"oma" kausi

Käyn lyhyesti läpi omien valmennettavieni kautta 2011. Kausi alkaa ratajuoksujen osalta olla paketissa, joku saattaa vielä käydä esim. Liedossa lauantaina kirmaamassa, mutta otan "oikeuden" paketoida kauden jo nyt.

Naiset ensin...
Janicalla hyvä kausi, ennätykset päämatkoilla ja mitskuilla Kalevalaisissa 3 kertaa. Universiaadit tuli bonuksena ja Ruotsi-ottelu meni vähän alakanttiin kun rasitusmurtuma ? esti täysipainoisen harjoittelun sitä ennen.
Sannin kausi alkoi vaikeuksillä mutta lantion nytkäyttäminen oikeaan asentoon palautti hänet hyvälle tasolle, kiitos Håkku Prestin niksauttamistaitojen. Enkat pitkillä matkoilla ja ens kauteen, vika junnuissa, on hyvä lähteä.
Veeran hyvä vire keväällä SM-maastoissa sekä kolosen enkka ei kantanut koko kautta, vaivojen kautta hiipui into ja valitettavasti ei tullu "ulosmitattua" hyvää harjoituskautta.
Lauran into loppui jo kirjoituksiin ja siirtyi kuntoilijaksi, toivottavasti innostuis uudelleen sillä ei lajia harrastavia oo liikaa.
"Lipon enkelit" eivät selkeästikkään olleet valmiita itsenäiseen kilpaurheilun vaatimukset täyttävään harjoitteluun, valitettavasti. Tahto tehdä puuttui ja sen vuoksi harjoittelusta puuttui ilo ja tulokset jäi tekemäti. Toivottavasti he jatkavat kuitenkin tahoillaan.
Katri, suunnistaja jota avustin oli mainiossa kunnossa omassa lajissaan , harmittavasti jäi just MM-kisojen ulkopuolelle mutta itseäni harmittaa ettei tullu ratakokeilua tehtyä. Toivottavasti yhteistyö jatkuu sillä oli kiva seurata äiti-ihmistä jonka tekemisessä on asennetta.
Matti-maratoonarilla on vielä kauden pääkisa ? edessä lokakuun puolivälissä, mutta insinöörin tarkkuudella uskon senkin tuottavan hyvän tuloksen. kaveri meni selkeästi eteenpäin kaikilla osa-alueilla ja uskoisin hänellä olevan aineksia vaikka mitalitasolle asti ainakin maratoonilla.
Jukan kausi oli vähän tukkoista koko ajan, miksi ? no se on selvityksen alainen asia. Onneksi SM-viesteistä tuli mitali ja se luo uskoa ja intoa tekemiseen jatkossakin.
Arttu jaksaa yllättää positiivisesti vuodesta toiseen, nyt siihen vaadittiin ennätys että pääsi Kalevalaisten finaaliin, hieno ´homma. Nyt on tarkasti mietittävä miten jatketaan, hän opiskelee ja asustaa Porissa joten pitäiskö "luopua" 14 vuoden jälkeen ja hankkia hänelle paikallistason koutsi ? Haluan kuitenkin auttaa häntä ja ehkä se parhaiten hoituisi vaihtamalla valmentajaa, vaikeita asioita.
Alin kisakausi ei ollut parasta mahdollista, valitettavasti akilles vaivasi koko kesän ja kilpajuoksenta on silloin hankalaa. Kokonaisuuden hallinta on myös kilpaurheilun vaatimusten mukaan melkoisen haastavaa. Toivottavasti hän jatkaa ja kehittyy,tunnollinen harjoittelija ja monella mittarilla kova kaveri-
Joonas elelee ja harjoittelee toisella puolella Suomea ja jotenkin olen myös siinä tapauksessa voimaton, tuntuu etten pysty tarpeeksi auttamaan kehityksessä ? teki kuitenkin enkat päälajeissaan, mutta kevään hyvä kunto ei kantanut syksyyn asti, tosin se katkesi alkukesän sairasteluihin, mutta taso nousi selkeästi mutta pöljää päivää ei osunut kisoihin, vaikka harjoitusten perusteella niin olisi voinut käydä.
Brunolla oli vaikeuksia pitkin kautta vaikka kasin enkka tulikin. Parhaat juoksut osuivat viesteihin ja toivon että jatkossa uskaltaa keventää harjoitteluaan sillä muut asiat vievät liikaa aikaa palautumiselta. Potentiaalia on jos vain niin haluaa.
Jonathanin kausi oli rikkonainen, puoli vuotta Säkylässä ei ole parasta valmistautumista kisoihin. Kuitenki kasin enkka ja kelpo suoritukset muillakin matkoilla. Omaa kovan potentiaalin jos vain ymmärtää säännöllisen ohjelmanmukaisen harjoittelu tärkeyden. Pelkkä tunteella vetäminen ei tuota jatkossa parasta tulosta.
Miikan kausi oli vaikea, muutokset olivat suuria, opintojen aloittaminen, omilleen muutto jne. Hänelläkin olisi potentiaalia, mutta se vaatii kovasti paneutumista kokonaisuuteen, ravinto ja lepo ovat tässä tärkeämpiä kuin harjoittelu, kokonaisuuden kannalta katsottuna.
KArtsa kehittyi hyvin ja antoi hyvän osoituksen siitä että "työläinenkin" voi urheilla. Välillä hälläkin oli huonoja päiviä, mutta enkat paukkui joka matkalla. Hänenkin pitää kuitenkin olla ittelleen rehellinen ja uskaltaa levätä jos työn rasituksista ei ole palautunut.
Mikaelin kausi oli tukkoinen, tuolla määrällä ja muuten terveenä, ei jalka yms. vaivoja pitäisi tulosten olla aivan eri tasoa kuin nyt olivat. Tunnollinen kaveri, jonka on selvitettävä hengitysongelmansa, muuten on turha rimpuilla kilpaurheilun parissa. Ei voi olla noin "huono" kuin tulokset, toivotaan että ongelmaan löytyy ratkaisu ja hän palaa mitalikantaan jo ensi kaudella.
Etä-valmennettavan Toni kausi meni pilalle jo keväällä sattuneeseen salibandyssä tulleeseen vammaan. Osallistui kuitenkin viesteihin ja syksyn myötä palannut takaisin ohjelman mukaiseen harjoitteluun. Toivottavasti kaveri onnistuu vielä juoksijanakin. Haasteellista on valmentaa vain etänä mutta toivotaan että kaverilla virtaa riittää.
Kauteen mahtuu paljon ja kun on monta valmennettavaa niin tulee myös ilonaiheita ja tietysti myös surua ja ongelmia. Toivotaan että kaikki jatkavat ja haluavat ottaa selville omat rajansa urheilijoina. Mihin se kullekkin riittää on monesta asiasta kiinni. Pyrin parhaan taitoni mukaan heitä siinä asiassa auttamaan. Nyt pidetään 2-3 viikkoa taukoa yhteisestä tekemisestä ja "ladataan akkuja". Hyvää syksy kaikille.