tiistai 3. marraskuuta 2009

koutsaaminen

eli koko homman juju on siinä, että pitää tekemisestä ja uskoo siihen kuni myös valmennettava. Tänään oli "poikkeuksellinen" valmennustapahtuma , yksilövalmennusta ja kohteena oma poikani pitkästä aikaa. Paikkana oli verrytelyjen jälkeen Kupittaan mato, eli matomaisesti kiemurteleva hiekkapolku puistossa. Aavistuksen oli hämärää, mutta vauhti ainakin näytti kovalta ja meno oli rentoa, no toki kyseessä oli todellinen jänisjuoksu, sillä pupujussi oli eksynyt reitille eikä meinannut millään osata reitiltä pois. Harjoituksena oli 3x3kierrosta a'650m, siten että rento-reipas-kova, vauhdit asettuivat ~2,35/2,20/2,05 viimeisen vedon ollessa 1.52 ja kokonaismatkaa (ilman verskoja) kertyi 5,85km ja aikaa kului 21,05. Harjoitus täytti tarkoituksensa eli vauhtileikittely jossa osa juostaan kisavauhdeilla. Valmentajan näkövinkkelistä olennaisinta oli nähdä se, että juoksu säilyi koko ajan ryhdikkäänä ja rennon helppona, tarkoitus saavutettiin. Määräharjoittelu ei todellakaan syö ominaisuuksia kuten nopeutta ja kimmoisuutta, kuten usein epäillään. "Kaikki" ominaisuudet saadaan tuhottua jos koko ajan pyritään kuntoa kovempiin vauhteihin. Maltti on valttia etenkin syyspuolella, jotta keväällä saadaan rutistettua tehoja irti...no toivottavasti niitä vähän saadaan irti jo viikonloppuna Perniössä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti