Ratkaisee !
Otan tämän aiheen sen takia, että minua ihmetyttää nykymeno. Ennen tehtiin just prikuulleen se mitä koutsi "määräsi", nyt tuntuu että valitaan ohjelmasta "sopivat" niin kuin se olisi jokin valikko. Onneksi suurin osa urheilijoista edelleen ymmärtää sen että kokonaisuus koostuu pienistä asioista. Päiväkirjasta löytyy jälkeenpäin hyviä ja vielä parempia asioita joiden avulla voidaan myöhemmin muuttaa harjoitusta haluttuun suuntaan. Mutta mitenkäs teet kun osa EI EDES pidä harjoituspäiväkirjaa ??? Liikuntaleikkikoulu jota myös vedän on asia erikseen. Itse pidin harjoituspäiväkirjaa ~12 vuotiaasta ja ne ovat edelleen tallessa, niistä on kiva tutkailla mitenkäs ennen asiat oli, eräs versioista on vanha SUL:n kirja jossa vasemmalla puolella on valmentajan kirjoittama suunnitelma ja oikealla toteutus. Silmäilyt osoittavat että suhteellisen tarkasti niitä on yritetty noudattaa, ehkä lahjakkuus ei vaan aivan riittänyt "huipulle" asti, mutta asenteesta se ei ollut kiinni.
Omista valmennettavistani on 2000-luvulla pikaisen laskutoimituksen kautta saaneet henkilökohtaisen SM-mitalin ainakin 16 eri urheilijaa, viesti- ja joukkuemitalit laskien heitä on yli 20. Tällä en suinkaan kehu itseäni vaan urheilijoitani. Yhteistä näille SM-mitalisteille on ASENNE, kaikki ovat pyrkineet noudattamaan tarkasti harjoitusohjelmaa ja pitäneet harjoituspäiväkirjaa. Urheilussa ratkaisee pienet yksityiskohdat ja ne toimivat jos urheilijalla on oikeanlainen ASENNE. Toivottavasti se löytyisi kaikilta urheilijoilta sillä vain sen avulla voi tulla sellaisia tuloksia joita tarvitaan että pääsee palkintopallille ja eikös sen takia harjoitella ?
Aika hyvä sattuma, että kirjoitit asenteesta. Pistin nimittäin just toissapäivänä valmennettavan lukemaan pätkän Colin Powellin muistelmista. Powell kirjoitti, kuinka he yrittivät selvittää miten paljon kalliita ampumatarvikkeita panssarijoukkojen piti harjoituksissa kuluttaa, jotta he saavuttaisivat vaadittavan tason mahdollisimman kustannustehokkaasti. Joukot jaettiin pataljoonittain kolmeen osaan: yksi osa sai runsaasti ampumatarvikkeita, toinen osa normaalin määrän ja kolmas osa joutui harjoittelemaan lähes pelkästään simulaattoreilla. Tarkoitus oli selvittää, miten suuret erot pataljoonien välille syntyvät.
VastaaPoistaLopputulos: parhaiten menestyivät ne pataljoonat, joilla olivat parhaat komentajat. Käytettyjen ampumatarvikkeiden määrällä ei ollut merkitystä. Ratkaiseva tekijä oli joukkojen motivaatio.
Sama tilanne on urheilussa. Valmennusohjelma ja harjoitteluolosuhteet voivat olla miten loistavat tahansa, mutta jos urheilija ei ole motivoitunut niitä noudattamaan, hän häviää motivoituneelle, virheellisesti ja huonoissa oloissa harjoitelleelle kilpailijalleen.