Käytännössä ratakausi on ohi, joitain hajanaisia kisoja on vielä tarjolla mm. kympin juoksijoille Seinäjoella ja muutama muukin kisa, jotka ei kovin paljon vaikuta kokonaiskuvaan ratakaudesta. Aloitan lyhemmistä matkoista eli otan käsittelyyn ensin keskipitkät matkat. 800m=>Miehet:
Kokonaisuutena mentiin eteenpäin etenkin tasollisesti. Hyvää kaudessa oli paljonkin, vaikkei sitä kaikki välttämättä huomaa.
1) Niclas ja Tommy tekivät Helsingin kisoihin oikeuttavat tulokset
2)Nuoret kaverit ; Ville Lampinen ja Joonas Rinne tekivät erinomaiset tulokset ja luovat uskoa että vielä on toivoa
3) kokonaistaso nousi selkeästi, viime vuonna esim. 1:53 alittajia oli vain 10 ja tänä vuonna niitä oli peräti 21, hieno homma.
Valitettavaa sinänsä oli se, että Lahtion Mikon kausi jäi tyngäksi eikä Salosen Tuomo pystynyt starttaamaan lainkaan, heidän "avulla" olisi varmaan 1:50 alittajien määrä tuplaantunut. Toivotaan että ensi vuonna ovat iskussa ja saadaan konkreettisesti taistella edustuspaikoista, ei kuitenkaan G-mäisesti vaan juosten. Miro osoitti parantunutta nopeuttaan ja Tommi teki enkan monen vuoden tauon jälkeen kuten myös ainakin Panu, Jari, MikkoR, JoonasL ja Mikki.
Naiset:
Kärki hieman tiivistyi ja M-lk:n tuloksia tehtiin 5, viimevuotisen kahden sijaan. Toisaalta 2:10 alittajia oli yksi edelliskautta vähemmän. Karin oli palannut tasolleen, valitettavasti hän ei päässyt loppukaudesta sellaiseen kisaan jossa ennätys olisi ollut mahdollinen. Monet kuitenkin kehittyivät, kuten Heidit E ja P sekä kauden "sensaatio" vasta 15 joulukuussa täyttävä Johanna Matintalo. HÄn on mainio esimerkki kestävyyden merkityksestä eli voitti talvella myös hiihdossa ikäistensä mestaruuden sekä oli pronssilla myös SM-maastoissa. Kertoo sen, että kasilla tarvitaan monenlaisia ominaisuuksia eikä pelkällä nopeudella tahi pelkällä kestävyydellä saada tulosta aikaiseksi.
1500m=>Miehet:
Tälläkin matkalla taso oli aiempaa hieman parempi, mutta valitettavasti 3:40 alitukset jäivät tekemättä. Mielestäni etenkin Niclaksen pitäis rohkeemmin hakeutua kv-kisoihin jos on tarkoitus tehdä kovaa tulosta. Saatiin kuitenkin 3 uutta sub 3:50 kaveria; Miro, Tommi ja Ilari. Kaikkien näiden harjoittelu ja taustat ovat kovin erilaisia ja onkin mukavaa että monella keinoin voi tehdä tulosta. Miro on perinteisellä Karin linjalla kun taasen Tommi luottaa isänsä kanssa enempi Coe'n linjaan eli laatuun eikä niinkään määrään ja Ipen tulos taasen kertoo siitä että pelkkä lahjakkuus ei tuo tulosta , pitää myös harjoitella ja sen oivaltaminen nytkäytti hänet aivan uudelle tasolle. Ennätyksiä tehtiin myös näiden takana ja mm. vanha herra Teppo palasi A-lk:n juoksijaksi myös tällä matkalla. Tämä on kuitenkin sellainen matka jossa yhdistyvät lähes kaikki kestävyysjuoksussa tarvittavat ominaisuudet; tekniikka, kestävyys, nopeus, taktiikka ja rytminmuutoskyky. Tämän takia arvokisojen "mailit" ovatkin mielestäni mukavainta katsottavaa.
Naiset:
Karin oli tälläkin matkalla pitelemätön ja uskoakseni tämä on jatkossa hänen paraatimatkansa. Kerkiääkös jo ens vuoden Hesaan sellaiseen iskuun että olisi mahdollista menestyä, toivotaa sillä ainakin Ruotsi-ottelussa hän osoitti mainiota rytminmuutokykyään sekä vauhtia. Myös "vanhat" rouvat eli Johanna ja Suvi osoittivat että ovat HeidiE:n kanssa varteenotettavia ehdokkaita kotikisoihin. Johannalla lienee samanlaiset mahdollisuudet myös vitosella jos panostaa ensi talven kestävyyteen, lienee kuitenkin tarpeeksi nopea ja hyvä lopussa aivan kärkisijoille asti. Nuoriso ja Katja tekivät selvästi ennätyksiään taustalla ~4:30 tuntumassa ja uskon että heistäkin kuullaan vielä, vaikkei välttämättä juuri maililla. Tämän on kuitenkin matka joka on syytä kulkea jos on tarkoitus pärjätä kasilla, esteissä tai vitosella, harva on puhdas spesialisti yhdellä matkalla.
Keskimatkojen viehättävyys on siinä että siinä yhdistyvät kaikki asiat ja kisan seuraaminen on oltava jatkuvaa niin katsomossa kuin radalla. Pienikin herpaantuminen näkyy nopeasti tuloksissa ja sijojen heikkenemisenä. Näillä matkoilla voi myös kisailla suhteellisen paljon ja tulokset paranevat kisojen kautta. Valitettavasti edelleen Eliitti-kisoissa suositaan "kakkosluokan" ulkolaisia eikä kotimaan 2-ketjun kavereille löydy sopivia kisoja tarpeeksi. Onneksi tänä vuonna oli muutamissa paikoissa jo yritystä ja siinä myös onnistuttiinkin kuten Espoo, Jämsä ja Hämeenlinnan tulokset sen osoittavat. Työtä kilpailujärjestelmän ja hyvien kisojen järjesteämiseksi on edelleen tehtävä, ilman 2-ketjun nostetta ei ykkösketjulaisetkaan voi kehittyä, jos kaikki on liian valmista ei tarvitse olla "varpaillaan" ja silloin kehitys pysähtyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti