lauantai 7. marraskuuta 2009

PM-maastot

Käytiin Salon Perniössä. Suomen joukkue kokoontui keskelle tyhjää eli http://www.leipyoli.com/
paikka oli mitä mainioin majoittumiselle, ruokakin oli erinomaista. Miinuspuolena pitäisin sitä, että muiden maiden joukkueet olivat majoittuneet Salon kaupunkiin, joten kisatunnelma ei ehkä löytynyt parhaalla mahdollisella tavalla. Itse kisatapahtuma oli hyvin järjestetty ja "liika" lumi oli putsattu radalta pois, alusta oli pitävä ja suhteellisen kovapintainen. Reitillä oli yksi selkeä nousu , mutta muuten reitti oli pikkukumpuilevaa, nopeaa, juostavaa metsäreittiä. Kisan alku oli meille mitä mainioin, sillä joukkueen juniori, vasta 15-vuotias Saara Nikander lähti heti pitämään vauhtia ja vain norski ja Peiposen Johanna kykenivät seuraamaan. Näin edettiin käytännössä maaliin asti ja Johanna rutisti aivan lopussa norskin ohi ja Saaran voittaessa tuli heti alkuun kaksoisvoitto ja Tynin Kaisa täydensi 6. sijallaan joukkuevoiton Suomelle. Sofia ehkä hieman varovasti juosten jäi Kaisalle reilut 20 sekkaa mutta teknisesti suoritus näytti ihan kelvolliselta, tytöillä matkana oli 4,5km. Seuraavana oli vuorossa naisten sarja ja tällä kertaa matkana "peräti" 7,5 km, Norjan vasta 19-vuotias Karoline Grövdahl lähti heti alusta alkaen pitämään vauhtia ja vain Ruotsin Ulrika Johansson pystyi seuraamaan, suomalaiset olivat aika tiiviissä porukassa Minna-Marian ollessa koko ajan aavistuksen muiden edellä. Kisa oli loppuun asti kärjen osalta tasainen, mutta viimesessä pikkutöytäreessä kokemus jätti nuoruuden ja näin mestaruus Ruotsiin. Suomalaiset tulivat siistissä letkassa maaliin parhaana Minna-Maria ollen 8. muiden seuratessa tasaisin välein, kuitenkin siten, että kisassa ulkopuolisena ollut Mira oli 9. ja heti perässä Sajannit sekä heidän jälkeensä Sanna. Joukkue ylsi pronssille. Sitten matkaan lähtivätkin nuoret miehet ja alusta asti oli selvää että Norstaed Moen on omaa luokkaansa, tosin lähes koko ekan kierroksen (2,25km) saman maan Ingebrigtsen seurasi hyvin, ja hän on kuitenkin 3,44-maileri . Reitti oli hyvin juostava ja Moen kasvatti tasaisesti eroa muihin ja voitti selvällä (40 sekkaa !!) erolla maanmiehensä joka puolestaan jätti ruotsin Danielssonia 25 sekkaa. Parhaana meikäläisenä matkasta selvisi Oskari (12.), hän puolestaan jäi pronssista 29 sekkaa. Muuta meikäläiset kävivät jäsentenvälisensä jossa parhaana oli Tommi , Martin ja Antti-Pekan säestäessä tuntumassa. Viimeisenä olivat vuorossa miehet, matkana 9km. Viivalle asettui lähes 30 äijää, osa kotimaisia kansallisen ryhmän menijöitä. Matkaan lähdettiin melko hyvällä vauhdilla ja kärkiryhmän meikäläisistä "pääsi" Matti, Tuomas ja Måre, muiden joutuessa heti hieman jättäytymään. Toiseksi viimeisellä kierroksella Tuomas alkoi jäädä kärkiporukasta, josta Måre oli joutunut jättäytymään jo vähän aiemmin, muiden tullessa hieman taaempana. Ratkaisut tapahtuivat viimeisellä kierroksella ja harmiksemme Matti putosi reilut kilometri ennen maalia porukasta. Tanskalaiskolmikko osoitti maastokykynsä ottaen 3-voiton, seurraavina 2 hurria, Matin ollessa 6. ennen konkari Sjöqvistiä. Muiden sijoitukset olivat Tuomas 12., Måre 15., Juha 16. , Miika 18. kisan ulkopuolisten sijoitukset olivat "onneksi" maajoukkueen juoksijoita huonompia. "Nuorista" parhaiten veti Miro, mutta huomioitavaa on mielestäni se, että Miro ja Joonas paransivat suhteessa selkeästi eniten verrattuna viikon takaiseen Pajulahden katsastukseen. Syynä lienee se, että maasto oli siellä erittäin kova mäkien vuoksi, mutta Perniössä reitti oli kovavauhtinen ja juostava? Todennäköisesti Dublinin EM-maastot ovat jotain siltä väliltä ja onkin melkoinen pähkäily ketä sinne lähetetään. Tuomas jäi 21-vuotiaalle Tanskalaiselle yli 40 sekuntia joten kovaa pitää kuukauden kuluttua pistellä jos meinaa siellä olla kärkikymmenikössä. Toisaalta se on uusi kisa, mutta välttämättä ei kannata lähettää sellaisia joilla ei ole mitään mahdollisuutta, tämä on mun mielipiteeni. No mistä se johtuu ettei pärjätä ? No siitä, että maastojuoksu on oma lajinsa ja peruskuntokaudella vauhdit ovat kaukana kisavauhdeista eli lähtötaso ei riitä. Tanskalaiset kertoivat harjoitelleensa porukassa monta viikkoa ja tähtäävät EM-maastoihin, oikea linjaus ! Jos on tarkoitus menestyä, se tarkoittaa että valmistautuminen tulee olla siihen oikeanlaista eli kilpailukauden harjoittelua. Ei urheilussa mitään tapahdu vahingossa, se on syytä muistaa.

1 kommentti:

  1. Perniössä tytöt hoitivat homman upeasti kotiin, muuten sujui vähän kehnommin. Mutta kyseessä olivatkin lähinnä kauden rääppiäiset ja suurimmalla osalla jäi tosiaankin varmaan herkistely ja kuntopiikin tekeminen väliin.

    Oli hieno homma, että SUL sai osanotto-oikeuden myös kansallisen sarjan juoksijoille; olisi antanut monelle kunnon potkua jatkoa ajatellen päästä kokeilemaan kansainvälisen tason kisaa. Kuitenkin vain harva tilaisuuteen tarttui. Kymmenen per sarja olisi otettu, mutta miesten sarjassa paikalla oli kuusi, pojissa yksi, naisissa kolme ja tytöissä ei yhtään.

    Vika tuskin oli halukkuudessa, vaan tiedottamisessa. Asiasta kerrottiin SUL:n nettisivuilla edeltävänä tiistaina eli valmistautumisaika oli onnettoman lyhyt. Olettaen että kaikki A-luokan juoksijat tiedon edes huomasivat. Jos aikaa ilmoituksesta kisaan olisi ollut viikko enemmän, takuulla useampi juoksija olisi lähtenyt mukaan. En tiedä, tuliko asiasta tietoa joillekin juoksijoille muuta kautta mahdollisesti aiemmin. Ei ainakaan kaikille edustuskelpoisille tullut.

    VastaaPoista