Radalle

Tekee jo juoksijan mieli.
Suurin osa juoksijoista harjoittelee pitkän ja pimeän talven tavoitteenaan parantaa ennätyksiään radalla. Viimeistään toukokuussa porukat heräävät talvihorroksestaan ja kaivavat piikkarinsa esille. Liian myöhään, sanon minä ! Piikkarit pitäisi olla esillä koko talven, jotta jalat tottuvat niihin ja etenkin vauhteihin. Olympiavoittaja ja maailmanennätysmies Sebastian Coe sanoi osuvasti: "Ei koskaan kaukana nopeudesta!".
Mielestäni tuo on täyttä totta etenkin kasilla ja maililla. En usko, että siitä on haittaa pitemmilläkään matkoilla ? Jostain syystä on meihin Suomalaisiin valmentajiin ja urheilijoihin iskostunut malli jossa vauhdit haetaan "unhon yöstä" ja toivotaan että ne löydetään.
Kestävyysjuoksijan tärkein ominaisuus on luonnollisesti kestävyys, mutta kestävyyttä on monen sorttista ja niitä kaikkia tarvitaan. Joka matkalla on omat ihmeellisyytensä. Ilman kestävyyttä ei voi menestyä, muttei ilman nopeuttakaan, siis tarvitaan nopeuskestävyyttä. Kilpajuoksussa juostaan vauhdilla eli tarvitaan vauhtikestävyyttä ja jotta noita ominaisuuksia voidaan kehittää tarvii perusta olla kunnossa, eli tarvitaan peruskestävyyttä. Jossain vaiheessa kisaa mennään hapoille ja vedetään maksimeilla eli tarvitaan maksimikestävyyttä.
Tuolla aiemmin olin nopeuden kannalla, mutta mikä käänsi kelkkani ? Se tosiasia ettei nopeudesta ole mitään hyötyä jos vikalle kierrokselle lähdettäessä on jo 100 metriä kärkeä perässä. Kestävin voittaa aina, mutta jos molemmilla on yhtä hyvä kestävyys niin nopeus voittaa joten ympäri käydään ja yhteen tullaan...eli tarvitaankin sitä nopeutta. Voittaakseen kilpailuja on juoksijan tehtävä paljon harjoituksia joilla voidaan tarkastella senhetkistä kuntoa. Kunto, tuo sana jota paljon käytetään ei kerro mitään ? ja toisaalta kaiken. Kunto pitää sisällään myös henkisen kunnon ja se on voittajilla kovempi kuin pistemiehillä ja -naisilla. Fyysisestä huippukunnosta ei ole mitään hyötyä jos henkinen kunto ei ole kohdallaan. Henkinen kuntokin kohenee hyvien, onnistuneiden harjoitusten seurauksena.Jotta voi tehdä hyviä harjoituksia tarvitaan kaikkia ominaisuuksia, joten kestävyysjuoksu onkin monipuolinen laji.
Rataharjoitukset ovat kovia henkisesti kun tavoitellaan jotain tiettyä vauhtia, jos ei onnistuta on valmentaja tehnyt liian kovan harjoituksen senhetkiseen kuntoon nähden. Jos taas vauhteihin päästään helposti on kyse joko hyvästä kunnosta tai liian helposta harjoituksesta. Valmentajan tulisikin tuntea valmennettavansa niin hyvin, jotta voisi tehdä jokaiselle sopivan, henkistä kuntoa nostattavan harjoituksen. Siinä sitä on haastetta kerrakseen. Vai pitäiskö jättää kello pois harjoituksista ja luottaa tuntemukseen, joillekin voi sekin sopia, mutta useimmat haluavat vahvistuksen sille, että nyt menee hyvin.
Ratakisat lähestyvät omallakin ryhmällä ja ollaan jo käyty testailemassa "Kuntoa". Pikajuoksijat ovat hyödyntäneet lämmön ja myötätuulen ja vetänee kovilla vauhdeilla, mutta rennosti. Keski- ja pitkänmatkan menijät ovat "tutustuneet" vauhteihin perusharjoitteilla kuten 3x5x300/100m kävelyä/5min hölkkää, vetojen vauhdit ~1500m:n oletetulla kilpailuvauhdilla. Harjoitusvauhdit ovat kertoneet sen, että suurin osa on talvehtinut hyvin ja voidaan odotella heti kauden alkuun ennätyksiä. Näinhän se pitääkin olla kun kyseessä on nuoret urheilijat, eli pitäisikin jatkaa siitä mihin viime syksynä jäätiin. Mielenkiintoinen kesä on tulossa ja parin viikon päästä ollaan jo paljon viisaampia, rata voi olla arvaamaton....