Hollon voimalla sain itsenikin kammettua kirjoittelemaan kuulumisia. Eli katotaas vähän miten oman ryhmäni kausi meni ja miten harjoituskauden alku on lähtenyt liikkeelle. Kun on paljon porukkaa niin osalla menee hyvin ja toisilla taas sitten ei niin hyvin.
Aloitetaanpas purkaminen "uusista"...eli ryhmäni on hieman muuttunut ja olen aloittanut avustamaan muutamia kestotyyppejä. Uusina ovat Jaana Salonen, maratoonari ja äiti sekä vuorotyöläinen, haasteellista valmentajan kannalta, mutta myös mukavaa kun saa miettiä asioita monelta eri kantilta. Toivon ja uskon, että maltillisten vauhtien kautta hänen tuloksensa lähtevät selvään nousuun, mielenkiintoista. Toisena uutena on Suvi Miettinen, hän opiskelee ja asustelee Turussa jo neljättä vuotta, aiemminkin silloin tällöin oli mukana. Nyt olisi tarkoitus huolehtia hänen harjoittelustaan kokonaisvaltaisemmin ja siinäkin on melkoinen haaste, sama juttu kuin Jaanalla eli pitää ensin oppia juoksemaan rauhallisesti jotta päästään vauhteihin. Uskon kuitenkin siihen että tulosta syntyy sillä hänen potentiaalinsa on erittäin kova, "riittää" ensin että saadaan palautettua vanhalle tasolle. Haasteellista muttei mahdotonta. Kolmas uutukainen on Antti Uusitupa, seuran 15-vuotias kaveri jonka laji ei ole vielä valikoitunut. Hän harrastaa myös triathlonia, mutta siinäkin on olennaista kunto, etenkin juoksukunto ja uskon että juoksemisen kautta "kaikki" paranee. Ensin pitää saada kaveri ymmärtämään rytmityksen ja palautumisen merkityksen. On hienoa että on innokkaita harjoittelijoita, mutta nimenomaan rytmitys kovien ja keveiden harjoitusten suhteen on valmentajan tehtävä ja koittaa saada urheilijat myös ymmärtämään sen.
Vanhoista ryhmäläisistäni käymistilassa on sekä Jugi (Moision Jukka) että Bruni (Johannes Brunila), molemmat ovat olleet ryhmässäni yli 10 vuotta ja nyt he ovat ainakin osin astumassa "omilleen"? Olen valitettavan usein nähnyt että siinä vaiheessa kun alkaa valmentamaan itseään on tosiasiallinen halu urheilla hiipumaan päin? Tai ainakin kilpa- ja huippu-urheilun näkövinkkelistä katsottuna se on näin. Voihan olla että omilleen siirtyminen on välivaihe kohti kuntourheilua. Toivon että pienen pohdinnan jälkeen he palaavat ryhmään, sillä molemmilla olisi vielä monta potentiaalista kehitysvuotta edessä kilpaurheilijankin.
Ryhmässäni käy muutama urheilija jotka eivät ole valmennuksessani, mutta keskustelen ja koitan auttaa heitä eteenpäin. Suunnistaja Katri Lindeqvist on yksi heistä ja onkin ollut hienoa seurata kuinka kovan tason urheilija (mm. Maailmanmestari viestistä v.2008)toisesta lajista tekee asioita. Tekeminen on hyvää ja kertoo osin miksi hän on menestynyt, toivottavasti ohjeistani ja harjotteista on ollut hänelle hyötyä rastiväleillä ja olisi niin edelleenkin. Kirjailija-debytantti Marcus Prest on myös vuosia käynyt harjoitusryhmän mukana ja on mukava kaveri keskustelijana ja ihmisenä. On mukavaa kun hän on 32-vuotias mutta edelleen innokkaasti mukana tekemässä asiota, tuollaista asennetta tarvitaan monella tavalla, jätte fint ! Haapakankaan Kimmo on ollut mukana kanssa vuosia muttei ole varsinaisesti valmennusohjelmaa koskaan "pyytänyt" enkä ole sitä myöskään tuputtanut, keskustellaan kuitenkin tekemisistä ja uskoakseni ilman ryhmän tukea hän ei olisi jaksanut pakertaa näin pitkään ? ja näen hänessä edelleen potentiaalia, se pitäis vaan kaivaa rohkeasti esiin. Tynin Kaisa muutti Turkuun opiskelemaan ja hän on tuttu nuorten maajoukkueleirityksen kautta. En valmenna häntä, mutta ainakin toistaiseksi hän harjoittelee ryhmän harjoituksissa ainakin maanantaisin ja toivottavasti jatkossa myös torstaisin tulee vetoloihin mukaan. Ikosen Kalle oli viime talvena mukana satunnaisesti ja toivon mukaan hän tulee mukaan myös jatkossa kunhan maratoonista toipuu jotta kannattaa nopeusvoimaa yms. tehdä. Cecilia Långnabba on myös toisinaan ollut mukana ryhmän kanssa, voisi mielestäni olla useamminkin.
ETÄ-valmennuksessa on 3 kaveria eli Joonas Lehtinen elelee ja opiskelee Joensuussa. Sattuneesta syystä tunnen kaverin suhteellisen hyvin ja homma toimii , vaikka itseäni usein harmittaakin se, että ei oikein pysty riittävästi auttamaan häntä harjoittelussa. Kun näkisi useammin niin olisi paljon helpompi tehdä muutoksia yms. mutta toivotaan että homma toimii edelleen. Hänellä on siellä hyviä harjoittelukavereita lähes joka tasoiseen harjoitukseen, hyvä niin. Malmivirran Arttu jatkaa opintojaan Porissa mutta harjoittelee siinä samalla. Tälle kaudelle on uutuutena tullut se, että ainakin toisinaan olisi tarkoitus harjoitella Launnon Juhon kanssa hänen valmentajansa valvovien silmiensä alla. Toisaalta kehitystä tapahtui viime vuodesta "puhtaalla" ETÄ-valmennuksellakin, eli kyse lienee enemmänkin tyypistä ? Kolmas ETÄ-valmennettava on Klemelän Sanni, joka opiskelee Savonlinnassa. Melkoisten vaikeuksien kautta hänen harjoittelunsa ja etenkin tulostasonsa on palannut entiselle ja jopa hieman paremmallekin tasolle. Toivottavasti vaivat pysyvät poissa, sillä näen hänessä huimaa kestävyyspotentiaalia ja etenkin puolimaratonin tulos myös sen todisti. Neljäs on ollut ? Toni Lempinen, mutta hänestä ei ole taas pitkään aikaan kuulunut mitään, valitettavasti. Taitaa olla niin,että nuori kaveri ei ollut riittävän kypsä ja innokas tekemään asioita yksin kaukana muista. Toivotaan että hän innostuu ja palaa harjoitteluun mukaan.
Sitten perusryhmään...vaikkapa ikäjärjestyksessä.
MAtti Rauma tuli ryhmääni vasta viime vuoden keväällä ja on osoittanut "kuuluvansa" siihen. Hänen rauhallisuutensa ja analyyttisyytensä lienee ainakin osin peräisin koulutuksen kautta (Diplomi-inssi) ja näin ollen sopii pitkille matkoille senkin vuoksi. Harjoittelumäärät ovat lähestyneet sitä tasoa kuin kestävyysjuoksijalle kuuluukin ja tuloskehitys on ollu hyvää, kauden parhaana pidän maratonin 2:33-pohjasta aikaa. Uskon, että ehjänä säilyessää hänellä on mahdollisuuksia muutaman vuoden sisään nousta vaikka maratonilla arvokisaedustajaksemme. Kaikki on kiinni ensisijaisesti hänen tahdostaan tehdä sillä tavalla mitä nousu uudelle tasolle edellyttää.
Janica Mäkelä, hänen kautensa tuloksellisesti sekä menestyksellisesti oli mainio. Valitettavasti se ei ole pelkästään hyvä asia...sillä kovan kisaruljanssin seurauksena hänen sääreensä tuli rasitusmurtuman esiaste ja juuri kun luultiin sen parantuneen hän meni juoksemaan puolimaratonin ja koipi alkoi uudestaan oireilla. Nyt on syksy tehty lähinnä korvaavia ja crossarit ja fillarit ovat tulleet "liiankin" tutuiksi. Toivottavasti pian päästäisiin takaisin myös juoksun pariin, koska vaikuttaa siltä, että jalat jumutuvat liiaksi korvaavien parissa. Intoa ja paloa lajiin hänellä on vaikka millä mitalla, hyvä niin.
Ali Akbarin kausi meni melkoisen mönkään kun akilles ei suostunut yhteistyöhön ja ilman juoksua ei tule tuloksiakaan. Toivottavasti jalka tulee kuntoon ja hän pääsisi aloittamaan juoksuharjoittelun. Hän on aloittanut myös kouluttautumaan valmennuskursseilla ja uskon että sitä on hänelle moninaista hyötyä elämässään, hyvä niin.
Joonatan Oporta omaa poikkeuksellisen hyvän kimmoisuuden sekä nopeuden ja kun ne ominaisuudet saadaan yhdistettyä hyvään kestävyyteen niin tulosta voi tulla vaikka kuinka kovaakin. Toistaiseksi harjoittelu on ollut turhan katkonaista, viime talven ja kevään armeijassaolon vuoksi sekä melkoisen usein esiintyvien flunssien takia. Toivottavasti hän saisi harjoittelurytmin toimimaan ja sitä kautta rentouden tekemiseen niin tuloksetkin voivat olla vaikka kuinka kovia sen jälkeen. Potentiaalia on todella kovallekin tasolle.
KAri Hallanheimo on ollut vuosia mukana ja on harvoja "työläisiä" ryhmässäni. Rakennusmiehet työt eivät ole optimaalisin yhdistelmä kilpajuoksijalle, mutta viime kaudella mentiin silti selkeästi eteenpäin tuloksellisesti. Ongelma on löytää sopiva levon ja rasituksen suhde, sillä on vain uskallettava kuunnella omaa kehoaan ja mietittävä paljonkos työt kuormittavat. Turha kasat kuormaa kuorman päälle ja siinä meillä on vielä opettelemista. Toivottavasti Karppa uskaltaa levätä välillä, laiskuutta se ei ole vaan järjen käyttöä.
Almin Miikan kausi oli luvattoman heikko. Outoa siinä on se, että ei ollut sanottavia ongelmia harjoittelussa, mutta muut muutokset elämässä ilmeisesti sotkivat nuoren miehen rytmin + Muutto kaupunkiin "omillensa" sekäopintojen aloittaminen ja kesätyö...siinäpä se. Toivottavasti hän oppii kuuntelemaan kehoaan ja löytää oikean elämänrytmin nukkuisen ja ruokailujenkin suhteen sillä potentiaalia hänessä on. Kasi lienee paras matkansa, mutta jostain syystä hän on menettänyt täysin kestävyytensä ja osan myös nopeudestaan. Oiskos syytä katsoa peiliin ja miettiä etenkin levon ja rytmin merkitystä.
Mikael Hynnisen tapaus on vähintäänkin mielenkiintoinen. Hän on harjoitellut säännöllisesti monta vuotta mutta jokin mättää ? mutta mikä ? Osasyy lienee ylijännittminen, sillä kädet ovat kuin liimattu kylkiin kiinni juostessa eikä ole yhtään rentoa askelta menoa siivittämässä. On myös etsitty syitä astma yms. jutuista , kaveri on kyllä erittäin tunnollinen, mutta se ei valitettavasti riitä jos rentous ei löydy ja happi ei kulje oikein. Hänelläkin on potentiaalia runsaasti, poikavuosien tulokset sen osoittavat, mutta nyt olisi löydyttävä se tekemisen iloisuus ja rentous takaisin jotta kehitystä voisi tapahtua.
"Valmennukseen" tuli syksyllä lisäksi pikkupoikien ryhmä eli 2001- ja 2002-syntyneitä ~15 kaveria. Siinä on monenlaista vipeltäjää ja muutama lahjakkuuskin vaikuttais olevan porukassa. Lähes tulkoon kaikki pelaavat myös jalkapalloa ja/tai sählyä tai lätkää. Siinä sitä onkiin haastetta millä saan ne pidettyä myös yleisurheilussa mukana, sillä kaikista ei kuitenkaan tule pelureita vaikka he niin haluaisivatkin. On kuitenkin hienoa tehdä hommia pienten kanssa ja apunani mulla on tuossa ryhmässä Grönroosin Otto, hän oli valmennuksessani 200-luvun alkupuoliskolla joten sitä kautta on helppoa kun on tietyt toimintamallit entuudestaan tuttuja.
Ja jottei jäisi tähän niin olen myös vetänyt "juoksuklubia" aikuisille tiistaisin, porukka "Jäi" mulle viime talven maratonkoulusta, he halusivat jotain persoonallisempaa ja koitan sitä heille antaa. On myös tärkeää mielestäni tehdä töitä eritasoisten kanssa, sillä sitä kautta oppii asioita paljon laajemmin ja on myös pohdittava monelta kantilta. Tuon ryhmän henki non mainio ja se pitää myös itseni liikkeellä.
Aiemmin kertomani lisäksi vedän keskiviikkoisin työväenopiston nimissä jumppaa. Eka tunti on ns. äijäjumppaa eli tehdään kaikenlaista mitä koulun voikkasalissa vain keksii. Porukka on vakioitunut ja ovat motivoituneita ja samalla tulee itsekin jumpattua, hyvä niin. Toinen tunti on ns. reisi-peppu-vatsa-jumppaa, voisi olla nimeltään myös juoksijan jumppa sillä teetän runsaasti perusjuttuja kuten koordinaatioita, hyppyjä yms. jotka ovat tuttuja yleisurheilijoiden harjoituksista.
Syksy etenee ja lunta odotellessa ? jatketaan liikuntaa jokainen omalla tasollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti