä metsässä, hämärässä hidaskin vauhti tuntuu "kovalta", suosittelen.

Laatikkoleikit

olivat tänään ohjelmassa. Kyseessä on siis hyppelyharjoitus jossa hypitään erikorkuisten laatikoiden päälle ja sieltä alas ja heti perään uusi hyppy toiselle laatikolle tai aidan yli. Harjoitus on sekä iskutuksen että hermolihasjärjestelmän kannalta erittäin kuormittava ja sen takia teetätänkin sitä vain joka 3. viikko. Lisäksi laatikoiden lisäksi ohjelmassa oli porrashyppelyitä, sekä yhdellä että kahdella jalalla, vaihdellen eri rytmejä. Harjoituksen päälle perinteisesti 3xPKRKKP = puoli kierrosta ¨85m, rennosti kovaa, kävelypalautuksella. Mielestäni hyppelyharjoitukset on hyvä päättää rentoon nopeaan juoksuun, sillä sen takiahan hypellään että juoksu kulkisi paremmin. Silti perusperiaatteeni on se että juoksijaksi tullaan juoksemalla, mutta "lapsuusvajeen" * vuoksi on tehtävä hyppelyitä.

* lapsuusvaje= rähinöinti, pelailu, hyppelyt yms.lapsuudessa, niiden puute on jollain korvattava ja siksi tänä päivänä tulokset syntyvät muutaman vuoden myöhemmin kuin "ennenvanhaan", oletteko samaa mieltä ?

Siirryttiin

kellojen suhteen talviaikaan. Näin teinkin oman lenkkini jo siten, että tulin saunastakin jo ~puoli yksitoista, jotain hyötyä siis talviajastakin. Tein oman lenkkini ns. kähönä eli kävelyä ja hölkkää sekaisin, eli lähinnä isommat ylämäet kävellen jotta syke säilyy PK-alueella. Valitettavasti kuntoni ei kestä ylämäkijuoksua, mutta toisaalta tasaisella jolkuttelu onnistuu vähän yli satasen sykkeellä, aikas erikoista ? Perinteisestihän myös valmennettavillani on pitkä lenkki sunnuntaisin, tässä vaiheessa kautta se vaihtelee 75min-2 tuntii , kuitenkin suhteellisen kevyenä suoritteena. Pikajuoksijoillakin on pyhänä ohjelmassa peruslenkki , tosin ajallisesti alle tunti. Olen tullut siihen tulokseen, että pikajuoksijat joilla ei ole luontaista peruskestävyyttä ei väkisin kannata lenkkeillä, sillä juoksutekniikka häviää varmasti jos jolkutellaan yli 6 min/Km vauhdeilla. Pikajuoksu ja hölkkä ovat kuitenkin tekniikaltaan täysin eri lajit. En usko, että Usain Bolt tai muutkaan oikeesti nopeat harrastavat hölkkäilyä. Asia on vähän samankaltainen kuin miksi vetää leukoja tai tehdä vatsalihasliikkeitä jos ei niitä tee kenialaisetkaan. Tänään taas polkuja hölkätessäni tajusin miksei kenialaisten tarvi tehdä pilatesjumppaa, sillä poluilla olevat juurakot yms. aiheuttavat vartalonhallinnalle riittäviä haasteita ja siinä modossa että ne on helposti siirrettävissä juoksuradalle, toisin kuin salijumpat.

perjantaisin

ensisijaisesti palautellaan..kuka mistäkin, itse lähinnä sulattelen, sillä kävin nuoremman tyttäreni ja vaimon kanssa syömässä "birdiessä", annokseni oli turvallinen kanakori, mutta en tiennyt että siihenhän mahtui "kokonainen kana !". Toinen sulatuksen aihe on tietysti Ismo Hämäläinen, J Keskisalon ja SUL.n uusi valmentaja. Toivotan Ismolle onnea tehtävään, pestin vastaanottaminen kertoo ainakin rohkeudesta, puolin ja toisin. Onneksi Ismo on itsekkin sen verran juoksennellut että tuntee lajin, en meinaan usko että valmentaja voi olla edes keskitasoa ilman omaa urheilutaustaa. Valmentajan ei tarvitse olla ex-huippu-urheilija, mutta omasta kilpaurheilutaustasta on ainakin se hyöty, että voi muistella niitä tuntemuksia mitä itsellänikin oli silloin golden 70's. Kaikkea ei voi oppia kirjoista ja kansista, vaikkakin omakohtainen opiskelu on hyvän valmentajan tunnnusmerkkejä, kehityskyvytön/-haluton valmentaja on entinen. Kyllä valmennus ja miksei koko elämäkin ole ikuista opiskelemista. Toivon sydämestäni että Keskisalo onnistuu uuden valmentajan kanssa, sillä Suomalaiset tarvitsevat kansainvälisen tason kestävyysjuoksijan. Pelkästään töissä kahvipöytäkeskusteluissa olen tullut siihen tulokseen, kukaan ei muuten edes tiennyt kuka on Arto Rinta-Aho, kun kysyin että mitä mieltä olisitte jos hän olisi lopettanut valmentamisen...."siis ketä se valmentaa ?" , anteeksi vaan Arto, tämän ei ole tarkoitus loukata sinua eikä moukarinheittoa, mutta kyllä tavallisia ihmisiä kiinnostaa edelleen kestävyysjuoksu, hieno homma, tästä on hyvä jatkaa kohti valoa, joka toivottavasti palaa takaisin päivien pidentyessä jälleen Joulun jälkeen.

torstai

on toivoa täynnä, on vanha sanonta... Uutisena voitaneen kertoa se, että J Keskisalo (ja SUL) julkaisee valmentajan nimen perjantaina, joka tulee myös toimimaan lajivalmentajana. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että myös minut on Tom A:n kanssa nimetty ko. tehtävään...veikeetä ettei edes meille "työkavereille" voitu kertoa nimeä. No Tommy kuitenkin soitti ja arvasin heti ensimmäisellä nimen oikein...kuten tein myös edellisellä kerralla Keskisalon vaihtaessa valmentajaa. Olennaista lienee se, että homma toimisi ja Jukka olisi vähintäinkin samassa kunnossa ensi vuonna kuin tällä kaudella, jotta voi tosiasiallisesti puolustaa Euroopan Mestaruuttaan, jottei jäisi "yksinkertaiseksi" mestariksi. Oman ryhmän kanssa kikkailtiin koordinaatioita tutussa Kupittaan kirnussa, mukana oli uusi kokeilija, 24-vuotias Ruandalaissyntyinen kaveri. Hän oppi suht nopeasti eri liikkeet, mutta oli tehnyt pitkän koulupäivän ja ruokailusta oli jo ~8 tuntia joten vetoja tehtäessä alkoi virta olla lopussa. Lisäksi hänellä oli kiire töihin ilta yhdeksäksi, mutta haluaisi tulla uudelleen mukaan kokeilemaan, toivotin tervetulleeksi sekä Suomen, Ruotsin ja Englannin kielellä. Harjoituksen aiheena oli kestoväellä 2x5x170m, palautus 200mkähöä+ sarjapalautus kilsa hölkkää. Miespuoliset vetivät ~26 sekan kierroksia (Bruni, Mixu, Ali, Marcus) ja naispuoliset päästelivät ~29/kierros (Janica, Sanni ja Veera). Pikajuoksijoiksi lukeutuvat vetelivät 4-5x500m 400m:n kähö-palautuksella, Jugin ollessa parhaassa iskussa eli 5x ~1.33 , Kimppi jätti neljään ja Mikon kanssa sovittiin lähtökohtaisesti "vain" 340 m:n vedoista, kun oli koivet maanantaista niin kipiät...Itte en varsinaisesti tehnyt tänään mitään harjoitusta, mutta sitä vastoin tein TÖITÄ=eli kävin työpaikan pururadan ja sen läheisyydessä olevan frisbeegolf-radan "Pudistustöissä" ja siinähän vierähtikin yli kaksi tuntia ja samalla tuli karsittua reilusti toistasataa "oksaa". Sama on kuitenkin edessä keväällä, jolloin on tarkoitus myös perusparantaa koko pururata, se lieneekin mun tj-homma laivastolle....aikansa kutakin, nyt saunaan.

keskellä

viikkoa vähän palautellaan puolipitkän merkeissä sillä sen tarkoituksena on poistaa karstat maanantain hyppelyistä sekä tiistain reippaasta ja samalla valmistautua torstaita varten. Torstai on kuitenkin tavallaan valmistava päivä lauantain kovaa harjoitusta varten. Kaikkien valmiudet eivät kuitenkaan liene sillä tasolla että lauantaista saisi parasta irti jos torstaina ei malta "pidätellä". Kaiken tarkoituksena on kuitenkin valmistaa tulevia kausia varten, jotta on valmiudet olemassa kovaan tekemiseen pienelläkin palautuksella kun sen aika tulee. Itse käyskentelin metsässä lähes pari tuntia, vaihteeksi ihan "työn puolesta" ELI lajina oli frisbee-golf. Mukaansa tempaava laji, jossa saa kilpailuvietin tyydytettyä ja etenkin meidän radalla maastovaihteluista johtuen myös hien pintaan. Huomenna hallille "valvomaan" koordinaatioita sekä nopeus-nopeuskestävyysharjoitteita, kestoväellä ohjelmassa 2x5-8x170m ("kupittaan kierros") , välillä täytyy palautella mieliin nopean, rennon juoksun merkitystä myös Peruskuntokaudella. Juoksussa ei jaeta tyylipisteitä mutta aikas moni huippujuoksija myös etenee tyylikkäästi ja vaivattomasti, oma suosikkini on Bernard Lagat.

VK-harjoitus

oli suuremmalla osalla valmennettavistani ohjelmassa. Myös itse tein VK-harjoituksen, tällä kertaa VK tosin tarkoitti =Vaimon Kanssa. Hyvä harjoitus kuitenkin eli tunti kävelyä metsässä avg 81...eli lähinnä menttaalipuolelle meni, haitanneeko toi mitään.

uusi

viikko alkoi vanhoin kujein=> maanantaisin on tapana hypellä, tänään oli vuorossa tasamaahyppelyt, eli kovin setti. Mukana oli 6 kertainen meri-5-ottelun Maailman mestari, Sami Sorri, hän piti ~kaksi vuotta taukoa, mutta nyt on paikat kunnossa ja mieli palajaa takaisin kilpakentille. Ominaisuudet ainakin näytti olevan tallessa, hyppy nousi ja tahtotila oli kohdallaan, tsemppiä paluulle. Itselläni oli koko päivän vähän ihmeellinen, kipeähkö olo, joka paikkaa kolotti muttei kuitenkaan kuumetta. No pikkasen kävin punttisalin puolella punnertamassa, muttei sitä oikeen voi reeniksi laskea. Toivottavasti en nyt tulisi kipeeksi, kun on päässy jonkinlaiseen rytmiin tossa harjoittelun aloittamisessa. No Luoja päättää siitä , en minä.

viikonlopun

Harjoitukset alkaa olla taputeltu. Lauantaina olin kellottamassa Turun Ruissalon kauniilla saarella juostavassa testijuoksussa. Porukkaa, etenkin junioreita oli mukana paljon, myös "uusia". Sää oli pikkupakkasen jäljiltä ~täydellinen syyssää. Tulokset löytyvät varsy juoksee-blogista. Sunnuntaihan on perinteisesti pitkän lenkin päivä, itselläni oli vähän laiskottava olo, mutta sain kuitenkin raahattua itseni pihalle, jossa muuten tuli räntää, ja vääntäydyin lenkille. Lenkin suoritin lähimetsien poluilla jotka ovat aikas niljakkaat tähän aikaan, mutta ei se meikäläisen vauhdeissa juurikaan ole haitaksi. Kestoa lenkille tuli 1tunti ja 7 minuuttia, keskivsyykkeen ollessa 98 ja maksimien 123, lenkki oli siis kähöä (Kävely+hölkkä). Se on kuitenkin paljon enemmän kuin kotisohvalla löhöily, sitä on kuitenkin tullut jo tarpeeksi tehtyä.

oma kehu

Kukas sen kissan hännän...vai miten se meni ? No olen "Kiertänyt "erilaisia sivustoja, tallien yms. ja todennut että minulla on ollut todella hyvä tuuri valmennettavieni suhteen. Sattumoisin lähes kaikki ovat saaneet henkilökohtaisen SM-mitalin tai ainakin joukkuesellaisen. Laskeskelin että 2000-luvulla mitaleita SM-tasolla on kertynyt ~120 kpl, henkilökohtaisia ~80 ja loput ~40 viesteistä ja joukkuekisoista. "Ahnein" on ollut oma poikani 33:lla SM-mitalilla. Ehkä joitain asioita on tehty oikein tai ainakin paremmin kuin ne ketkä eivät ole mitaleille yltäneet. Kyllä tuollaiset laskelmat antavat uskoa huomiselle, tästä on hyvä jatkaa.

perjantai

on valmennettavillani kevyt päivä, sillä kestoväellä on lauantaisin kova harjoitus, huomenna osa suuntaan Turun Ruissaloon, jossa on VarsyN testijuoksu 5, 10 tai 15 km. Itse menen kellottajaksi, testi starttaa klo 1100. Itselleni soin tänään lepopäivän, kyllä vanhan on syytä välillä myös huilia...levossa kehittyy, vai kuis se oli ?

Torstai

on kova päivä urheilijoillani. Kestoväellä se tietää tonneja...5-8, suurin osa aloitti tänään tekemällä 5x ~+5 sek vitosen vauhtia hitaampaa, tai siis oli tarkoitus. Hallissa on helppo innostua ja vauhdit valitettavasti meni osin liian koviksi. Kovaa on tarkoitus juosta vasta ensi keväänä ja kesällä, nyt olisi syytä malttaa. Pohjois-Karjalassa sama reeni tehtiin ulkona pikkupakkasessa...Itse vääntäydyin vain vähän tekemään peruspunttitreeniä eli muutama sarja penkkipunnerrusta, tuli taas todistettua ikääntymisen vaikutus lihaskunnon "romahtamiseen" kesän aikana...eli 3x8 tein 30 kiloa pienemmällä kuin maalis-huhtikuussa....Ei parane pitää taukoja ees kesällä, muttei oikeen huvita mennä sisätiloihin kesäaikaan, huono selitys...

Firma

Olen kovasti miettinyt asiaa= kannattaisiko perustaa firma ? Jos luoja suo terveyttä niin voisin perustaa firman "liikuttava"...joka jakaisi halukkaille tietoa miten pitäisi liikkua, syödä ja jne. Olen kyseistä asiaa tehnyt valtiolla jo riittävästi ja selvittänyt aiheesta "kaiken mahdollisen", miksen jakaisi tietoa eteenpäin ? Toisaalta valmennus kiinnostaa kovasti, mutta siitä saatava korvaus on aikas kehno, ainakin yleisurheilupuolella. Pitäiskö myydä fyysiikkavalmennusosaamista muihin lajeihin ja jatkaa yleisurheilussa "talkoohengessä"....vaikea asia. Keväällä kun aloitan viimeisen kerran loman valtion leivissä asia tulee kuitenkin akuutiksi, mitä vanhempi on sen nopeammin aika kuluu, eli on toimeen tartuttava jo tämän vuoden puolella. No onneksi päätöstä ei tarvitse tehdä kuitenkaan tässä ja nyt. Tänään kävin kuitenkin reippailemassa, mukanani suunto T4, lähinnä sen vuoksi että se on niin helppo siirtää koneelle ihmeteltäväksi, päivän ihmettelyt 32 minsaa keskisykkeellä 116 maxin ollessa 166 (ylämäki "täyttä"), tuntui kuitenkin mukavalta = jatketaan hyvän harrastuksen parissa. Valmennettavillani keskiviikko perinteisesti puolipitkän; kevyehkön lenkin päivä.

Syksy saapuu

Ja sen vuoksi oltiinkin maanantaina hallissa tekemässä aitadrillejä. Mielestäni aitojen kanssa "leikkiminen" on erinomaista harjoittelua. Siinä tulee ikään kuin vahingossa tehtyä erittäin monia asioita=> kimmoisuus, ketteryys, liikkuvuus, notkeus, päkiällä pysyminen, keskivartalon hallinta, rytmittäminen ja vaikka mitä, suosittelen. Aitojen kanssa porukat tekivät ~kolme varttia , jonka jälkeen pieni juoksuosio, rentoja kiihdytyksiä "ohitusjuoksun" muodossa. Päälle vielä pieni keskivartalojumppa. Itse tein jo ennen varsinaisia harjoituksia perus punttireenin, vaikeeta on kun on koko kesän pysynyt poissa salilta, mutta eiköhän se siitä... tänään tiistaina suurimmalla osalla valmennettavista on ohjelmassa kevyt vauhtileikittely tai rento/reipas lenkki, siis kestoväellä. Itse kävin vaimon kanssa metsässä reippailemassa, oma keskisyke 94, max 112 aikaa kului 40 minuuttia, vähän oli kylmä keli, mutta sauna on jo lämpiämässä jotta saadaan hiki kunnolla aikaiseksi.

Sunnuntai

on "aina" ollut pitkän lenkin päivä. Joillain se on kevyt sellainen, toisilla jopa (Maratoonarit) TV-kova tai ainakin kiihtyvä. Omilla valmennettavillani pitkät lenkit vaihtelevat taasen iästä, tasosta yms. riippuen 75 minuutin jolkuttelusta tuonne 30km:iin asti. Itse kävin reippailemassa jo aamusella, siten että olin jo aamukahvilla ennen kymmentä. Itse en tehnyt (vielä ?) pitkää vaan koitin hölkytellä vähän vauhdikkaammin ja jotenkin jopa onnistuin siinä, mittariin ajallisesti kertyi 42.14 keskisykkeen ollessa 109 ja maksimien 136. Muutamat ylämäet pisti selkeesti puuskuttamaan, mutta silti sykkeet yllättävän alhaiset. Aamulla laittaessani mittaria huomasin hauskan yksityiskohdan=> leposyke ja ikä ovat minulla samat , 49. Toivottavasti leposyke säilyy samana tai jopa laskee vaikka ikää kerttyykin. Kyllä säännöllinen liikunta tuo tulosta nopeastikin, suosittelen kullekin omalla tasollaan.

lauantaisin

On tässä vaiheessa kautta valmennettavillani tv-kova-tyyppinen harjoitus. Riippuen iästä, tasosta ja sukupuolesta... matka vaihtelee 20 minuutin "pyrähdyksestä" 15kilometrin rykäisyyn. Luonnollisesti myös vauhdit vaihtelevat tason ja matkan mukaan. Viikon päästä saa päästellä vähän kovempaakin eli VARSYn testijuoksut alkavat Ruissalossa klo 11,00 valittavana 5, 10 tai 15km. Ryhmässäni olevilla pikajuoksua harrastavilla on tässä vaiheessa määräintervalleja jotta vauhdit pysyi juoksun puolella , hölkkä on hyväksi kuntoilijoille muttei pikajuoksijoille.
Itse kävin aamusella ja vähän ulkoilemassa raikkaassa syysilmassa aika 36,24 keskisyke 99 max 122, pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä että "Pitää" pidentää matkaa kun tuntuu jo mukavan helpolta. Hyvä niin !

Lajivalmentaja

Olin saanut nimeni oikein SUL:n sivuille kohtaan huippu-urheilu. Minut on valittu lajivalmentajaksi (OTO-sellaiseksi), tosin vielä ei ole oikein tietoa mitä tehtäviini kuuluu, no eipä se haittaa sinänsä kun ei oo kukaan hiiskahtanut korvauksistakaan. Eiköhän molemmat asiat jossain vaiheessa selviä, toivon ainakin niin. Ehkä nimike "lajivalmentaja" on vähän turhan pramea, sillä käsitykseni mukaan olen lähinnä "Kaitsijana" leireillä ja yhdyshenkilönä lounaisen alueen juoksijoille. Ensi vuonna kun eläköidyn niin ehkä sitten voisi tarkastella asiaa uudestaan ja vähän tarkemmin...

sisälläkin reenataan

Taas on se aika kun reenit on viety siisteihin sisätiloihin. Ensin näytin Sannille ~45 minsaa punttijuttuja ja keskivartalon hallintaa, siis tein jopa vähän itse. Seiskalta aloitettiin perus koordinaatioilla ja kevyt hypyillä ~20 minsaa. Tämän jälkeen pikajuoksijoiksi itsensä luokittelevat vetivät 4-8x 340m rennosti kovaa , palautus 200m kävelyä. Kestoväki tyytyi vetelemään viissatasia 5-8 kertaa 200m kähöllä....toki Pohjois-Karjalassa oli sama tehty ulkona ja 10 kertaa. Ensi viikolla maanantaina aitadrillit ja torstai on tonneja täynnä...

Mietintä

pitää mielen virkeänä...ongelmana lähinnä se, että miten saataisiin voima tarttumaan ja sen avulla nopeus. Onko totuus kuitenkin se, että voimaa joko on tai ei ole samoinko on asian laita nopeuden suhteen ? Kestävyys on ehkä vielä monimutkaisempi juttu, eri juoksumatkoilla tarvitaan mitä ihmeellisempiä "yhdistelmiä" kestävyyden eri alueilta, vai oletanko vain ? Kaikkia ominaisuuksia on mahdollista kehittää, mutta lahjakkuustekijät lienevät kuitenkin hallitsevia mikäli tarkoituksena on olla TODELLA kova. Ilman yritystä ei kuitenkaan saavuteta mitään, eli aina kannattaa yrittää.

reeniä

Kun ei ollut yhteisreeniä niin tein itse lenkin 36,5 minuuttia "kevyttä", keskisyke 104 max 124. En edes muista monesko "uusi" alku toi oli, mutta tulihan liikuttua, hyvä niin.

Halliin

Kelit muuttuivat niin viileiksi, että koutsi ei enää tarkene värjötellä ulkona...joten siirrymme tuttuun Kupittaan halliin. Ekat harkat hallissa tänään, toivottavasti sisäilma on suhteellisen puhdasta. Pimeys ja kylmyys ovat halliin siirtymisen syitä, vai valmentajan mukavuuden halu ?

Uusi harjoituskausi on valmennettavillani alkanut. Tai alkoi siis 28.9. , kesään on riittävästi aikaa. Mukana on suurinpiirtein sama porukka kun aiemminkin....muutama empii vielä ja pari muutti Pohjois-Karjalaan. Näillä mennään ja odotetaan sisätiloihin siirtymistä.