Saunottu ja suomalaistuttu...eli leiri on takana. Kaikessa, kuten tässäkin leirissä, oli sekä hyvää että huonoa. Kelit olivat alkuun suosiolliset, sitten liiankin kuumat ja lopuksi kylmähköt ja sateisetkin. Aurinko on mukava lämmittäjä mutta sen palvominen ei ole urheilijalle tai niiksi aikoville soveliasta, kuten eräs nimeltä mainitsematon päävalmentaja totesi"tunti vielä jotenkin menee, mutta 1,5 tuntia on jo asennevammaista"...auringossa makoilu poistaa nesteitä, tekee väsyneeksi ja päivän harjoitus on pilalla jo ennenkuin se ehtii alkaakkaan.
Valitettavasti kaikki paikalla olleet eivät olleet urheilun vaan auringon ja muun "hummailun" takia. Jo aiemmin olen toitottanut asenteen merkityksestä ja nyt se korostui => leirillä ollaan kuin pellossa, mennään ja tullaan kuinkas sattuu, no ihmekös tuo jos ei edes kelloa pidetä. Eräälle valmennettavalleni tuli kanssani samallakerralla 3 leiriä täyteen eli eka , ainoa ja viimeinen. Paljon on virrattava vettä aurajoessa että suostun moista touhua katsomaan saatika että asiaan eli urheiluun keskittyvät joutuisivat moista sietämään. Mikäli ei suju sukkien jalkaan laittaminen eikä sykemittarin käyttö saatika harkkapäiväkirjan pito niin on se aikas outoa toimintaa leiriläiseltä. Valehtelu, myöhästely sekä vain omaan napaan tuijottaminen ei myöskään ole hyväksi mikäli on tarkoitus urheilla edes kansallisella tasolla.
Leirillä oli onneksi myös sellaisia jotka suhtautuivat leirin tärkeinpään asiaan eli harjoitteluun oikealla tavalla. Paljon tuli valvottua kovia ja myös onnistuneita harjoituksia. Kova, hyvä ja onnistuminen kun ei aina ole suorassa korrelaatiossa...vaikka usein niin luullaankin. Harjoitus voi olla onnistunut ja hyvä vaikkei tehoilla mässältäisikään. Vauhteja , polkuja ja mäkiä hyödynnettiin harjoittelussa ja seuraavana aletaan siirtymään takaisin radalle...mikäli sellainen täältäpäin löytyy, jos ei löydy niin tehdään ainakin sen suuntaisia harjoituksia vaikka sitten metsäteillä ja poluilla. Tilastopajaan tulee ainakin toistaiseksi vain kilpailuissa saavutetut tulokset, ei mitenkään eriteltyinä minkälaisella harjoittelulla ne on saavutettu.
Jatkakaamme harjoittelua kotimaisemissa ja unohtakaamme ikävät asiat ja tähdätkäämme Suomen suveen !
No nyt löytyi sellainen asia, josta olemme samaa mieltä. Leireillä hummailua minäkään en ole ymmärtänyt koskaan, enkä tule koskaan ymmärtämään. Se on väärin tosissaan harjoittelevia kohtaan ja tietysti myös valmentajaa kohtaan. Sama tietysti pätee kisareissuihinkin. Leireille mennään treenaamaan ja kisoihin kisailemaan ja jos hummailuttaa, niin hummailkoon kukin kauden jälkeen. Ja auringon otto leireillä (ja muutenkin) on täysin järjetöntä puuhaa. Paitsi että treenit menee pieleen, koska se vetää löysäksi, myös elämä voi mennä pieleen (ihosyöpä).
VastaaPoista