on muuttumassa ainakin kalenterin mukaan talveksi. Sitä ei todellakaan huomaa ainakaan Turussa. Tänään oli mitä mainioin syyspäivä käyskennellä metsässä, lämpötila ~6 plussan puolella ja pintä tihkua ilmassa. Tein lenkkini kähönä (kävelyä ja hölkkää), halusin nauttia siitä että voin aistia metsän tuoksut ja muutenkin on mukavaa kun ei oo "räkä" poskella. Vauhtini vaihteli erittäin paljon, pitkät ylämäet kävelin rauhallisesti ja tasaisilla ja alamäkiosuuksilla liikkumista voisi jopa luonnehtia juoksuksi. Mietin metsänsiimeksessä tätä elämän ihanuutta, on se vaan hienoa, että on edes semmoisessa kunnossa että pystyy liikkumaan omin avuin metsässä, kaikille se ei ole itsestään selvyys. Valmennusasioita on myös hyvä miettiä tuolla luonnon helmassa ja väistämättä tulikin mieleeni : Joensuu, eli kyllä juoksijan on näillä keleillä aikas paljon helpompi toteuttaa itseään Turussa kuin pikkupakkasessa ja lumessa siellä Joensuussa. Tämä "huoli" on mielessä aikas usein, kun poikani muutti sinne. En epäile hänen motivaatiotaan, mutta valmentajana olen hieman "Ulkona" kun koko homma on ETÄ-touhua. On monet onnistuneet ETÄ-touhuissa, mutta valmentajana en koe pystyväni antamaan ja kokemaan riittävästi ? Ensi keväänä jään lomalle varsinaisista töistäni ja sitten on mahdollista paneutua enemmän valmennukseen, mutta ei se välimatkaa lyhennä. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja ensi kesän tulokset kertovat minun huoleni olleen aiheeton. Perusasiat ovat samoja tehdään ne missäpäin tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti